Uskallanko sanoa, ”elämäni onnellisin lenkki”?

Elämä kulkee liian kovaa ja tunne siitä on välillä käsinkosketeltava. Tänään on sunnuntai ja hetkessä ollaan taas perjantaissa, näin vierivät viikot ja samoin kuukaudet. Nyt siis ollaan talven kynnyksellä, mutta ihan pian ollaan taas kevään korvalla. Ehdinkö elää täysillä vai uinko virran mukana, sitä välillä pohdin…

Ehdin paljon ja se on onnellista, minusta!

Miten hyvältä tuntuikaan juosta, kahden viikon tauon jälkeen. Tänään pääsin lenkille kun huomasin flunssan vihdoin ohittuneen täysin ja voi riemua. Juoksi syksyn kepeimmän keikan, mistään ei kolottanut ja vauhti oli kova. Tauko olikin siis tehnyt hyvää kunnolle. Joen rannassa ei siis ulvonut tänään tuuli vaan kyllä ne taisi olla minun tuuletuksia. Kotona vielä kahvakuulat lentoon, niin avot mikä tunne. Onneksi siis odotin enkä sännännyt lenkille puolikuntoisena.

Lasten rehellisen suoraviivainen onnellisuuden osoittaminen on kadehdittavaa. Kiitos äiti päivästä, sai mieleni liikuttumaan – varsinkin kun itse koin etten tänään paljoakaan äitiyteen panostanut. Lapsellani kuitenkin oli tänään hänen elämänsä onnellisin päivä ja vaikka tiedänkin sen olevan vain yksi niistä niin voi tuota tunnetta ja sen ilmaisua. Itse taidan säästellä tuon ”elämäni onnellisin” -määritelmän käyttöä.

Viime viikko oli kyllä täynnä elämää ja tapahtumia sekä  tunteita. Kaikki ei ole omissa käsissä, vaikka vastuu onneillisuudestamme sitä onkin. Emme siis voi heittää pallona ilmaan ajatusta ”tee minut onnelliseksi”, koska kukaan ei ota koppia ellemme itse niin tee.

Syksyistä uutta viikkoa siis aloitamme ja kuka mitenkin siihen valmistautuu. Itse makaan sohvalla ja nautin lymfasukkien antamasta hoidosta. Jalkaturvotukset häviävät ja kepein jaloin voin siis sännätä uuteen alkavaan viikkoon. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Kiitos kaikille Bravan asiakkaille kärsivällisyydestä toimimattomien nettisivujen osalta. Palvelimen vaihtaminen on aiheuttanut odottamattomia ongelmia, jotka toivottavasti pian ovat ohi.

Kaunista on ja onnellista!

lokakuun aurinkoOlen viettänyt viikonlopun ihastellen kaunista merta, aurinkoa, kuuta ja muuta…

Lokakuinen saaristo on elämyksiä pullollaan ja niistähän syntyy onnellisuutta, eikös? Oli aika pysähtyä ihastelemaan miten syksyisellä merellä tuuli viuhuu, suolavesi lentää ja rakeet sattuvat kun ne törmäävät kasvoihin. Oli aika ihastella kirkasta kuuta ja sen peräaaltoon kirjoittamaa viestiä, sellaista kaunokirjoitusta en ollutkaan ennen nähnyt. Oli hetki katsella taivaan eri värejä, sinisestä punaiseen ja harmaasta valkoiseen – kaunista ja puhuttelevaa. Oli mahtavaa katsoa pilviä kun ne saavat peilikuvan tyynen meren pinnalla yön pimeydessä ja miten ne taivaalla ovat enemmän kuin kolmiuloitteisia – moniuloitteisia siis. Oli ihme nähdä miten kahvista nouseva höyry muodostuikin pienistä kiteistä kosteassa kylmässä meri-ilmassa ja miten merikotka liitää saarten yllä. Oli aika tarttua hetkeen ja luottaa tunteeseen. On aika pitää itsestä hyvää huolta!

Meille kaikille itsestämme huolehtijoille, hyvää alkavaa lokakuun viikkoa – pidetään huolta itsestämme tarttumalla hetkeen ja huomaamalla miten helposti voimme olla onnellisia!

