Taitava, taitavampi, taitavin – Magic Man

mosheOn ihmisiä, jotka ovat aivan sairaantaitavia työssään, tällaisia ihmisiä on ilo seurata ja itsekin ”käsityöläisenä” arvostan kädentaitoja. Näitä taitoja oppii vain tekemällä ja siksi superammattilaisen seuraaminen on todella mielekästä ja opettavaista. Muutaman viimeisen vuoden aikana olen saanut seurata HFS-päänahan pigmentoinnin keksijää, Moshe Alulia työssään ja silloin huomaa seuraavansa erityisen taitavaa kädentaitajaa. Moshe on kotimaassaankin tunnettu ja saanut siellä Magic Man-lempinimen, ansioistaan tatuoijana. Hänen hoitolansa ja toimistonsa pihalla on edelleen tatuointipaja, jossa hän itsekin vielä satunnaisesti käy tekemässä tatuointeja toisten tekijöiden kanssa. Itsekin hiuskadosta kärsineenä hän lähti pohtimaan kosmeettista ratkaisua hiusongelmiin, huomattuaan ettei hiustensiirreleikkaus asiaa välttämättä parantanut ja  leikkauksen jälkeen takaraivolla oli korvasta korvaan ylettyvä näkyvä arpi. Hän onkin ideoinut rullalla päänahkaan tehtävän pigmentoinnin, suunnitellut siihen työvälineen eli tuon rullan ja siihen käytettävät erikoisvärit. Aikoinaan kun kuulin koko päänahanpigmentoinnista niin ajattelin sen olevan jonkun sortin huijausta tai sitten jotain ääriryhmälle sopivaa tatuointia. Missään tapauksessa en uskonut sen olevan pienten lasten äitien, yritysjohtajien, eläkeläisten tai opettajien juttu. Asiaan tutustuttuani huomasin ilokseni pigmentoinnilla helpotettavan kaikkien hiuskadosta kärsivien elämää. Nyt kun olen itse puolentoista vuoden aikana tehnyt lukuisia hoitoja niin asiakkaita on todellakin ollut monenlaisia – nuoria, vanhoja, koulutettuja ja kouluttamattomia, vaalea- ja tummaihoisia, kaljuja ja vähähiuksisia. Yhteistä kaikilla – hiukset ei tahdo pysyä päässä ja kulunut lause, että ”ei järki ja hiukset samassa päässä viihdy” ei ole tuonut  lohdutusta tuohon ulkonäköongelmaan. Moshe matkustaa kovasti ympäri maailmaa opettamassa ja esittelemässä tuotteitaan. Ensi viikolla meidän piti saada Moshe Suomeen kouluttamaan ja silloin hän oli luvannut tehdä mm. nännitatuoinnin rintaleikatulle ja muutamia pigmentointeja. Valitettavasti vierailu ei toteudu yllättävän perhetapahtuman vuoksi, mutta jäämme siis odottamaan seuraavaa hetkeä. Itse koko pää rajattutekemistäni pigmentoinneista monella tavalla pysäyttävin on nuorelle naiselle tehty koko päänalueen pigmentointi. Kuvassa heti pigmentoinnin jälkeen, jolloin pigmentoitu alue on vielä kovin punainen. Hän on menettänyt hiuksensa alopecian vuoksi ja halusi perukittomiin hetkiin päänahkaansa sänkeä muistuttavan tatuoinnin. Kaunis nainen, joka perukki päässä kääntää kyllä katseita – perukitta taas hän saa aikaan monenlaisia kysymyksiä sairauksista. Nyt ihmisten huulilla saattaa olla ihmetys rohkeasta tyylistä, kun kaunis nainen on ajanut hiuksensa siiliksi, mutta nuo ihmettelyt tämä nainen kestää kyllä. Tuota pigmentointia tehdessä tuli esille myös kiinnostava koriste, jota pigmentointi alueelle Moshe joskus suunnitteli. Siinä päänahkaan liimattaisiin tarramainen sapluuna ja pigmentointia tehdessä tuon tarran alta ei siis lainkaan pigmentoitaisi. Kun tarra sitten poistetaan, pigmentoinnin valmistuttua, on sapluunan muoto ja malli päässä ihon värisenä hiuksettomana alueena. Hienoa tässä olisi, että mikäli tähän ”anti-tatuointiin” kyllästyisi niin sapluunan luoman kuvan saa täysin peittoon pigmentoimalla sen umpeen. Tällaista koristelua tekisin mielelläni, jos innokas ja päänahaltaan sopivan hiukseton malli löytyisi.

