Joulusta äitiyteen, tunnelmia arjen kynnyksellä

Tapaninpäivään on hyvä päättää joulu. Tänä vuonna on monilla mahdollisuus pitkään joululomaan ja samalla on mahdollisuus venyttää joulua pidemmäksi. Itselläni arki koittaa heti huomenna, mutta hyvä niin. Joulun juhlinta on kuitenkin raskasta ja oikeasti on vaan helpompaa katkaista se. Minun juhlinta katkeaa helpoiten lenkille. Olipa tapaninpäivän lenkki – ulkona vielä yhdeksältä neljä astetta lämmintä, tyyntä ja oikeasti kaunista, mutta ei kovin jouluista, Viime talven 20 sentin lumikerrokseen verrattuna siis tosi erilaista. Myllysillan punaiset valot saivat kyllä ihastusta, jouluisetkin olivat. Eipä kulkenut kovin kevyesti lenkki, kun vatsassa tuntui joulun herkut – mutta mielelle teki todella hyvää. Sitten vielä kotona kahvakuulaa niin siitä on hyvä aloittaa arki.

Ellan vihko2Pääsin pohtimaan omaa äitiyttäni, kun toivelahjana kirjoitin lahjaksi reseptejä mustakantiseen vihkoon. Olipa muistorikasta, mutta mukavaa ja samalla aika ainutlaatuista, kun nuori aikuinen osaa arvostaa tällaista. Omalla äidilläni on myös mustakantinen vihko, samoin minulla – samanlaista siis toivottiin.  Omia reseptejä selatessa huomasin nuorena vaimona osanneeni tehdä juhlaa ihan kaikesta – ei juhlaa ilman uutta reseptiä ja silloin juhlittiin jopa Turunpäivää. Lukuisia reseptejä, joiden vieressä oli maininta mihin juhlaan sitä oli valmistettu.  Silloin ei mistään juhlarutiinista tingitty vaan kaikki tehtiin täysillä – rairuohosta ystävänpäivään. Nyt olen melko paljon ”huonompi äiti” – minimalistisen jouluni kanssa. Omat lapseni eivät noista nuoren vaimon innokkuuksista ole paljoa saaneet nauttia, vaan tarmoni olen kyllä suureksi osaksi käyttänyt uusperheen alkuvuosina. Tavallaan siis melko sääli – vai onko? Tuolloin liinavaatteeni olivat myöskin virheettömässä pinossa ja lakanani olivat aina mankeloidut tai silitetyt. Kenkien tuli olla suorassa rivissä ja tiskikoneessakin tavoittelin tiettyä järjestystä, niin ja paljon muuta vastaavaa. Sainko kiitosta ponnisteluista – enpä tainnut, itsestään selvyyksinä pidettiin. Nyt on tyylini rennompi – ihan kaikessa ja osittain kyllä pakostakin, mutta liinavaatekomeroon ei saa katsoa.  Rennosti mennään nyt siten kun hyvältä tuntuu, mutta monet kakut ja rairuohot jää laittamatta, samoin kengätkin saattavat pursua paikoiltaan. Kattaukset ovat vailla krumeluureja ja pöytähopeita, mutta hyvin on pärjätty. Lapsilla onkin nyt sitten välillä hyviä ideoita – Äiti, jos tiskikoneessa ruokailuvälineet lajiteltaisiin koriin niin tyhjentäminen nopeutuisi. Samanlainen idea minulta ei saisi yhtä suurta kannatusta, tiedän kokemuksesta. Olenko siis huonompi äiti – ehken, mutta kovin erilainen kuin se nuori vaimo. Mustakantinen vihko on nyt annettu lahjaksi ja kovin oli mieleinen lahja saajalle. Löytyyhän sieltä ne tutut herkut lempipannarista teeleipään, joihin hän lapsuudessa tottui.

Joulun juhlista on mukava kiittää ja samalla ajattelen onnekkuuttani kun voin viettää tätäkin juhlaa tavallani… ilman muiden asettamia vaatimuksia.  Mukavat joulunpyhät ja kiitos läheiset, ootte ihkuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s