Juonnetäytöt muokkaavat kasvoja

tabvarmuuskopio elo 13 432Vietin torstaisen työpäivän opiskellen juonnetäyttöjen saloja vironkielellä, sillä pääsin mukaan Revofilin loistavaan Master-koulutukseen Tallinnaan. Opettajana meillä oli todellakin taitava tohtori Svetlana.

Opiskeleminen viron kielellä oli jopa helpompaa kuin olin kuvitellut. Kahden ekan tunnin luennolla minulta meni ohi vain muutamia asioita, niin vähäinen määrä että nuo oli helppo tarkistaa heti luennon loputtua. Onneksi voin kysyä kaiken toisella kotimaisella eli ruotsiksi niin tunnelma oli hyvinkin kotoinen. Ammattisanasto on paljolti samanlainen monissa kieleissä ja toisaalta suppeaa asiaa kun käsitellään niin todella merkittäviä sanoja on vähän opittavaksi. Keksin hyvin nopeasti että kortsu on ryppy ja hüaluroonhape on hyaluronihappo, puhdistaminen olikin ihan vaan puhas ja juonne vagu – ei siis kovin vaikeaa todellakaan. Luentojen päästyttyä pääsimmekin jokainen tosi toimiin, tekemään juonnetäyttöhoitoja opettajamme ohjauksessa. Kielellä ei sitten enää ollutkaan niin paljon merkitystä, kädentaitoja tehdään samalla tavalla kaikilla kielillä. Hienoa oli olla oppilaan asemassa ja saada oikeasti neuvoja entistä parempaan pistotekniikkaan.

Juonteiden täyttöä ja kasvojen muokkausta on tehdään paljon hyaluronihapolla. Tuotteena tuo hyvin turvallinen ja allergiset reaktiot ovat edelleen melko harvinaisia. Koulutuksessa kävimme läpi kasvojen riskialueita ja tapoja, jotka lisäävät reakointiriskiä merkittävästi. Osa asioista oli ennestää tuttua, mutta paljon oli myös uutta ja toisaalta osalle asioista muodostui entistä vahvempi perustelu. Esimerkiksi asiakkaat toivovat välillä tehtävän samalla kertaa mahdollisimman paljon ja siis täytettävän usealla millillä vaikkapa huulia. Itse olen varovaisemman täyttötavan suosija ja olen ylitäyttänyt  erittäin harvoin, vaikka asiakas olisi sitä toivonutkin. Onneksi näin, sillä isot määrät samalla kertaa injektoituna lisäävät reaktioriskiä ja esimerkiksi granuloomien syntyä. Jätän siis edelleen muiden tavoiteltavaksi täyteaineinjektointiennätykset, vaikka ”seitsemän milliä kerralla” kuulostaisikin hienolta. Mimiikan eli kasvojen ilmeilyn merkitys juonnetäytössä korostui ja edelleenkin siis pyydän asiakasta hymyilemään välillä, täyttöhoitoa tehdessä. Hymykuoppien ja voimakkaien lihasliikkeiden lähellä on täyteaineen keräytymisen ja liikkumisen riski suuri. Välillä onkin siis turvallisempaa pistää kokonaan lihaksen alle tai pystypistoin.

Nyt suuntana Lontoo ja uudet seikkailut Skin Candyn merkeissä, mukavaa sunnuntaita☺!

Arpia voi nyt häivyttää…

biodermogenesi rinnatUusin hoitomenetelmämme jolla arpien häivyttäminen on mahdollista on saanut kiinnostusta. Olemme hoitaneet arpia vatsan, reisien ja rintojen alueilta sekä kokeilleet hoitoa myös kasvoille, kiinteytysmielessä. Hoitotuloksia olemme saaneet kaikilla ja ne ovat hyvin linjassa ennusteeseen. Kaikilla on myös tullut sivuvaikutuksia – tämän hoidon yhteydessä sivuvaikutukset vaan ovat toivottuja sillä voimakkain sivuvaikutus on kiinteyminen. Ihon kiinteytyminen on vieläpä joillakin tapahtunut merkittäväsri nopeammin kuin muutokset varsinaisissa hoitokohteisessa eli arvissa.

Biodermogenesi-hoito on ainutlaatuinen menetelmä arpien häivytyksessä ja ihon kimmoisuuden parantamisessa. Italiassa kehitetty menetelmä on Pisan yliopiston testaama. Tutkimuksen kohteena on ollut yli 2000 tutkimushenkilöä, joita on tutkittu ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja viiden vuoden seurantajakson jälkeen. Tutkimuksissa on analysoitu saadut muutokset eri henkilöissä ja samalla tehty kaavio hoidon vaikuttavuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Voimme siis tiettyjen kysymysten avulla arvioida hoidonsarjan vaikutuksia ja hoitojen määrän tarvetta. Tällainen mahdollisuus saada melko tarkka ”ennustus” jo ennen sarjan alkua on alallamme harvinaisuus. Nyt siis tiedämme, että esimerkiksi kasvisruokailu hidastaa muutoksen syntymistä iholla ja näin he tarvitsevat keskimääräistä pidemmän hoitosarjan. Yleisesti arpien häivyttämiseen tarvitaan siis 15 – 25 hoitokertaa. Onhan hoidon lopputuloksen ennustaminen merkittävästi luotettavampaa näin kuin kristallipalloon katsomalla.