Kädentaidoiltaan me aikuiset olemme hyvin erilaisia – toiset ovat suorastaan monitaitoisia käsityöläisiä ja joidenkin on vaikea saada edes nappia ommeltua tai pullaa nousemaan . Lapsissa ei tällaista häikäisevaa eroa ole havaittavissa ja vaikka joku seitsenvuotias saattaa piirtää selvästi toista paremmin niin kokonaisuudessaan erot eivät ole huikaisevat, sillä tuo piirtämätön ikätoveri voi osatakin leipoa vaikka mustikkapiirakkaa. Kädentaitojen kehittyminen on varmasti kiinni asenteesta, siitä miten niihin suhtaudutaan ja tekemättähän ei kädentaitoja voi kehittää. Sutta ja sekundaakin harjoittelusta syntyy ja uusiksi täytyy jaksaa ottaa. Pitkät pyhät ovat ihanaa aikaa puuhailijoille ja monta peräkkäistä vapaata antaa puuhailulle siivet. Omat vapaa-ajan puuhailuhimoni saan tässä kuussa suunnata veneelle – onhan tavoitteena saada vene vesille jo vapuksi.

Puuhakasta pääsiäistä kaikille!

 

 

 

Laskettelu saa reidet tuleen – lymfasukat hoitaa ”rauniot”

lymfasukat KarollaOllaan taas siinä vaiheessa vuotta, että talvelle voi heittää hyvästit. Kovin oli onneton talvi muutenkin Turussa ja niinpä kaikenlainen talviurheilu jäi tältä vuodelta harrastamatta. Viime talvena kun oikein innostuin murtomaahiihdosta ja jo harkitsin ihan uuden suksipaketin ostoa niin tänä talvena olisin sitä sitten saanut vain siirrellä varastossa. Hiihtäminen jäi siis Turussa tältä vuodelta. Nyt olen kuitenkin nuorimmaisen kanssa Suomutunturin rinteillä nauttimassa vuoden viimeisistä talvipäivistä. Tänään ekaa päivää rinteessä, pienessä tihkusateessa ja jalat tulessa painettiin. Sateen sitten yltyessä, lähes samaan tahtiin kuin palo etureisissä, lopetimme lystin kahden tunnin jälkeen. Kivaa oli ja aivan luxus äiti&poika laatuaikaa… olemmehan lähes samantasoiset laskijat – aloittelijoita vielä. Jälkihoito olikin sitten erilaista – iltasaunassa kun pohdimme jalkojemme kuntoa niin lapseni kertoi jalkojensa parantuneen ihan vain lepäämällä Wiitä pelaten. Itselläni jaloissa oli tykytystä ja painontunnetta, sekä pohkeissa puristusta. Eipä uskoisi, että minä olen se meistä joka kyykkää kahvakuulien kanssa. Onneksi olen jo runsaan vuoden omistanut taivaallisen palautumisen nopeuttamislaitteen – lymfasukat. Illan kun sohvalla köllötin noissa niin jalat tuntuivat paljon paremmilta, suorastaan kohtalaisen hyviltä. Ilman noita olisin kyllä ihan hukassa niin täällä laskemassa kuin ihan arjessanikin. Jalkojen turvotus on ikuinen riesani… mutta nyt voin sen unohtaa – onneksi. Huominen laskettelupäivä sujuu myös varmasti iloisemmin lymfasukkaillan jälkeen.

Hiljainen viikko kuluu siis täällä Lapin lumisissa maisemissa lumen sulamista seuraten Pääsiäisen jälkeen saavummekin tosi keväiseen Turkuun ja sitten voi kesänodotuksen todella aloittaa…

 

Lymfasukista lisää täältä: http://www.bravashop.fi/lymfaboots-paineluterapia-hoitolaite.html

Smultronställettiin ikävöiden – keväisessä tunnemyrskyssä…

mansikkaMikä on sinun mansikkapaikkasi? Minun täydellinen paikkani voisi olla nimeltään myös Smultronstället, sillä onnellisinta paikkaa kun pohdin niin kyllä se on merenrannalla, oman veneeni kannella  ja ympärillä puhutaan enemmän ruotsia kuin suomea. Edellisen elämäni ruotsalainen mieskö siellä koputtelee sisälläni – koputelkoon rauhassa, hyvät piiloputkiaivot sain häneltä kuitenkin perinnöksi.

Tänään on tosi ikävä – kevätkö  saa tunteet pintaan? jos nyt voisin valita niin en nukkuisi ensi yönä omassa sängyssäni vaan keinuvassa pedissäni Selenan takahytissä. Valitettavasti vaan tuo keinuva ”kehtoni” on vielä tukevasti pukin päällä Ramstedtin telakalla ja lämppärikin on vasta matkalla huoltoon. Muutenhan voisin vain pistää oven kiinni ja lähteä veneelle yöksi, ikäänkuin yöretkelle. Siellä olisi myös viime kesän sijoitukseni – kopio-Tempur-patjani – kyllä kelpaisi sillä nukkua…

