Muutama päivä jouluun ja joulurauhaan… silloin ei voi porata tai vimmatusti remontoida, on pakko olla rauhassa. Minulle tuo taitaa olla vaikeaa kun jo runsaat kaksi kuukautta olen jatkanut tätä katkeamatonta kolmivuoroa.
Marras- ja joulukuuni ovat olleet vain remonttia ja ankaraa sellaista. Kotini on valmistunut hitaasti, mutta varmasti. Taloyhtiön putkiremonttikin on valmistumassa ja jouluksi saamme kotiin vettä ja sähköä, lavuaarit, pytyt ja hella sekä uuni on kytketty. Kun tämä joskus loppuu, osaan kyllä arvostaa omaa kotia, sänkyä ja tekemättömyyttä, samoin remonttikypsät lapseni.
Ankara tempoilu ja lähes yli voimien käyvä työteko on minulle tyypillistä. Voin punnertaa vaikka miten kunhan maali, tavoite on selvillä. Ihan tervettä tämä ei taida olla, mutta mikä on? Nautin suuresti kätteni töistä ja Brio – osaamisen iloa voisi olla mottoni. Haaveeni työtasoon upotetusta keittolevystä ja lavuaaristakin toteutui – ei miehen vaan yläjyrsimen avulla. Ostin siis itselleni yläjyrsimen joululahjaksi ja voi miten hieno vekotin – mietin jo mitä sitten seuraavaksi jyrsisi.
Hoitolassa joulukuumme on ollut kiireinen ja oma panokseni on ollut vaatimattomampi. Toiset ovat paikkailleet tekojani, ihana Emmi on siivonnut, järjestänyt ja kuitenkin hoitanut asiakkaat omalla rauhallisella tyylillään, niin ja Hennalta olen syönyt eväitä. Työkaverina olen tainnut olla kehnoakin kehnompi – uuden vuoden lupauksen keksiminen ei taida olla vaikeaa. Blogissakin on ollut hiljaista, vaikka kaikkea uutta on käynnissä… tässä kuussa olen testannut uusia sokereita ja uutta happohoitoa, tehnyt aknesarjaa, josta lupasin kirjoittaa, sekä pigmentoinut muutamia päitä ja niistäkin haluaisin teille kirjoittaa. Tässäkin siis lupauksen paikka…
Tänään pitkästä aikaa remonttivapaapäivä – aamu alkoi kirkossa koulun joulujuhlissa ja päättyi valmistujaisjuhliin. Oli siis päivä lasten juhlille – ansaituille sellaisille. Onnellinen päivä on hyvä päättää rennosti pötkötellen…
Onnellista joulun odotusta kaikille!
Bravan blogi 