Onnen etsintää vai maailman rauhaa…

Parisin terrori-iskutOlisipa ollut mukava kirjoittaa viime viikosta Bravassa. Mukavia asiakkaita ja vaihtelevia päiviä – onnistumisia ja epäonnistumisiakin, päänahan pigmentoinneista, miesasiakkaista, uudesta punoittavan ihon hoidosta, alennustuotteista, Emmin ihanista ripsistä tai vaikka tähtipöytäliinoista ja vauvajutuista – tänään se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Voisin kirjoittaa myös onnen etsimisestä ja toiset hitaasta elämästä tai tavoittelemastaan muutaman tunnin työviikosta – nyt nuokin tuntuvat hölynpölyltä. Onnellisiksi hörhöiksikin olemme saattaneet sanoa ihmisiä, jotka puhuvat maailman rauhan puolesta. Make peace not war – on melkoisen inflaation kokenut lause. Maailman rauhan tavoittelu ei tunnut meistä järjelliseltä toiminnalta, valitettavasti.

Tiedon etsiminen on helppoa ja aamuinen kierros sosiaalisessa mediassa antaa melko kattavan kuvan tilanteesta maailmalla. Näistä Pariisin veriteoista hyötyvät karkeasti kaksi osapuolta, tietysti terroristijärjestö Isis ja maahanmuuttajavastaiset ihmiset. Terroristit osoittivat voimansa ja toisaalta heikkoutensa, sillä tilanne varsinaisella sotatoimialueella on heillä nyt tukalaa ja siksi huomion kääntäminen läntiseen rakkauden kaupunkiin on paikallaan. Parisin iskut olivat suunniteltuja ja tarkkaan harkittuja myös ajallisesti. Maahanmuuttajavastaiset saavat tästä pontta vastustaa ”näiden ihmisten” vastaanottamiseen maahamme tai ylipäätänsä Eurooppaan. Tappakoon toisiaan rauhassa, mutta kotimaassaan – saatetaan ajatella. Euroopan rajojen sulkeminen on ISIS.in tavoite. Epätoivoisia ihmisiä, joilla ei ole vaihtoehtoja on entistä helpompi kohdella väärin ja näin raakudet van lisääntyisivät.

Ollaan parempia ihmisiä – ei tueta terroristeja. Välitetään maailman rauhasta ja tavoitellaan hyvää kaikille ihmisille  rodusta, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta. Omat ajatuksenikin onnen etsimisestä tuntuvat niin itsekeskeiseltä ja hyvinvointiin tottuneen ihmisen puheelta, että tänä aamuna pohdin jopa tuon lausen poistamista mielestä ja kaikista teksteistä. Miten minulle voi olla oma onneni kaikkein tärkeintä kun maailmalla vihataan, tapetaan ja soditaan mielivaltaisesti. Huomaan oman maahanmuuttaja positiivisen mielipiteenikin perustuvan tavallaan itsekkääseen ajatukseen. Minullahan on kaksi teini-ikäistä poikaa, joita rakastan eniten maailmassa. Mikäli asuisin Syyriassa tekisin kaikkeni heidän pääsemiseksi pois tilanteesta, jossa heidän pitäisi valita kenen rivissä seisovat. Siellä kun ei edes ole sitä ”hyvisten” riviä vaan valinta on tehtävä sadistin, terroristien tai muiden äärijärjestöjen riveistä. Useimmat nuoret joutuvat tiettyyn riviin myös ihan valitsematta pakotetusti.  Valintatillanne on siis kaukana minun isoisieni aikaisesta sotatilanteesta Suomessa. Ymmärrän siis miksi kokonaiset perheet lähtevät kotimastaan ja erityisesti näitä nuoria miehiä. Näitäkin nuoria miehiä jää kaipaamaan äiti, joka toivoo pojilleen parasta mahdollista elämää.

Minun on helpompi käsitellä asioita kun ymmärrän niitä paremmin ja ainakin seuraava CMI:n (Crisis Management Iniativen) Irak-asiantuntijan Hussein Al-Taeen kijoitus tuntuu järkevältä. Klikkaa jos haluat lukea lisää https://www.facebook.com/hussein.a.altaee/posts/10153823009346337?pnref=story

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s