Alamme on taas median hampaissa, terveysriskien vuoksi. Lehdestä voimme lukea kauhutarinoita halvaantumisista ja sekavuudesta, voimakkaista iho-oireista ja hengitysvaikeuksista – surullisen pelottavaa luettavaa. Eipä ihme, että kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen voikin kysyä: ”onko yhteiskunnallamme varaa tähän?”
Lähes kaikelle voi allergisoitua herkistymisen kautta ja näihin herkistymisoireisiin tulisi reagoida ajoissa. Luettuani tuon kauneusalalla toimivien nuorten naisten haastattelun huomasin yhteiseksi tekijäksi juuri tuon. Allergisoitumisesta kertoviin oireihin ei ollut kiinnitetty huomiota vaan töitä on jatkettu ja oireita jopa kielletty ja näin reaktiot olivat voimistuneet. Voimakkaasti tuoksuvat ilmakovetteiset akryylikynnet tuoksuvat todellakin niin vaaralliselle, että puhdas maalaisjärkikin sanoisi niiden olevan vaarallisia. Muutamia vuosia sitten tutustuin tuohon tuoksuun hoitolamme ovella – ensin ajattelin taloyhtiössämme tehtävän jonkinlaisa remonttia, mutta ei – liuottimen haju leijaili meidän hoitolaamme toisesta hoitolasta rappukäytävän kautta. Tuolloin oli helppo uskoa Työterveyslaitoksen suositusta – tietynlaisten ilmakovetteisten akryylituotteiden kanssa toimivien tulisi käyttää A1-luokan kaasunaamaria työskennellessään. Työterveyslaitos teki meidänkin hoitolan työoloista ja tuotteista arvioinnin kun osallistuimme Pienetkin Pinnalle- hankkeeseen. Hennan kynsihuoltoa seurasi Työterveyslaitoksen tutkija ja useampi ”anturi” oli kiinnitetty Hennaan huollon ajaksi. Näin saatiin tietoa pölynpitoisuuksista ja käytetyt aineet tutkittiin sitten vielä erikseen. LCN:än kynsituotteet saivat kiitosta tutkijoilta ja samoin hoitolamme imurijärjestelmät. Meidän kynsiä on turvallista tehdä FFP2 hengityssuojainta käyttäen – näin siis Työterveyslaitoksen mukaan. Susanna Takala, joka artikkelissa kuvailee monenlaisia vakavia oireita, olisi siis saattanut välttyä allergisoitumiselta mikäli olisi suojautunut Työterveyslaitoksen suosittelemalla A1 – luokan kaasunaamarilla. Eri asia sitten on – onko kynsien tekeminen kaasunaamarilla enää mielekästä. Mielekästä tai ei niin uskon noiden tuotteiden käyttämisen syynä olevan taloudelliset tekijät. Saksan ammattimessuilla seikkailleena voin kertoa, että kun kynsituotteiden myyjiä on ison messuhallillisen verran niin sadan millilitran kynsigeelin hinta vaihtelee alle kahdesta kympistä yli kahteen sataan euroon. Kiusaus tuollaiseen 16, 99€ maksavaan purnukkaan voi olla suuri, kenelle vaan ja varsinkin heillä joilla palvelun hinnoittelu ei ole kohdillaan. Itse arvostan terveyttäni niin, ettei meillä Bravassa kukaan voi käyttää A1-luokan kaasunaamaria eikä siis näitä 16,99€ geeliä.
Kynsituotteita voi helposti tilata internetistä kuka vaan ja oikeastaan tarjolla on ihan mitä vaan. Meillä Euroopassa on tiukemmat geelin koostumusta säätelevät kriteerit kuin Amerikassa ja sitten Aasiassa ei kriteereitä taida ollakaan. Poistin kerran Thaimaassa tehdyt ”lomakynnet” ja terveeellistä ei siinä ollut mikään. Istuimme asiakkaan kanssa erikoisessa lannan tuoksussa ja jokaiseen kynteen tarvittiin oma viila – niin vahvaa geeli oli. Tuosta internetin tarjonnasta, jos joku omaa tuotettaan etsii, niin hinta ei ainakaan saa olla ratkaiseva tekijä. Olisi ymmärrettävä myös tuotesisällöstä. Mielestäni tuotteet onkin tässä avainasemassa kun asioista keskustellaan – rakennekynsituotteet eivät kaikki ole samalla viivalla ja esimerkiksi meillä Bravassa on lähes kokonaan luovuttu liiman käytöstä kynsien teossa. Maahantuojalta saamme myös tietoa tuotteista ja myös kuluttaja voi lukea asiasta vaikka tältä sivustolta https://www.facebook.com/KauneuttaSinulle.
Kynsiä ja ripsiä tehdään runsaasti ”kotipajoissa ja kavereille vaan” – periaatteella. Kotona tehdessä harvoin on käytössä pöytäimuria tai minkäänlaista keskusimuria, saati edes omaa, helposti siivottavaa tilaa kynsienteolle. Kotikeittiössä kun sitten viilaillaan akryyleitä ja kovetetaan niitä, niin riskit on melkoisesti ammattityötä korkeammat. Kotona tehdessä kaikki siellä asuvat altistuvat akryyleille ja pahiten varmasti perheen pienimmät, jotka liikkuvat lattiantasossa. Ilmakovetteisista akryyleistä irtoavat liuotintuoksut ovat myös niin voimakkaita, että ne kulkeutuvat myös ilmanvaihdon kautta muihinkin asuntoihin. Nämä tekijät eivät kuluta yhteiskunnan uudelleen työllistymisen varoja, kun he allergisoituvat, sillä he eivät ole oikeutettuja minkäänlaiseen ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Heidän sairaskulut näkyvät sitten vallan muissa tilastoissa.
Kaikissa ammateissa on omat riskinsä ja meillä kauneusalalla riesana on allergisoitumisen riski. Onneksi yrittäjinä voimme itse valita kaikki tuotteet ja hoitomenetelmät, joita käytämme. Riittävä suojautuminen, asianmukainen työskentelytila ja oman terveyden seuraaminen on tärkeää. Herkistymisoireet kyllä huomaa, jos haluaa ja keuhkojen tilannetta kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti työterveydessä (spirometria ja PEF-mittaus).Terveydestä huolehtiminen on kaikkien yrittäjien tärkein asia – vain terveenä ja hyväkuntoisena jaksamme…
Päivittäin, kun lopetan työt ja siirryn suoraa töistä kotiremonttini keskelle – kotiini jossa on käynnissä putkiremontti ja minun oma remontti-hullunmylly. Siellä kun katselen ympärilleni ja pohdin työnriskejä niin kylläpä tuntuu tuo hoitolamaailma pieniriskiseltä. Samalla en voi olla pohtimatta entistä työtäni teho-osastolla – tartuntavaarallisten potilaiden hoitoa erityksessä, voimakkaiden lääkkeiden käsittelyä ja fyysistä ja psyykkistä ylikuormitusta. Onko siis ripsi- ja kynsikohussa oikeasti kyse yhteiskunnallisesti merkittävistä riskeistä vai siitä miksi noita riskejä otetaan? Kaunistautumista pidetään turhamaisena ja tarpeettomana, mutta onhan nuo vesiputket pakko korjata ja meningiitti potilaat hoitaa…
Linkkejä:
Bravan blogi 