Tässä hoitola Brava nimeä kantavassa blogissa tulen jakamaan kanssanne elämää yrittäjyyden, kauneuden- ja terveydenhoidon, yksihuoltajuuden ja ruuhkavuosissa elävien kanssa. Haluan herätellä keskustelua ja siksi tarinoiden ja kommenttien keskelle on erittäin tervetulleita myös teidän kaikkien mielipiteet ja ajatukset.
Kauneuden- ja terveydenhoito on tietysti lähellä sydäntäni. Blogissani tulen kertomaan teille Bravan hoidoista ja tuotteista. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole keskittyä mainostamaan vaan jakaa tietoa minkä avulle te, lukijat, voitte arvioida erilaisia palveluita ja tuotteita. Asiakkailla kun on iso vastuu hoitopaikan valinnassa. Toivon teidän myös löytävän itsehoitoon sopivia ohjeita ja neuvoja blogistani.
Yrittäjyys on valinta ja minulle mieluinen sellainen. Elämäntapana en enää muuta haluaisikaan. Mahdollisuuksien laajuus ja oman valinnan vapaus on mukavia asioita. Keskustelun herättäminen yrittäjyydestä ja yleensä työelämästä Suomessa on myös mielessäni.
Olenko onnellinen ja muistanko/ehdinkö huomata sen? Ruuhkavuosissa elävien paineet lapsista, harrastuksista, työstä, kodinhoidosta ja sosiaalisesta tilanteesta on erittäin suuret. Tilannetta ei mitenkään helpota median rummuttamat vaihtoehtoelämänmallit, joissa yleensä elämää hidastamalla saavutetaan onni. Haluan uskoa, että ihan suorittamalla ja selviytymälläkin voi elää onnellisen elämän. Tämä varmasti herättää monessa tunteita ja saakin – niin minussakin!
Kuten huomaatte, haluan herättää ajatuksia ja sitä kautta keskustelua. Itse kuulun vahvojen mielipiteiden ihmisiin. Siksi muistutankin, että hyvä keskustelu alkaa usein mielipide-erosta.
Tervetuloa siis mukaani… tässa blogissa pääset kosmetologin, sairaanhoitajan, äidin, yrittäjän ja ”onnen etsijän” matkaan…
Bravan blogi 
Tätä on mielenkiintoista seurata. Itse mietin päivittäin onko houkuttelevakin hidastaminen tarpeellista tai välttämätöntä, edes mahdollista ja yli päätään oma juttu vai suorittaminen joka on tutumpaa. Toisaalta on jatkuva syyllisyys ja riittämättömyyden tunne joka suuntaan näin niin ikään ruuhkavuosia elävänä. Vielä en ole löytänyt selkeää valintaa omalta kohdaltani ja etsintä jatkuu. Pitäisi löytää tasapaino näiden suorittamisen ja hidastamisen välillä, mutta kovin on vaikeaa. Joten onnistuit herättämään ajatuksia ja jatkoa odotellessa.
Kiitos kommentistasi Mari!
Hidastaminen, Slow-elämä ja Downsiftaaminen ja kaikki muotitermejä – on trendikästä keskittyä olemiseen. Oikeasti se ei vaan ole kovin helppoa ja välillä suorastaan mahdotonta. Miten yhdistää työnteko, harrastukset, kodinhoito – ja ”oma elämä”? Naiset tyypillisesti kokevat nimenomaan syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta ja tässä mielestäni media ja asenteet aiheuttaa lisäpainetta. ”Hyvät ihmiset” elää hitaasti ja luomusti – mutta tietysti samalla elintasolla. Minulle luontainen hidastaminen toteutuu ehkä termillä, tartu hetkeen. Yritän pysähtyä lasten kanssa niin pieniin yhteisiin hetkiin ja keskittyä niihin. ”Tartu hetkeen” on tietysti valovuosien päässä oikeasta Slow-elämästä….
Yhden ”keksinnön” olen kuitenkin tähän liittyen tehnyt… Omat lapseni seuraavat yrittäjäelämää välillä ehkä liiankin läheltä ja heille on tuttua että välillä täytyy tehdä suunnitelmiin muutoksia työn vuoksi. Käytännön syistä he pääsevät myös osallistumaan kaikenlaisiin töihin kotona ja myös työpaikallani. Tämähän ei sitten ole lainkaan sellaista trendikästä Slow-elämää. Olen kuitenkin vakuuttunut, että mikäli lapsi oppii ”työnteon alkeet” jo nuorena kotona, niin hänen mahdollisuutensa työllistyä aikuisena on merkittävästi paremmat. Töissä kun olen opettanut nuoria aikuisia, jo yksinasuvia tyttöjä mm. mopin käytössä, niin olen kyllä välittömästi lapsiltani samaa osaamista vaatinut kotona. Uusavuttomuus ei ole valttia työmarkkinoilla, tulevaisuudessakaan!