Millainen olet? mitä ajattelet? mitä haluat?mitä toivot, odotat, osaat, uskallat?
Yhä uudestaan huomaan elämässäni, että minua ei osaa kukaan määrittää, selostaa tai arvioida yhtä hyvin kuin teen sen itse. Kukaan ei tiedä mitä haluan, odotan tai toivon, yhtä tarkasti kuin minä. Tämä hämmentää minua, sillä uskon osaavani arvioida ympärilläni olevia ihmisiä kovinkin tarkasti. Olenko siis erehtynyt arviointi taidoissani… luulen niin!
Avoimena ihmisenä kerron helposti paljon itsestäni ja useat ihmiset tuntevatkin minut mielestään hyvin. Tämä ei häiritse minua, sillä olen avoin tietoisesti. Kysyvälle vastaan ja silloin vastuu siirtyy kuulijalle… tilanne johon itsekin ajoittain joudun. Kuulen itsestäni usein lausuntoja, joiden totean olevan tietyltä osa-alueelta totta, mutta jossakin kohtaa suurentelevia – en koe olevani siis lausunnon mukainen. Tiedän onneksi, että osaan jättää huomioimatta täysin lausunnot, jotka eivät kuvaa minua, vaan jotakin jollainen minun haluttaisiin olevan tai jollaiseksi minua luullaan vaikkapa ammattini tai vähäunisuuteni vuoksi. Näissä ajatuksissa kuulen olevani esimerkiksi stressaantunut kun en nuku tarpeeksi ja palavani pian loppuun, liian esteetikko ymmärtääkseni käytännöllisyydestä mitään tai vaikkapa sinkkuuteni vuoksi erityisesti miehen kaipuussa. Nuo kaikki siis perustuvat muuhun kuin totuuteen minusta. Kun läheiseni tuntevat minut erittäin hyvin, jään miettimään, miten heidän määritelmä minusta on silti sellainen johon en täysin rinnoin voi yhtyä.
Kuka on siis väärässä ja kuka oikeassa – tietysti ajattelen itse tietäväni parhaiten kuka olen ja mitä tavoittelen. Kuitenkin jään pohtimaan noita ajatuksia minusta, joita kuulen. Ne ovat näkemyksiä ihmisiltä, jotka tuntevat minut. Näkemykset perustuvat toki heidän totuuteen minusta, mutta myös heidän omiin taustoihinsa, heidän kokemuksiin ja valmiuksiin sekä heidän vertailukohtiin. Hekään eivät ole väärässä – heidän ”valossa” näytä siis tietynlaiselta ja vaikka en itseltäni niin läheisesti minua muistuttavalta kuitenkin. Noiden näkemysten kuuleminen on avartavaa, jään pohtimaan itseäni ja sitä kuvaa mikä minusta toisilla on.
Kenen määritelmä minusta on siis totta? Tietysti haluaisin sanoa, että minun oma tottakai, ehdottomasti. Valitettavasti totuus taitaa liikkua sillä harmaalla alueella, jota kukaan ei voi täysin sanoa omakseen. Meillä kaikilla on siis oma totuutemme itsestämme ja toisista – ei ole olemassa oikeaa ja väärää, vaan useita näkemyksiä.
Määritän siis itse itseni ja elämäni, mutta myös sinä määrittelet minut, aivan kuten minäkin sinut. Autetaan siis toisiamme näkemään se hyvä mikä meissä ja elämämme suunnassa on, nauramaan niille heikkouksille, joille emme voi mitään ja olemaan välittämättä siitä ettemme aina onnistu – edes määritelmissämme.
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille toivoo purjehdushullu, alone sailor, joka haaveilee huimista merimatkoista, mutta myös arkisesta yhteiselosta soul maten kanssa.
Bravan blogi 