INCIstä ja onnellisuudesta sekä romukoppaan heitettävistä tavoista

Aloitan kevyemmin ja vasta sitten päästään suuriin tunteisiin…

”INCImix – Totuus kosmetiikasta ei ole mustavalkoinen” on mielenkiintoinen viikonloppulöytö internetistä. Helsinkiläinen estenomi, joka parhaillaan opiskelee farmaseutiksi pitää varsin tietopainoitteista blogia kosmetiikasta. Suosittelen sivustolla vierailua ja kannatan raaka-aineiden tutkailua. Sivuston pitäjä arvioi myös mielellään tuotteita INCI- sisällön perusteella  ja seurasin esimerkiksi suosittujen ripsien pidennysseerumien tuotesisältöarvioita. Hienosti ja varsin selkeästi osaa nuori ammattilainen perustella asioita. Sivusto on hyödyllinen ammattilaiselle ja varmasti myös kaikille asiakkaille. INCI (International Nomenclature of Cosmetic Ingredients) tarkoittaa niitä ainesosia, joita tuotteiden tuoteselosteessa luetellaan. Nuo aineet on mainittu pitoisuusjärjestyksessä ja niillä on erilaisia vaikutuksia. Samalla aineellakin voi olla eri vaikutus, pitoisuudesta riippuen, esimerkiksi E-vitamiini eli Tocoferoli voi olla tuotteessa vaikuttavana aineena (suuri pitoisuus) tai säilöntäaineena (pieni pitoisuus). Suosittelen lämpimästi blogia sivulla http://www.incimix.wordpress.com

Sunnuntaiaamun Turun Sanomat tuo sanoman, että onnellista kansaa me suomalaiset. Nyt voimme siis lopettaa puheet suomalaisten juroista ja jäyhistä luonteenpiirteistä näin onnellinen kansa ei voi tuota olla, onnellisuus nimittäin liittyy persoonallisuuden piirteisiin. Ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, tasapainoisuus ja vähäinen neuroottisuus lisäävät onnellisuutta. Vaikutusta kerrotaan olevan myös mielihyvän kokemisella ja merkityksellisyyden kokemisella elämässä. Tietysti myös parisuhteella ja yllättäen vastoinkäymisten kokemisellakin oli positiivisia vaikutuksia onnellisuuteen. Todella hienoa on, että 93% kokee voivansa vaikuttaa onnellisuuteensa. Olemme siis onnellisia ja nyt unohdetaan suomalaisten rakkaat sanalaskut, ne joilla minuakin on kasvatettu… ”kell´onni on , se onnen kätkeköön” joutaa romukoppaan – todella! Ollaan reilusti vaan onnellisia ja näytetään se.

Tästä onnellisuudesta pääsen ikäänkuin aasin sillan kautta pohtimaan sitä, miten ihmiset kohtaavat epäonnea ja vaikka sairautta lähipiirissä tai vaikka kuuluisuuksien kohdalla. Koen myötätuntoa Ranskan Alpeilla loukkaantunutta Schumacheria ja hänen omaisiaan kohtaan. He kaikki kokevat raskaita tunteita ja lohduttomuutta suuressa surussa kun iloinen hetki muuttui silmänräpäyksessä kriittiseksi. Sympatiaa en heitä kohtaan tunne, en ole lohduton. Näitä käsitteita ajattelin availla meille onnellisille ihmisille.  Taas haluaisin jotain heitettävän romukoppaan – nimittäin sympatian toista ihmistä kohtaan. Se kun ei vie asioita yhtään eteenpäin vaan päinvastoin.

Sympatia on myötätuntoa ja kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Sympatiaa tuntiessaan ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkaan tässä onnistumatta koska suru on henkilökohtaista – sitä ei voi myötätuntea. Sympaattisuudella vahvistetaan surevan ihmisen kokemaa tunnetta ja negatiivisuuden lisääntyessä ei tilanne voi mennä parempaan suuntaan.

Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Hän ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan hän pystyy asettumaan toisen asemaan ilman tunnetilaan mukaan menoa. Empaattinen pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka itsekin velloo samassa kaltaisesa tunnemaailmassa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Itse olen kokenut sympatiaa läheiseltä ihmiseltä erään oman suruni kohdalla. Tuo tuntui minusta todella pahalta – hän ikäänkuin vei suruni. Hän oli se, joka haki lohtua ja ymmärrystä ihmisiltä omiin tunteisiinsa. Hän mm. petti lupauksensa minulle, koska tarvitsi lohdutusta. Minusta tulikin yht´äkkiä lohduttaja ja ymmärtäjä tilanteessa, jossa omat voimavarani olivat todella vähissä. Koin kiukkua, koska ymmärtäjäksi (empaattiseksi) minusta ei tuossa tilanteessa ollut. Nyt ymmärrän sympatian heräävän monesti kun ihmisellä itsellään on sisällä patoutunutta surua ja huolta purettavaksi asti. Aitoa ja puhdasta toisesta välittämistä sympatia ei siis ole. Empaattisuus on taitolaji ja toisille jopa melko luonnollista käytöstä. Empaattista käytöstä on monenlaista ja itse tiedän olevan melko rationaalinen empatiassani, johtuu varmasti sairaanhoitaja vuosista. Onneksi empatiaa voi kaikki harjoitella – lopetetaan sääli ja voivottelu sekä huomataan oma onnellisuus. Surullinen ihminen ei tule paremmalle mielelle kanssa surijoista eli märehtijöistä.

Nyt vielä niille ihanille ihmisille, joita itsekin olen kutsunut sympaattisiksi. Sympaattisella tarkoitetaan tuntevaa, aitoa ja mielyttävää ihmistä, myötätuntoa herättävä lienee paras käännös sympaattiselle ihmiselle. Sympaattinen on siis ihmistä kuvaavana terminä positiivinen. Ihania ihmisiä siis, jotka usein osaavat olla luontaisesti empaattisia. I love you all!

Mukavaa viikon alkua kaikille niin sympaattisille kuin empaattisillekin tasapuolisesti – paatoksestani huolimatta!