Bravan kotisivut ovat muuttaneet…

Hoitola Bravan sivustojen palvelin on muutettu toiselle palvelun tarjoalle. Tämän vuoksi on nettisivumme olleet poissa käytöstä ja mikäli olette tallentaneen sivut kirjanmerkkeihin saattaa sivuston avautuminen olla tuolla muistissa olevalla tiedolla mahdotonta. Kotisivumme, http://www.brava.fi ikäänkuin asuu hotellissa ja nyt sivut ovat vaihtaneet toiseen hotelliin, joka osoite siis on eri.  Parhaiten Bravan sivut aukeavat tällä hetkellä kirjoittamalla brava.fi hakukenttään (siis ilman www-alkua). Nettiajanvaraukseen pääsette Bravan sivujen lisäksi kirjoittamalla hakukenttään brava.bowsville.fi

Pahoittelen häiriötä, mutta toivon tämän muutoksen jatkossa turvaavan nettipalvelujemme luotettavuuden.

Kun olen tämän viikon paininut näiden tietoteknisten ongelmien, niin taas osaan arvostaa omaa asiakaspalvelutyötäni. Asiakkaat on ihania ja rakastettavia verrattuna tietoliikenteeseen…

 

Maalasin olohuoneen seinän mustaksi…

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun löysin ulkomaisesta nettikaupasta vihdoin sellaisen kattolampun kun olen etsinyt tai paremminkin ”sen lampun” kukkarolle sopivaan hintaan. Ei siis muutakuin tilaamaan ja nyt saankin myyntiehtojen mukaan odotella keskimäärin 6-8 viikkoa… jouluna meillä on siis katossa tuo kaunotar.

Lieneekö syynä syysflunssa vai yleinen pesänrakennusvietti niin tästä lampusta pyörähti sitten sellainen pallo liikkeelle, ettei loppua ihan heti tullutkaan. Torstaina kun tulin kotiin aloin pohtia tyhjyyttä huutavaa makuuhuoneen seinää ja visioin mitä siihen haluaisin. Visioita on, mutta onko ne hyviä valmiina? Onneksi tiedän kenellä on aina varma vastaus – ystäväni, kukkakauppias Mira on pettämätön sisustaja. Konsultaatiopuhelu johti sitten kotikäyntiin vielä samana iltana ja suunnitelma oli valmis. Olohuoneesta kaksi seinää saa uuden maalin, puhtaan valkoisen mattamaalin. Tämän toisen seinän, television taustalla oleva alue,  suunniteltiin maalattavaksi mattamustaksi. Sohvan sivulle, maalattaisiin hopeiset kiehkurat lattiasta kattoon ja sitten tietysti verhot uusiksi – mustiksi nekin!. Olohuone siis tässä ja sitten asiaan – makuuhuoneeseen! Sunnittelemani, erilaisista tauluista koostuva hässäkkä ei saanut tuulta siipien alle – sen sijaan Mira suositteli seinälle laitettavalsi ison peilin vaakaan ja sitten verhot uusiksi! Alunperin puhelimessa Mira meinasi etten enää jatkossa nukkuisikaan niin voimakkaan värisessä huoneessa – rauhallisuutta meinasi hän tarjota. Paikan päällä hän kuitenkin päätti jatkaa lähes samoilla väreillä – mutta lisää väriä verhoon ja sekin musta. Kattolamppu olisi sielläkin vaihdon edessä, koska huoneeseen tarvitaan pehmeyttä ja lukulamppukaan ei saanut siunausta. Lupasin piilottaa tuon lukuvalorumiluksen sängyn reunan alle ja pöydälle hommaan oikein pehmeän lampun.