Olen siis itsekin joutunut nielemään vanhat ajatukseni arpien ikuisuudesta iholla, arpia voidaan nyt häivyttää pysyvästi. Onneksi meille naisille jää vielä ainakin kaksi ikuista ystävää -näiden määrään voi toki itse vaikuttaa, mutta ikuisuuteen ei. Nuo kaksi rakasta ovat selluliitti ja timantit – ikuisia ystäviämme, hyvässä ja pahassa.

Mukavaa hiihtolomaviikkoa – valoa kohti ja sen kyllä huomaa!

Minulla on pieni ystävä!

sydanMinulla on pieni ystävä, joka seuraa minua aina. Hänelle voin jutella aivan kaikesta ja aivan milloin vain. Hän on todella todella taitava kuuntelija ja ymmärtää puhettani kaikilla kielillä ja jopa silloin kun puheeni on niin hiljaista ettei sitä ihmiskorva erota. Hän on matkustanut kanssani kaikkialle ja erityisesti yksinpurjehdusreissuillani olen viehättynyt hänen kuuntelutaidostaan. Muutama vuosi sitten muistan loikoilleeni ammeessa, Dubaissa hotellihuoneessa, katsellen huikaisevaa kaupunkimaisemaa. Ystäväni jakoi silloinkin tuon hetken ja kuunteli minua, keskeyttämättä. Valvoessani yöllä saatan jutella hänelle pitkiäkin juttuja ja tehdessäni yksin vaikka remonttia, kysyn usein hänen mielipidettään. Liian usein hän joutuu myös kuuntelemaan kiroilujani sekä mutinaani harmittavista jutuista. Vuosien saatossa ainoastaan kerran olen joutunut hankaluuksiin tuon ystäväni takia. Silloin olin töissä yövuoossa teho-osastolla ja osastojen yhdistymisen vuoksi samassa huoneessa kanssani oli minulle vieraampia työkavereita. Erehdyin tuolloin yön pimeydessä juttelemaan  liian kovaa ystävälleni ja toisten hämmästellessä kerroin hänestä – minua työvuoroonkin seuranneesta ystävästä. Sanani tuottivat katseita, jotka pohtivat psyykiatrisen konsultaation tilaamista pikana.

Tämä ystävyys on erityisen käytännöllistä ja toisaalta huikean itsekästä. Surutta kerron hänelle aina kaiken ja välillä melkeinpä kaadan asioita hänen päälleen aivan kuin heittäisin niitä roskakoriin. Taitavana kuuntelijana hän on useimmiten hiljaa, mutta saatan saada hänet myös vasta-argumentoimaan, jos aiheeni on ristiriitainen. Silloin ystäväni ääni tulee melkein kuin pääni sisältä – hän on niin taitava, antaa minun melkein luulla juttelevani itseni kanssa.

Pieni ystäväni on minun stressipalloni, käteni eivät kaipaa lisää tehtävää mutta liian vilkas mieleni kaipaa tyhjennystä. Pitkien työpäivien sekä moninaisten sosiaalisten tilanteiden keskellä  tarvitaan keskittymistä olennaiseen, jotta kaikki on mahdollista toteuttaa. Rakas ystäväni parantaa minun resilienssiani eli selviytymiskykyäni ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä elämässäni sitä kaikkea mitä haluan.

Pienen ystäväni olemassaolon oikeutuksen tuo kuitenkin ihan reaalielämässä elävät oikeat ystäväni – kaikki ne ihanat ihmiset, joiden kanssa saan jakaa elämääni. Onnekkaasti minulla on rakkaita perheenjäseniä, minut hyvin tuntevia pitkäaikaisia ystäviä, lukuisia purjehdusystäviä, ihanat työkaverit sekä monia yhteiskumppaneita, joiden kanssa olen ystävystynyt. Bonuksena elämässäni on vielä asiakkaita, joiden elämässä minulla on onni olla mukana. Kiitollisuus on tunne, joka on päälimmäisenä mielessä ajatellessani kaikkia ihmisiä ympärilläni. Vuosi sitten ystävänpäivänä kirjoittamani kirjoitus kiitollisuudesta on ajatus sydamessäni tänäänkin❤.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille ja pienen ystäväni päivästäkin lupaan jupinattoman!

