Kauas on pitkä matka ja takaisin matkaa on aina ihan saman verran. Skin Candyn pilkkumekko vierailu Cosmo Tokiossa on onnistuneesti takana ja päivän mittainen kotimatka🛫on suoritettu, hyvä me!. Utelias minäni on pannut parastaan koko messumatkan tutkimalla tätä kiinnostavaa ja erilaista kulttuuria. Japani on monin tavoin vahvasti aasialainen, mutta samalla melko länsimainen. Matkailijalle se vaikuttaa lempeältä ja siistiltä, mutta paikallisille jopa totiselta ja kurinalaiseltakin.
Tokion on rauhallinen ja siisti kymmenen miljoonan asukkaan kotikaupunki. Miljoonankaupungin hurjin humu ei näyttäytynyt meille, mutta toki jätimme kokeilematta metroon ahtautumisen ruuhka-aikana. Kaduille tuntui mahtuvan helposti kaikki, eikä Hongkongin kaltaista kävelen ylitsesi- tunnelmaa syntynyt lainkaan. Iltaisin liikkuessamme tuntui kaupunki hiljenevän pikku hiljaa ja lopulta suorastaan nukkuvan. Yhtenä iltana ehdin runsaan kymmenen kilometrin kävelylenkille kaupungin hiljeneville kaduille hämmastelemään turvallisuuden ja rauhallisuuden tuntua, samaa tunnelmaa vahvistivat talojen edessä olevat, jopa lukitsemattomat, polkupyörät. Kaikissa miljoonakaupungeissa ei myöhäiset illan tunnit yksin kulkevalle naiselle herätä tällaisia tunteita. Tokion huikaisevaa yövalaistusta pääsimme katsomaan hotellimme 24-kerroksen ravintolasta sekä Tokio Sky Towerista 350- kerroksen korkeudesta. Kaunista ja pysäyttavää ja tuntui myös kuin kaupunki jatkuisi loputtomiin. Tokion kaupunkikuvaan liittyy myös ylvään Fuji-tulivuoren lumihuippuinen profiili, joka korkeuksista näkyi hienosti.
Ystävälliset ja kohteliaat japanilaiset hymyilevät ja kumartelevat suloisesti, hymyn huulilla laskematta. Uskottavuus ja kasvojen säilyttäminen on heille tärkeää, samalla he ovat ikäänkuin pahoillaan kaikesta. Yhteisön asettamien käytösnormien noudattaminen on tärkeää ja yksilöllisyys ei olekaan mitään tavoiteltavaa. Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen onkin seuraus epäsopivasta käytöksestä. Etiketin mukaista on myös karvanpoisto ja kaikiltä näkyviltä ihoalueilta karvaat onkin poistettu niin miehillä kuin naisillakin. Katukuvassa näkyy vain vähäisesti maahanmuuttajien näköisiä kansalaisia ja vähäosaisia ei näkyvillä ole lainkaan. Japanilaiset nuoret solmivat avioliiton ja perustavat perheen keskimäärin yhä myöhemmin, kuten muissakin kehittyneissä maissa. Perhekoko on myös, varsinkin kaupungissa, samankaltaista eli 3 – 4 henkilöä. Avioerot kuitenkin ovat edelleen Japanissa harvinaisia ja tärkein syy tulkkimme mukaan tähän on naisten merkittävästi miehiä alhaisempi tulotaso. Konservatiiviset arvot näkyvät myös työnjaossa perheissä, sillä naiset tekevät edelleen valtaosan kotitöistä sekä hoitavat lapset.
Japanilainen ruoka on kevyttä ja annoskoot ovat maltillisia, päivällismeny koostuukin helposti useista pienistä annoksista. Japanilaisen keittiön tunnusomaisia aineksia ovat riisi, nuudelit, merenelävät, kana, erilaiset kasvikset ja sienet sekä tietysti soijakastike. Näitä aineksia yhdistelemällä kyllä syntyy onnistuneita makukokemuksia ja tietysti kaikki ruoka syödään sitten puikoilla. Nyt minulla on niin erinomaiset ”puikkoiluohjeet ja kokemus”, että harjoitukset jatkuvat kotona, pojat varmasti tykkäävät. Ravintoloista löytyi myös juomabuffetteja tyyliin 10€:lla 90 minuutin ajan juomaa omavalintaisesti listalta. Löysimme myös tältä listalta onnistuneita makuja. Sky Towerin ruoka- ja juomabuffetti tuntui sisältävän myös henkilökohtaisen tarjoilijan, joka yritti pitää meidän laseissa tasaisesti juotavaa. Ehdimme tehokkaina viivähtää hetken myös paikallisessa Karaoke-baarissa sekä ”lähiökuppilan”kaltaisessa tupakan tuoksuisessa juottolassa.
Mikä sitten on Japanin matkan helmi? Toivottavasti tämä ei ole epäkunnioittavasti sanottu, mutta minulle se on loistava vessakulttuuri. Miten usein olenkaan palannut matkalta pohtien kuinka monen vessanpytyn reunoja olen matkalla kuivannut ja puhdistanut voidakseni istua. Kiinan yleisissä vessoissa iloitsin jopa lattiareiästä, sillä sillä kykkiminen tuntui hygieenisemmältä. Japanin matkalla en löytänyt mitään kuivattavaa tai puhdistettavaan yhdenkään vessanpytyn istuimista. Istuessani puhtaille istuimille sain helposti mieleeni useita ihmisiä, jotka osaisivat arvostaa minun kanssani yhtä paljon tätä puhtautta. Kokonaisuudessaan naistenhuoneet olivat aina siistejä ja hyvin hoidettuja. Ravintoloissa lavuaarin reunalla oli usein tarjolla erilaisia oheistarvikkeita kuten hammaslankaa ja pumpulipuikkoja. Lähes kaikkialla pyttyjen läheisyydessä olevista napeistä voi lisäksi valita kätevän alapesun tai vaikka ”yksityisyyttä” tai linnunlaulua. Todellakaan kylmäksi ei jättänyt myöskään messualueen vessojen lämmitetyt istuimet. Videoinnin arvoinen oli myös oven tahtiin aukeava pytyn kansi Sky Towerissa. Haluaisin tällaisen luxustoaletin myös kotiini, lämmitetyillä istuimilla ja linnunlaululla sekä aaltojen kohinalla, please.
Mieliinpainuva Tokio on kokemus ja matkakohde mitä voin suositella. Cosmo Tokion kauneusmessuista ajatukseni ovat samanlaiset, kiinnostava ja suositeltava kokemus. Messuista, karvanpoistosta ja kauneudenhoidosta Japanissa on tarinaa koottuna seuraavan blogitekstin verran. Palaamme siis 脱毛 eli datsumön parissa.
Rentouttavaa vaalisunnuntaita kaikille!
Bravan blogi 