Oikeasti veneeni on mansikkapaikkani – siellä ei yksikään asia tunnu niin ikävältä kuin maalla, en koskaan ole oikeasti yksinäinen ja tuntuu kuin joku olisi aina kanssani, mutta ahdistamatta. Kliseinen purjeveneellä on perillä kun vene irtoaa rannasta toteutuu minulla niin hyvin, että olen perillä kun asetun veneeseen – rannasta irrottautuminenkaan ei ole niin tärkeää. Täydellisintä tunne on  tietysti kun vene kulkee kuin ajatus ja itse saa olla pala tuota kokonaisuutta. Viime talvelta eräästä helmikuisesta blogikirjoituksestani tähän ajatus, joka on kuin tunteeni nyt… Voi talvi mitä teet! Jos tänään olisin saunonut vaikka Lillholmenin saunassa, vilvoitellut terassilla, kiivennyt veneeseen ja katsonut veneen yökuntoon. Kömpinyt punkkulasin kanssa takahyttiin ja avannut kirjan, niin tuskin pohtisin näin syntyjä syviä. Olisin vaan, onhan viikonloppu! Aamulla heräisin ja huomaisin taas uhmanneeni kohtaloa, puolikas punkkulasi punkan reunalla, pystyssä. Nyt vaan on talvi ja minulla on töissä kaiken muun lisäksi “pientä remppaa” eli huomenna siis maalausta ja paklausta… Miksiköhän odotan kesää?

Tiedän kaiken ikävöintini keskellä olevani onnekas – mansikkapaikan omistajat ovat varmasti onnellisimpia kuin ne, jotka vasta etsivät tuota hyvänolonpaikkaa. Oman Smultronställetin jo kauan sitten löytäneenä soisin kaikille saman – paikan / olon /tilan jossa huolet voi unohtaa ja on perillä.

Onnellista kevätsunnuntaita -niin ja ikävä on surullista mutta ei sen kummenpaa – siitä selviää kuitenkin haavoitta, ihan vaan suremalla…

ps. blogokirjoitukseni mistä lainaan kokonaisuudessaan täällä… karonmatkassa.wordpress.com/2013/02/02/purjehtijan-tie-on-kevyt-toista-on-yrittajan/

veneeni

Nyt alamme allergiariskit haltuun…

allergia ja astmaliittoNyt on luvassa paljon tietoa ja oikeaa asiaa allergiariskeistä kauneusalalle. Allergia- ja astmaliiton järjestämän koulutuksen tavoitteena on lisätä ammattitaitoa kemikaaleista ja niiden herkistävyydestä. Koulutuksen tavoitteena on lisätä tietoa keinoista jolla ennaltaehkäistään sekä omaa että asiakkaan allergisoitumista. Meiltä Bravasta lähdössä koulutukseen nyt minä ja Henna. Sittenpä osaamme suojata itseämme, jotta mahdollisimman kauan voimme tehdä tätä työtä ja samalla voimme tarjota myös asiakkaillemme paljon tietoa allergiariskeistä. Vime syksynä kovasti kohuttiin juuri näistä allergiariskeistä rakennekynsien ja ripsien teossa. Ehdottipa eräs kansanedustaja näitä kahta hoitoa laitettavaksi luvanvaraiseksi. Mielestäni tämä oli todella hullu idea ja kun sitten tästä asiasta bloggailin niin sain sähköpostia tuolta kansanedustajalta. Hänellä oli hyvät tarkoitusperät, mutta näkemys oli kyllä todella kapea koko alaa koskien. Kovin heikko oli myös tällaisen perustellunkin palautteen vastaanottokyky ja tuntui, ettei kertomani asiat oikein tavoittaneet häntä. Erikoista tavallaan, kerroinhan hänelle omia kokemuksiani  alasta – ammattilaisena. Kouluttautuminen on kivaa ja antaa paljon – suoritamme parhaillaan Hennan kanssa myös myynnin ammattitutkintoa, tavoitteenamme on näin kehittää asiakaspalvelutaitojamme. Kyllä meistä nyt tulee viisaita… Itselleni on myös kouluttaminen tullut muutaman vuoden aikana pysyväksi osaksi työtä. Mielenkiintoista ja haastavaa opettaa toisia – aikuisia. Koulutusta tehdessä tulee opeteltua asiaa aina hiukan toiselta kantilta ja mietittyä myös perusteluja asioille. Perusteleminen on kivaa ja onneksi näitä koulutettavia ei niinkään tarvitse motivoida oppimaan. Lapsi- tai nuorisoasteella olisin aivan surkea… kun koulutuksen pääpaino olisi jossain muussa kuin asian kertomisessa niin enpä taitaisi pärjätä ja lehmähermotkin murtuisivat…

Kevät on kiireistä aikaa… ihanan paljon omia töitä hoitolassa ja tietysti muutamia koulutuksia, veneen kunnostusta laskukuntoon ja sitten vielä hiukan maalausta ja paklausta ystävälle omaa remonttia odotellessa. Mukava olla kiireinen – puuhakas arki pitää poissa pahanteosta lapsenkin, niin miksei sitten minua!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tässä linkki viittaamaani blogikirjoitukseeni – https://bravablogi.wordpress.com/wp-admin/post.php?post=163&action=edit