Kevään herääminen on aitoa todellisuutta kun ollaan päästy vappuun. Nyt edes sitkeimmätkään yöpakkaset eivät enää voi estää kevään tuloa – kevät on valonmuodossa meidän kaikkien sielussa ja mielessä. Pimeys on takana ja valoa edessä – on aika herätä kesään. Luottamusta siihen ettei aamun tunteina kurveissa ole jäätä alkaa myös olla ilmassa – jospa siis minäkin, innokas kaasuttelija, uskaltaisin jättää jäähyväiset talvirenkaille.
Onnekkaana saan viettää työpäiväni niin monen erilaisen ihmisen kanssa. Asiakkainani on nuoria ja vanhempia, naisia ja miehiä, opiskelijoita sekä työelämässä olevia, eläkeläisiä unohtamatta. Kuluneen keväisen viikon aikana olen hypännyt opiskelijoiden maailmaan ja kuunnellut vappujuhlien suunnittelua, olen pohtinut työelämän koukeroita sekä esimiesten vastuuta, miettinyt asiakkaan kanssa nykyihmisten taitamattomuutta kohdata kuolemaa ja surua, tuumaillut sairaalayksinäisyyden yleisyyttä sekä mustalaisten ja valkolaisten kulttuurieroja, viettänyt kiinnostavia hetkiä lomatarinoiden merkeissä, kuunnellut erään synnyksen tarinan, pohdiskellut elämää eron jälkeen ja eheytymisen avaimia, miettinyt naisen ja miehen euron eroja ja mahdollisuuksia muuttaa tätä eroa. Tehnyt remonttisuunnitelmia ja miettinyt asiakkaan asuntokauppoja. Onpa viikon aikana puhuttu myös politiikasta ja yrittäjien asemasta. Kaikkien näiden kiinnostavien juttujen keskellä on hoidettu kasvoja ja vartaloa, geelattu kynsiä, hoidettu arpia, täytetty juonteita, pigmentoitu, rusketettu sekä tehty kotikäyntiä ja koulutettu sokeroijia. Melkoisen tavanomainen työviikko joka kertoo miksi kaipuuta entiseen elämääni ei ole – ”hömppähoitajan” arki on kiinnostavaa ja motivoivaa. Erilaisia ihmisiä arkielämässäni pohtiessa en voi unohtaa työkaveitani Bravassa. Miten meitä voi ollakin niin joka junaan – rauhallinen ja järkevä Emmi, puhelias ja avoin”kaikkien kaveri” Jenni, vanhasielu luonnonlapsi Henna sekä tasaisen turvallinen, ikinuori Sirpa. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan viettää arkeni juuri näiden ihmisten, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa – kiitos!
Ajatuksia pitkälle kesään on aika heittää ilmaan – nyt suunnitellaan kesälomaa ja kaikkia kesän tapahtumia juhlineen. Mietitään milloin perheinä vietämme yhteistä aikaa ja miten. Minun kesääni liittyy purjehdus omalla ”tosirakkaudellani”,mutta meillä kaikilla on onneksi omat intohimomme ja rakkautemme. Onnea on varmasti se, että on löytänyt sen oman jutun, mansikkapaikan eli smultronställetin tai tekemisen, asian joka antaa työnteolle vastapainoa ja merkitystä.
Vapun rientoihin tarvitsemme juhlahumun fiilista ja motivaatiota – itselläni motivaatio on veneen kunnostusjumpan suunnalla ja siksi vappua siis siellä vähemmän nättinä. Kukin siis tavallaan – juhlien tai rauhallisemmin. Juhlijoille iloa ja riemua juhlahumun merkeissä, toisin priorisoiville – onnea valitsemallanne tiellä ja niille joiden juhlatunnelman on kadottanut suru tai elämän karikot voimia mennä eteenpäin – suurimmankin surun jälkeen jonain päivänä on luvassa valoisampi päivä, kaunis ja lempeä kuin kesäinen aamun hetki.
Näihin tunnelmiin ja mietteisiin – Hyvää Viikonvaihdetta ja Vappua!
Keväisenä postauksena kaksi vuotta sitten kirjoitin omasta smultronställetistä seuraavan blogikirjoituksen, joiden tunteita tunnistan edelleen tuntevani https://wordpress.com/post/bravablogi.com/642
Bravan blogi 