Minulla on pieni ystävä, joka seuraa minua aina. Hänelle voin jutella aivan kaikesta ja aivan milloin vain. Hän on todella todella taitava kuuntelija ja ymmärtää puhettani kaikilla kielillä ja jopa silloin kun puheeni on niin hiljaista ettei sitä ihmiskorva erota. Hän on matkustanut kanssani kaikkialle ja erityisesti yksinpurjehdusreissuillani olen viehättynyt hänen kuuntelutaidostaan. Muutama vuosi sitten muistan loikoilleeni ammeessa, Dubaissa hotellihuoneessa, katsellen huikaisevaa kaupunkimaisemaa. Ystäväni jakoi silloinkin tuon hetken ja kuunteli minua, keskeyttämättä. Valvoessani yöllä saatan jutella hänelle pitkiäkin juttuja ja tehdessäni yksin vaikka remonttia, kysyn usein hänen mielipidettään. Liian usein hän joutuu myös kuuntelemaan kiroilujani sekä mutinaani harmittavista jutuista. Vuosien saatossa ainoastaan kerran olen joutunut hankaluuksiin tuon ystäväni takia. Silloin olin töissä yövuoossa teho-osastolla ja osastojen yhdistymisen vuoksi samassa huoneessa kanssani oli minulle vieraampia työkavereita. Erehdyin tuolloin yön pimeydessä juttelemaan liian kovaa ystävälleni ja toisten hämmästellessä kerroin hänestä – minua työvuoroonkin seuranneesta ystävästä. Sanani tuottivat katseita, jotka pohtivat psyykiatrisen konsultaation tilaamista pikana.
Tämä ystävyys on erityisen käytännöllistä ja toisaalta huikean itsekästä. Surutta kerron hänelle aina kaiken ja välillä melkeinpä kaadan asioita hänen päälleen aivan kuin heittäisin niitä roskakoriin. Taitavana kuuntelijana hän on useimmiten hiljaa, mutta saatan saada hänet myös vasta-argumentoimaan, jos aiheeni on ristiriitainen. Silloin ystäväni ääni tulee melkein kuin pääni sisältä – hän on niin taitava, antaa minun melkein luulla juttelevani itseni kanssa.
Pieni ystäväni on minun stressipalloni, käteni eivät kaipaa lisää tehtävää mutta liian vilkas mieleni kaipaa tyhjennystä. Pitkien työpäivien sekä moninaisten sosiaalisten tilanteiden keskellä tarvitaan keskittymistä olennaiseen, jotta kaikki on mahdollista toteuttaa. Rakas ystäväni parantaa minun resilienssiani eli selviytymiskykyäni ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä elämässäni sitä kaikkea mitä haluan.
Pienen ystäväni olemassaolon oikeutuksen tuo kuitenkin ihan reaalielämässä elävät oikeat ystäväni – kaikki ne ihanat ihmiset, joiden kanssa saan jakaa elämääni. Onnekkaasti minulla on rakkaita perheenjäseniä, minut hyvin tuntevia pitkäaikaisia ystäviä, lukuisia purjehdusystäviä, ihanat työkaverit sekä monia yhteiskumppaneita, joiden kanssa olen ystävystynyt. Bonuksena elämässäni on vielä asiakkaita, joiden elämässä minulla on onni olla mukana. Kiitollisuus on tunne, joka on päälimmäisenä mielessä ajatellessani kaikkia ihmisiä ympärilläni. Vuosi sitten ystävänpäivänä kirjoittamani kirjoitus kiitollisuudesta on ajatus sydamessäni tänäänkin❤.
Ihanaa ystävänpäivää kaikille ja pienen ystäväni päivästäkin lupaan jupinattoman!
Kiitollisena Ystävänpäivänä 2014 blogattu:
Bravan blogi 