Nyt on sitten tuunattu – olohuoneessa on valkoiset lämpimämmän väriset seinät ja musta seinä TV:n takana on todella hieno! Hopeinen köynnös on sekin oikein hyvä ja mustata verhot on sopii hienosti. Samalla kun sitten tuli pöllyteltyä nurkkia … poistui olohuoneesta iso paperivalaisin, tyhjeni TV:n vierusta ylimääräisistä tavaroista ja päätös soutulaitteen myynnistä vahvistui. Makuuhuoneeseen ostin ison vaakapeilin ja mustan verhon, Yöpöydälle sain ison jalkalampun, pehmeällä varjostimella – ainoastaan kattovalaisin on vielä löytymättä. Tässä samalla, kun kaikki remonttivälineet on valjastettu, tuli tehtyä muutakin. Ulko-oven maalasin sisäpuolelta kiiltävän mustaksi ja kynnyksen maalasin myös uudestaan. Keittiön viimeiset repsottavat kohdat eli teipillä kiinni olevan kaapinpäädyn peitelevyn ja jalkalista nurkkapalan liimasin kiinni. Eteisen kärsineisiin kulmiin liimasin kulmalistat. WC:ssä sain vihdoin saumattua lavuaaripöydän tukipuun laatoituksen. Tuo pieni määrä laastia onkin odottanut puuhaan ryhtymistä jo yli kaksi vuotta. Loppuhuipennukseksi ja siksi koska korkkasin ison määrän Sikaflexiä, sain idean korjata olohuoneen keskellä kököttävän nojatuolin. Tuo poikien rakastama ja loppuun istuma, mekanisminojatuoli on saanut minulta jo lähtöuhkauksen. Sen selkänoja onkin repsottanut viimeiset kuukaudet – ja olen siis vain katsonut sivusta. Selkänojan kiinnitysmekanismi on pettänyt, raskaiden poikalasten istumisesta!! Näin minulle on kerrottu, kun olen ihmetellyt miksen itse ole onnistunut rikkomaan selkänojaa, vaikka olen kuormittanut tuota tuolia joskus itseni ja erään yli satakiloisen ystäväni painolla. Tässä ei ehkei  painolla olekaan niin paljon merkitystä vaan uskon selityksen löytyvän fysiikan muista laita.. Nyt siis mekanismit kiinni maksimaalisella ruuvimäärällä ja kaikkialle Sikaa niin paljon kuin mahdollista.

Tuntuupa hyvältä – melkoinen viikonloppupyrähdys, mutta nyt vain viimeiset tavarat pois ja  viimeistelyyn vielä Miralta, Vivahteesta uusi kukka. Kaunista on ja repsottavia pikkukohtia melkoisesti vähemmän. Kannatti ja kiitos Mira neuvoista ja kotikäynnista!

Flunssakin on parempi – tänään aamulla löysin kaapistani antihistamiinitabletteja, jotka määrättiin pari vuotta sitten minulle virustautiin. Nuo Aerinaze-tabletit on merkillisiä – ne aukaisevat hengitystiet ja poistavat ahdistuksen tunteen todella hyvin, mutta samalla piristävät niin, että on oikeastaan vaikea nukkua. Jos siis aikoinaan allergialääkkeet nukutti niin kehitys on mennyt eteenpäin – nyt on virkeä flunssaisenakin, lepääminen vain on haasteellista. Vinkkinä siis syysflunssan kanssa taisteleville – ahdistus poistuu ja jaksaa!!!

Mukavaa viikkoa lukijani!

”Pakkoruotsin” tilalle ”pakkoyrittäjyys”

Kielten opiskelu on kehittävää, senhän tietää kaikki. Nuorisolle ei tarvitse edes kepittää tuota kielitaitoasiaa, sillä jo alakouluikäiset selviää melko monimutkaisistakin englanninkielisistä  viesteistä, tietokoneruudulta luettuna. Kielitaidon merkitys on kasvanut ja monipuolista kielitaitoa arvostetaankin työelämässä paljon. Kielten opetus on sekin kehittynyt ja koulussa voi nykyään oppia jopa puhumaan, eikä vaan pelkäämään virheitä.

Pakolla ei opi ainakaan kieliä siksi ehdotan, että kaukaisuudesta tuleva ruotsinkielen opiskelupakko poistettaisiin ja kielten opiskeluun lähinnä motivoitaisiin. Lahjakkaille tarjottaisiin mahdollisuus opiskella useita kieliä, mutta naapuri maastamme Ruotsista mallia ottaen voisi lahjattomat keskittyä erinomaisen englanninkielen taidon opiskeluun. Kenenkään panoksia ei näin hukattaisi, ei opiskelijan eikä opettajan.

