Kansanedustajan eduskunnalle tekemä kirjallinen kysymys ”Mihin toimenpiteisiin ryhdytään, jotta rakennekynsien ja ripsienpidennysten aiheuttamia terveysriskejä vähennetään, niiden tekijöiltä vaaditaan riittävä pätevyys ja toiminta saatetaan luvanvaraiseksi” pysäytti päiväni. Mikä mahtaa olla kansanedustajan tavoite… äkkiseltään mieleeni juolahti, että tavoitteena on vain saada oma nimi esille. Koskettaahan keskustelu kynsistä ja ripsistä suurta joukkoa suomalaisia.
Merja Mäkisalo-Ropponen toteaa ripsiin ja rakennekynsiin liittyvän terveysriskejä, mm. allergiaa, jotka voivat olla jopa hengenvaarallisia. Rakennekynsien vaaraksi mainitaan akrylaatit ja liimahöyryt ja ripsien vaaroiksi liiman aiheuttamat allergiat sekä mahdolliset silmävauriot, mikäli liimaa joutuu silmään. Mäkisalo-Ropponen kokee ongelmaksi koulutuksen puuttumisen kokonaan tai sen riittämättömyyden koulutuksen pikakurssimaisuuden vuoksi. Mainitaan myös ongelma, joka muodostuu siitä, että tuotteita on mahdollisuus kenen, vaan kouluttamattomankin tilata käyttöönsä.
Terveyden- ja kauneudenhoitoalan ammattilaisena totean nyt ettei tässä nähdä metsää puilta. Kauneudenhoitoala on täysin valvomaton, kauneushoitolan saa perustaa kuka vaan ja kaikkia hoitoja voi tehdä kuka vaan, aivan ilman koulutusta. Hoitotilojen soveltuvuuden hoitotyöhön tarkistaa toki terveysviranomainen, mutta henkilökunnan koulutusta tai terveystilaa ei valvo kukaan. Kauneushoitoloissa tehdään hyvin monipuolisia hoitoja, voimakkailla tuotteilla, erikoislaitteilla ja -menetelmillä. Mielestäni tällaisessa tilanteessa kahden hoitotoimenpiteen nostaminen muita vaarallisemmaksi ja asettaminen luvanvaraiseksi olisi erittäin erikoista. Uskoisin myös ettei tällä saavutettaisi sitä mitä haetaan. Nämä kaksi hoitoa ovat jo nyt tyypillisimmät ”lainulkopuolella” tehtävät hoidot. Kotona, ikäänkuin kaverille, tehdään merkittävää liiketointa. Mikäli ripsien ja kynsien laitosta tehtäisiin luvanvaraista ja laillisesta liiketoiminnasta siis vielä hankalampaa, niin uskon kotona tehtävien hoitojen määrän vain lisääntyvän. Merkittävin syy hoitojen tekemiseen kotona on korkea arvonlisäveroprosentti. Kotihoitolassa onkin win-win tilanne, molemmat kokevat voittavansa sekä hoitaja että asiakas, vaikka oikeasti molemmat ovat monella tavalla ”lainsuojattomassa” tilanteessa.
Ammattitaitoiseksi ripsien ja/tai kynsien laittajaksi oppii vain tekemällä näitä hoitoja. Koulutuksen pituudella ei ole varmastikaan merkitystä siihen, kuinka taitava tekijä on. Teknisesti hoidot voi oppia muutamassa tunnissa ja sitten on syytä alkaa harjoitella. Koulutuksissa ohjataan huolella oikea tekemisen tekniikka ja kerrotaan mitä tulee välttää ja erityisesti varoa. Henkilökohtaista suojautumista ohjataan myös koulutuksessa. Mielestäni merkittävintä on pohjakoulutus, mikäli se on koulutettavalla riittävä, niin nämä hoidot ja niihin liittyvät asiat oppii helposti ”pikakoulutuksessakin”.
