Mitäs siis olisi elämä ilman hippaa – melkoisesti kevyempää ainakin, mutta varmasti tylsempää. Silti on aamuja, jolloin toivoisin olevani jo fiksumpi ehkä aikuisempi – jos on pakko herätä ja olla fresh niin onko ihan pakko hipata aamuun, vaikka väkisin?
Takana siis kaksi päivää ja onneksi vain yksi yö, kosmetologien ammattimessuilla Helsingissä. Itselläni messuilu sujui kiireisesti työn merkeissä – Hoitolatukun pyytämänä. Perjantai alkoi aamusta jo ennen kuutta, koska olin luvannut aloittaa täyttöliftauskoulutuksen Helsingissä jo aamu kahdeksalta. Koulutuksen jälkeen lähes suoraa pitämään luentoa samasta aiheesta, sitten ständille ja vielä illalla koukkaus Hakunilaan auttamaan kollegaa HFS-pigmentoinnissa. Kun päivä sitten 12 tunnin työrupeaman jälkeen oli pulkassa niin oli päivällisen aika… ja sittenpä olisin voinut tietysti mennä selliin nukkumaan kuten aika moni porukastamme teki Katajanokan vankilahotellissa. Mutta ei – Teatteriin tanssimaan kuulostaa hauskemmalta, eikö? Onkos tuo siis ihme jos lauantaiaamu tuntui hitaalta – messut kuitenkin alkoivat kymmeneltä ja siellä ständillä oli minullekin töitä…
Messuilta aina uutta potkua työhön – tänään tuntuu siltä, että olisin voinut mieluiten ottaa mukaan Antonion – tuon taivaallisia hierontoja musiikin tahtiin tanssimalla tekevän italialaismiehen. Paremman puutteessa täytyy tyytyä lymfasukkien puristukseen sohvalla lötkötellessä. Uuttakin työhön kyllä – mutta siitä ensi viikolla kunhan olen toipunut.
Huomenna, sunnuntaina, päivä kuluu kotia pakettiin laittaessa. Maanantaina on alkaa putkiremontti ja sitten kaatuu seinät. Lekan heilutuksia siis luvassa iltapuhteina!Rentoa sunnuntaita siis kaikille
Bravan blogi 