Yhteiskunnallisesti merkittävämpää olisi vaikka ”pakkoyrittäjyys”. Jokainen kun joutuisi työelämässä suorittamaan pakollisen yrittäjyysvaiheen niin kylläpä saisimme asenteita Suomessa nopeasti uuteen uskoon. Kun jokainen sitten vuorollaaan huomaisi ettei yrittäjällä toteudu tuo  ” ei ne suuret tulot vaan pienet menot”-lause vaan yrittäjän ainoa toivo on niissä suurissa tuloissa. Yrittäjän kukkarollahan viihtyy erinomaisesti muutkin kuin verokarhu. On mainosmyyjää joka tarjoa erinomaista näkyvyyttä, antimainosmies, joka estää mainosmyyjien yhteydenotot. Työterveyshuolto joka auliisti tekee selontekoja ja suunnitelmia sekä tutkimuksia ilman perusteit aja monta muuta innokasta kädenojentajaa,  ihan yrittäjän parhaaksi. Palkkatyössä viihtyminen lisääntyisi huimasti, asenteet työtä ja esimiestä kohtaan paranisivat ja yrittämistä arvostettaisiin. Yrittäjiksi jäisivät varmasti vain tällaiset työhullut, hölmön onnelliset sekä ne joilla ei ole vaihtoehtoa. Uskoisin, että palkkatöissä käytäisiin sen jälkeen jopa niin mielellään, että  lomaltakin palattaisiin töihin ilman että siitä tarvitsisi maksaa erityiskorvausta. Tällainen tervehdyttäminen  parantaisi Suomen asemaa maailmalla ja välttäisimme Kreikan linjan. Toisaalta Kreikassa on saanut erityiskorvauksen mm. ajoissa töihin saapumisesta ja käsienpesemisestä eli onneksi tuohon on vielä matkaa…

martinsiltaEilen lenkillä pohdin maailman muuttumista…  kun juoksee Martinsillan alikulusta kohti uutta Myllysiltaa voi ajatella siirtyvänsä entisajasta nykyaikaan. Synkkä, hämärä ja virtsanhajuinen Martin alikulku on muisto vain, kun pääsee Myllysillan alle missä hohtaa rosterinkirkaspelti ja hehkuvat valot. Niin on siis maailma muuttunut, että jopa siltojen alla elävillä on erilaista – onko se siis parempaa ja luxusta?

Seuraavassa kirjoituksessa kerron ripsienpidennysten vaihtoehdoista. Meillä Bravassa on nyt vaihtoehto ripsiliimalle herkistyneille ja heille ketkä eivät halua ripsiinsä mitään ylimääräistä… jäädään kuulolle

Juonteita voi häivyttää ja huulia nuorentaa

tabvarmuuskopio elo 13 432Nauru pidentää ikää ja ennen kaikkea tekee elämästämme elämisen arvoista. Nauraessa käytämme kolmea sataa lihasta, joista kasvoissa on 15 kappaletta. Nauraminen ja sen aiheuttama lihasliike, saa aikaiseksi juonteita kasvoille, erityisesti suun ja silmien ympärille. Jättäisinkö siis nauramatta, jotta välttyisin rypyiltä – en todellakaan, sillä naurava ihminen näyttää jopa kymmenen vuotta nuoremmalta kuin totiset kanssa sisarensa. Samanlaista lihasliikettä on toki kaikki ilmehdintä ja esimerkiksi silmien siristäminen.Ihon ikääntyminen tuo sitten myös juonteita kasvoille, lihasten liikkeestä riippumatta.

Vanheneminen on väistämätöntä ja sitä vastaan on turha kamppailla. Voimme kuitenkin tehdä paljon, jotta vanhenemme pehmeämmin. Olen hoitojen kannattaja, henkeen ja vereen – aina kannattaa aloittaa hoitamalla. Ikääntyvän ihon tehohoitoja ovat mikroneulaus (mesoterapia seerumilla), happohoidot/kuorinnat ja 3Deep – fraktionaalinen hoito. Milloin sitten otetaan esiin todelliset aseet eli neulat ja ruiskut?

