Rehellisesti selviytyjä, suorittaja ja vieläpä tykkään työnteosta!

Vuosi on vaihtunut ja uutta ihana alkavaa vuotta on sydäntalven pimeydessä rämmitty kahden päivän ajan. Pimeys on käsinkosketeltavaa…

Vuodenvaihde on tilinteon hetki – oliko kulunut vuosi onnistunut? miten kehityin ihmisenä – työssä? millainen olen, suoritanko vai elänkö ollenkaan? Ahdistun jo lukiessaeni  pohdintoja saavutuksista ja elämänlaatuluokitteluista henkisen kehitystason mukaan – kovasti muodikasta vai onko? Olenko selviytyjä, suorittaja, pärjääjä… oikeastaan, mitä sillä on väliä? Ketä palvelee tuo elämän ankara arviointi, jossa superanalysoidaan ja kehoitetaan kehittymään henkisesti ja sitten suositellaan vaikka lopettamaan pärjääminen. Mieletön määrä energiaa ja vapaata voimavaraa kuluu pohdintoihin, joissa lopullinen anti voi kyllä jäädä heikoksi.

Onko yksinkertaisempaa pohtia tuntuuko elämäni hyvältä? Mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta? Huonosta sitten pyritään eroon, mahdollisuuksien mukaan nopeasti tai pitkällä tähtäimellä. Elänkö sitten suorittajana tai selviytyjäna, mitä väliä, jos olen onnellinen. Itselleni on mieleistä kehoittaa ihmisiä rehellisyyteen ja nimenomaan oman elämän suhteen – onko elämäni aitoa ja läpinäkyvää, mihin olen tyytyväinen ja mitä muuttaisin?

Rehellisesti pidän työnteosta – vaikka se ei kovin muodikasta olekkaan. Lupaan siis itselleni jatkossakin tehdä rauhassa  ja hyvällä omalla tunnolla töitä. Työnteko  kun on minusta ihan aitoa elämää, ei välttämätön paha.

Rehellisesti viihdyn sosiaalisessa maailmassani ja nautin kun voin valita ja olla se hankala oma itseni. Voin olla sosiaalinen, vetäytynyt, innostunut, puhelias, hiljainen, selviytyjä, yksinäinen tai vaikka aktiivinen ylisuorittaja – ja mahdun paikalleni. Läheiseni ja ystäväni eivät yritä kahlita minua ”tällainen pitää olla muottiin” vaan antavat olla – analysoimatta, ainakaan minun kuullen.

Rehellisesti voin käyttää aikaani vielä laadukkaammin – tehdä enemmän sitä mikä tuntuu hyvältä, uppoutua reilusti omiin projekteihini ja kertoa avoimesti valinnoistani. Kukaan tuskin niitä vastustaisikaan…

Rehellisesti lupaan olla vielä aidompi ja vielä rehellisempi myös muita ihmisiä kohtaan ja siinä samalla toki myös itseäni kohtaan. Rehellisyys palkitaan keveämmällä sydämella – olen huomannut.

Rehellisesti annan itseni luvan suorittaa, selviytyä ja pärjätä kunhan tuo ponnisteleminen tuntuu hyvältä ja onnelliselta. Tavoitteen on, että ylisuorittamisessa heräävä ”superminäni” saa siis tänäkin vuonna jäädä herättämättä. Vaikka rehellisesti voinkin sanoa, ettei tieto tuon supersuorittajan olemassaolosta nykyään lainkaan ahdista, vaan oikeastaan lohduttaa. Se on sitten se lisägeneraattori, joka herätetään  kun on tosi kyseessä.

Rehellistä alkanutta vuotta sinulle ja mukavaa viikonloppua!