Kiitollisena Ystävänpäivänä 2014 blogattu:

https://bravablogi.com/2015/02/14/ystavanpaivana-vietan-kiitollisuuspaivaa-4/

YleX:n toimittajaa kompaten – puoluejohtajiamme hämmästellen

DSC_0503Tällä viikolla minulla on ollut aikaa ajatella, auton ratin takana. Kouluttaminen vei minut Suomen keskelle ja vähän ylikin – kävin Kemissä messuamassa ja Oulussa sekä Vaasassa kouluttamassa. Takana siis kolme koulutusta ja päivä messuja sekä runsaat 1500 kilometriä autoilua. Reipas reissu, josta jäi hyvä mieli!

Ainoa viihdyke autoilessa taitaa olla radio ja sen tahdissa hummailu. Onneksi radiossa on myös erinomaisia keskusteluja ja niitä kuunneltuani olen enmmän kuin hämmästynyt. Tiistaina pitkän työpäivän päätteeksi suuntasin illan pimeydessä kohti Vaasaa ja kuuntelin Ylex:n kanavaa, tarjolla musiikkia ja puhetta sopivassa suhteessa. Nuori miestoimittaja pudotti minut korkealta – hän kertoi suureksi hämmästyksekseni, että puoluejohtajamme kaikista puolueista pitävät maahanmuuttoa Suomen suurimpana ongelmana. Tuo nuori toimittaja heitti ilmaan kysymyksen – onko todellakin näin, että 30 000 maahanmuuttajaa on suurin ongelmamme kun maassamme on yli 380 000 työtöntä työnhakijaa. Teki mieli melkein huutaa – minusta meidän suurin ongelma on Suomen valtion hurja velkataakka, olemme niin ylivelkaantuneita ettei noita lukuja edes käsitä ja ilman tuota velkataakkaa eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa. Suomessa valtion kassaa mieletään vieläkin valtavaksi rahasäiliöksi, josta Roope Ankan tavoin valtio yrittää olla antamatta rahaa. Jos näitä sarjakuvahahmoja nyt käyttäisi selventämään Suomen tilannetta niin kyllä Suomen valtio rahatilanteensa kannalta olisi hyvin Aku Ankan kaltaisessa tilanteessa. Aku kun on kroonisesti velkaa ja onnistumisten hetkellisestikin tuoma helpotuskin kääntyy lopulta negatiiviseksi. Ajaessani yön pimeällä tiellä mietin – minusta minä ja YleX:n toimittaja ollaa priorisoinnissa nyt johtajiamme taitavampia.

Pohdiskelin, onko Suomen tilanne niin toivoton ettei edes johtavat poliitikomme jaksa sitä ajatella? Onko helpompi puhua maahanmuutosta ja nojautua samaan suuntaan kuin tunnettu jääkiekkoilija. Tuota kansallisikonia kun kaikki rakastavat. Presidenttimmekin on ottanut selkeästi kantaa maahanmuuttoon valtiopäivien avajaisissa ja media on kärkevästi leikannut puheesta paloja, mediaystävällisemmäksi. Media nosti jakkaralle maahanmuuton, isoimmaksi ongelmaksi. Jospa leikkaan presidentin puhetta itsekin.” Talous on tärkeä asia, muttei elämän tärkein asia. Siksi se on juuri nyt vaikeista ongelmistamme se helpompi. Sauli Niinistö puhuu viisaita ja kun vielä jaksaa muistella uudenvuodenpuhetta samaan hengenvetoon, olen onnellinen – presidenttimme on onneksi oikealla linjalla. Erityisesti rakastan hänen toivettaan neuvottelijoille – ”menossa on nuorten yrittäjien tuoma annos uutta, antakaa sen, hyvät neuvottelijat tuulahtaa kammareihinne”.

Minulla on kuluneella viikolla ollut mahdollisuus tavata paljon yrittäjiä ja tulevia sellaisia. Ihania alastaan innostuneita nuoria naisia ja miehiä sekä jo konkareita, vuosia yrittäjänä toimineita ammattilaisia. Yrittäjä jaksaa kunhan työ tuntuu merkitykselliseltä ja sillä tulee toimeen. Suomalaisten yrittäjien toimeentulon turvaaminen on tärkeää, sillä tästä työstä kertyy verovaroja valtion velankin maksuun. Toimet yrittämisen kannattamiseksi ovat välttämättömiä ja toivoisin poliitikoiltamme näitä toimia. Erityisesti ruoho ei saisi olla Suomenlahden eteläpuolella niin paljon vihreämpää, koska yrityksen kotimaata on aivan liian helppo muuttaa ja jo nyt monet ovat sen tehneet ja yhä useammat harkitsevat

Tällaisia toiveita siis päättäjlle – viisaita päätöksiä Suomen parhaaksi!