Juonteiden täyttöä kannattaa harkita kun juonne selvästi on jyrkempi ja syvempi, se häiritsee merkittävästi tai kun juonne/juonteet ei reagoi hoitoihin. Käytännössä asiakas tietenkin päättää mitä hän haluaa tehtävän. Hoitolassamme käytetään juonteiden häivytykseen eri vahvuisia hyaluronihappoja. Hyaluronihapolla voidaan häivyttää juonteita koko kasvojen alueella. Botox-tuotenimeä käytetään välillä virheellisesti kun puhutaan täyteaineista. Botox on kuitenkin lihaksia rentouttava tuote, jonka vaikutus juonteiden häivytyksessa perustuu juuri tähän. Se soveltuu erinomaisesti otsan alueen juonteiden hoitoon, mutta suunalueella ei lihaksia kannata juonteiden takia  pysäyttää, jottei vaikutelma ole nukkemainen. Hyaluronihapolla saadaan tehtyä myös huulten nuorennuksia – täyttämällä huulia kevyesti ja koko huulen alueelle, saadaan aikaiseksi oikein pehmeän näköinen huulten pyöristyminen. Tämä nuorentaa ulkonäköä merkittävästi. Tällaiset pehmeät huulitäytöt ovatkin nykyään todella suosittuja – luonnollisuutensa vuoksi. Mikäli asiakas haluaa huulien muotoa muokattavan erilaisiksi kuin ne oikeasti ovat, niin hyvä kuva toivotusta tuloksesta helpottaa merkittävästi muokkaamista.

Juonteiden täyttöhoidot ja huulten pehmentämiset ovat hoitolassamme arkipäivää ja niitä tehdäänkin viikottain. Hoidon suosion salaisuus on varmasti nopeassa vaikutuksessa. Juonnetäytön tulokset näkyvät osittain heti, vaikkakin paras lopputulos on nähtävissä, vasta muutaman päivän kuluttua kun turvotus on laskenut

Juonteiden muodostumisesta huolimatta siis nauramaan, voimmehan hoitaa nuo sitten myöhemmin juonnetäytöllä… naurettavaa alkuviikkoa kaikille!

Hoitolan elämää – pelastetut päivät!

Kun saa hyvää palautetta on se mukavaa, varmasti kaikista. Toivottavasti onnistumisen tunteet kuuluvat kaikkien työhön, kosmetologin työssä niitä on aika usein ja sehän on mukavaa. ”Brio- osaamisen iloa”- on mukava tunne…

juonnetäyttöPassikuva painajainen ei ainakaan helpotu iän myötä, mutta milli hyaluronihappoa pahimpiin (jyrkimpiin) juonteisiin voi pelastaa pahimmilta pettymyksen tunteilta. Näin oli käynyt asiakkaalleni – tuntuipa hyvältä hänen puolestaan, sillä ”Pelastin hänen päivänsä”! Voih, mainoskuva sentään! Kuvan nainen ei välttämättä olisi millinkään tarpeessa…

Rakennekynsiä pidetään helposti pelkästään turhamaisuuden osoituksena, toisin kuitenkin on. Entä jos kynsijuuresi on vaurioitunut niin, että sormesi kynsi on käytännössä kokoajan halki yli puolesta välin alaspäin? Mitä hoidoksi tarjoaa lääketiede?… ei mitään! LCN:n myrkyttömillä geeleillä voimme geelata tällaisenkin kynnen ja saada asiakkaalle ”turvalliset”, infektioportittomat kynnet. Kovin herkkä tietysti on tällainen kynsi ja esimerkiksi kolauksen saatuaan saattaa vaivata, kunnes geelaus saadaan tehtyä uudelleen. Päivän päätteksi korjasin tällaisen vaurioituneen geelauksen ja näin hänen mukava viikonloppu voi toteutua ilman kynsisärkyä. ”Pelastin hänenkin päivän” ja loppuviikon!

Tulipa hyvä mieli – vaikka ihmishenget jäi tältäkin päivältä pelastamatta niin kuitenkin ”pelastustunne” asiakkaalla oli täydellinen. Kiitos heille kauniista sanoista! Mietin tänään – tuntuiko TYKS:n teho-osastolta työvuoron päätteeksi kotiin tullessa tältä tai enkö onnistunutkaan koskaan siellä?

Onnistumisen iloa kaikille… työhön, kotiin, parisuhteeseen, kuntoiluun, rakkauteen tai vaikka pitsinypläykseen! Ollaan hyviä – jookos!