yllättävät äidin laittamalla hänelle ruokaa pitkän päivän päätteeksi. Olipa kerran yrittäjän työpäivä, jolloin aloitin työt heti kahdeksan jälkeen. Aamulla olin jo ennen töihin lähtöä puunannut huushollia ja imuroinut viimeiset murut asuntonäyttöä varten. Puuhakkaasen päivään mahtui miehiä ja naisia, sokerointia, happohoitoa, SilkPeeliä, kasvohoitoa, kynsihoitoa ja viimeiseksi vielä pigmentointia. Iltapäivän aikana soitin lapsille, jotka tulivat luokseni jo tuona päivänä exän työmatkan takia – varoittelin päivän venyvän… Pigmentointi on työ jota ei voi hoputtaa vaan sitä on tehtävä ”hartaudella”, jotta asiakas saa mitä haluaa. Kun sitten suuntasin kotiin oli kello lähestymässä yhdeksää ja puhelu kotiin oli iloinen. Lapseni olivat kahdeksan aikaan päätelleet äidin pian tulevan, koska pianhan on jo yö ja aloittaneet ruuanlaiton. Soittaessani oli ruoka juuri valmistunut ja meillä oli vain yksi ongelma – Duudsonit tulevat telkkarista juuri meidän ruoka-aikaan. Näin huonon äidin oli vaikea kieltää tortilla-päivällistä TV:n ääressä. Nämä spontaanisti ruokaa laittavat lapset ovat yrittäjän lapsia ja se oikeastaan selittääkin kaiken – samalla nämä omatoimiset ihanuudet, kaikessa pikkuvanhuudessaan, sopivat äidilleen kuin nenä päähän.
Työelämän ja lasten yhdistäminen ei ole helppoa – oli sitten yrittäjä tai työntekijä. Työelämä asettaa runsaasti vaatimuksia ja kun siihen yhdistyy perheen tarpeet on koossa melkoinen palapeli. Viimeiset painavat palat tuohon peliin tuo monesti äidin itse itselleen asettamat vaatimukset – miksi me naiset asetamme itsellemme niin paljon turhia vaatimuksia? Hyvä äiti ja huono äiti – kisaavat päässämme. Kuitenkin lapsemme antavat meille täydellisen synninpäästön – kelpaamme ilman piparkakkulinnoja, rairuohon istutusta tai vuodenaika verhoja, saamme rakastaa työtä ja harrastaa pikakokkausta ilman täydellistä keskittymistä. Kaikki käy – oma äiti on heille aina paras äiti. Omat kodinhengetär-vuoteni olen viettänyt kauan sitten suurperheen äitinä. Oli vuodenaikaverhot, rairuohot ja juhlapäiväkakut ja kakkupäivät, oli home made simat ja joulukortit, siistit liinavaatekaapit ja kenkärivit ja tietenkin aikuisten laittamaa ruokaa. Nyt on kaikki toisin ja parempi näin – ainakin lapsillani on onnellisempi äiti.
Taas pääsin siis rullaamaan tätä kulunutta aihetta – tämä sama asia vaan tuntuu olevan niin monta ihmistä lähellä…
Rakkaudesta lapsiin, työhön ja elämääni päätän taas olla vähemmän syyllinen vaikken saakkaan tehtyä kuin murto-osan kaikesta mitä haluaisin ja sitten pitäisi vielä nukkuakin joka yö kuusi tuntia…
Bravan blogi 