Terveysongelmat, mitkä liittyvät erityisesti rakennekynsiin on monien tiedossa. Tekipä Työterveyslaitos aiheesta tutkimuksenkin muutama vuosi sitten. Tuon tutkimuksen valossa valmistui suositus, miten kynsientekijän tulisi suojautua. Koska markkinoilla on kovin erilaatuisia tuotteita vaihtelivat hengityssuojainten vaatimustasot FFP2- hengitysmaskista A-luokan kaasunaamariin. Meillä rakennekynsiä tehdään LCN:n myrkyttömillä geeleillä ja suojaksemme riittää tuo FFP2-luokan maski, mutta tiedän hoitoloita joissa ilma on hyvin liuottimen tuoksuista ja kaasunaamarin todellakin on ainoa oikea suojautumismuoto. Suurimmat terveyshaitat tulee tekijälle, onhan hän noissa tuoksuissa koko päivän, mutta liuotinhuuruisissa hoitoloissa vaaraa on varmasti jo myös asiakkaan terveydelle. Kaikkein lainsuojattomimmassa tilanteessa on kotihoitoloissa, ilman kunnollista pöytäimuria ja koneellista ilmanvaihtoa työskentelevät ja heidän perheenjäsenensä. Surullista tosiaan on, että kotihoitoloissa akrylaattipölyille ja liuottimille altistuvat tekijän lisäksi sekä lapset, kotieläimet että puoliso. Rakennekynsituotteet eroavat siis melkoisesti toisistaan ja siksi myös mahdolliset reaktiot niihin vaihtelevat. Myrkyttömillä tuotteilla tehtäessä riskiksi muodostuu lähinnä akrylaattipöly ja sille herkistyminen.
Ripsipidennyksiin liittyy muutamia riskejä, jotka tulee sekä ripsien laittajan että asiakkaan ymmärtää. Ripsien liimaamiseen käytetään liimoja, joihin on mahdollista herkistyä ja näin niille allergisoidutaan ja tämä on mahdollista myös käytettäessä mietoa herkkäsilmäisten liimaa. Mikäli asiakas allergisoituu ripsiliimalle tulee hänen lopettaa ripsien laitattaminen ja mahdollisimman pian poistattaa ripset. Ammattitaitoinen ripsien tekijä suositteleekin aina allergiatilanteessa ripsistä luopumista. Riski mielestäni on siinä, ettei asiakas luovu ripsistä vaikka se olisi välttämätöntä ja näin allerginen tilanne silmässä voi johtaa ikäviin seurauksiin. Ripsien tekemisessä on toki käytännössä mahdollisuus myös suoraan silmävaurioon, mutta ne ovat mielestäni vähäisiä ja toisaalta ammattilaiselle arkipäiväisiä. Kasvojen alueen hoidoissa silmää tulee aina varoa tuotteiden ja esimerkiksi pinsettien putoamisen osalta. Ripsientekijä altistuu voimakkaasti ripsiliimalle ja saattaa allergisoitua tätä kautta. Käytännössä ripsientekemisen jatkaminen on mahdotonta allergisoitumisen jälkeen, niin voimakkaita reaktiot ovat. Kotihoitoloiden ”ammattilainen” ja hänen perheensä on tässäkin tilanteessa melko suuressa riskissä ja täysin työterveyshuollon ja ammattisairauksien varalta suunniteltujen tukitoimien ulottumattomissa.
Mitä siis minä toivoisin päättäjien tekevän turvallisuuden parantamiseksi kauneusalalla. Tärkeintä olisi kosmetologin ammattinimikkeen rekisteröiminen ja vaatimus että, kauneushoitolan omistajalla on tuo tai ylempi soveltuva ammattitutkinto. Koulutettu ammattilainen osaa parhaiten arvioida tarjolla olevia tuotteita ja hoitomenetelmiä sekä niiden turvallisuutta. Siksi koulutustasovaatimus kauneushoitolan pitäjälle olisi hyvin perusteltu. Ripsiä ja kynsiä voisi mielestäni tehdä myös lyhyemmällä tutkinnolla, osoittamalla osaavansa riittävät taidot ja tiedot ja/tai työskentelemällä kauneushoitolassa, jossa on kunnolliset työtilat ja ammatillista apua ja ohjausta tarjolla. Toivoisin päättäjiltä myös enemmän ymmärrystä tätä käsityöammattia kohtaan. Nykyinen alv-verotus on kohtuuttoman tuntuinen. Laskutusta hoidoista on hyvin vaikea saada riittäväksi kun kaikesta menee 24% veroa. Tämä pitää kotihoitolat voimissaan ja niiden lainsuojattomat perheet ja asiakkaat hyvin turvattomassa tilanteessa.
Erityisesti haluan myös muistuttaa, että nykytilanteessa kun kuluttaja valitsee hoitopaikan ja hoitajan, hänellä on iso vastuu. Minkäänlaista valvontaahan alalla ei ole. Onneksi suomalaiset kuluttaja ovat melko valveutuneita ja fiksuja, hyvä niin!
Merja Mäkisalo-Ropposen kirjallinen kysymys luettavissa tästä linkistä: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_794_2013_p.shtml
Bravan blogi 