Koko maailma tuntuu olevan sekaisin ja kaikkien huulilla on vain yhden viruksen nimi. Korona-virus on saanut maailman, Euroopan, Suomen ja valitettavasti myös monen ihmisen elämän sekaisin. Kaikille on syntynyt erilaisia haasteita – yli 70 vuotiaiden käsketään pysymään omissa oloissa, lapset on laitettu kotiopetukseen, monet aikuisista on kotikonttorilla, terveydenhuolto työskentelee melkoisten uhkakuvien pelossa ja me yksinyrittäjät pyristelemme töissä, kunnes toisin määrätään.
Koronan vaikutukset taloudelle ovat mittavat ja monille yrityksille vaikutukset näkyvät heti ja erityisesti yksinyrittäjille kassavirran hiljeneminen saattaa olla jopa kohtalokasta. Merkittäviä vaikutukset ovat tietysti myös perheille, joissa lomautusuhka on saattanut tulla jopa molemmille aikuisille. Onneksi meillä Suomessa ihmisillä on lujaa luottamusta elämän kantamiseen, aina ja kaikesta huolimatta. Sitä nyt tarvitaan.
Henkinen jaksaminenkin on lujilla – ollaan huolissaan, peloissaan, harmistuneita, turhautuneita, surullisia ja myös yksinäisiä. Niin monilla on ollut odotuksia kevään suhteen – on odotettu loma- tai työmatkaa, terassikauden avajaisia, konserttia, koulun juhlia, töiden vilkastumista, kevään myötä eläväisemmäksi muuttuvaa eloa ja vaikka mitä muuta. Nyt kuitenkin, yhtäkkiä, elämän pitäisi kietoutua kodin pieneen piiriin ja pitäisi rauhoittua ja olla vain enemmän kotona. Tunnelma kotona saattaa helposti myös kiristyä ja erityisesti niissä perheissä, joissa jo ennestään on haasteellista. Oleminen ei olekkaan niin helppoa. Yksinäisillä on entistä yksinäisempää kun tutuista paikoista puuttuukin juttuseura.
Millä selvitä päivä päivältä eteenpäin halki Korona-kevään on vaikea kysymys, eikä siihen ole kenelläkään yhtä oikeaa vastausta. Minunkin elämäni on rauhoittunut melkoisesti, monta lentoa on jäänyt lentämättä ja aamuisia lähtöjä Suomessa tekemättä. Hoitolassakin on rauhallisempaa. Vuorokaudessa on nyt tunteja melkoisesti enemmän ja viikonlopuissakin hiljaisempaa. Minun selviytymiskeino perustuu intohimoihin – asioihin ja tekemisiin joihin tunnen vetoa ja joiden parissa helposti katoaa tunteja miettimättä muuta.
”Tosirakkaus” on ystävienikin tuntema veneeni lempinimi ja helposti onkin ajateltavissa, että purjehdus on rakkaimpia harrastuksiani. Olen aina kuitenkin tuntenut melkoista intohimoa kaikenlaisia kädentaitoja kohtaan ja erityisesti niihin joilla tuota Tosirakkautta on saatettu parempaan kuntoon. Vanhassa purressa on onneksi aina löytynyt laitettavaa. Tänä talvena päätin tehdä veneeseeni lasikuidusta uuden pedestaalin yläosan. Tuo ruorin edessä oleva ”taso” kun oli käynyt kaiken elektroniikan lisääntymisen myötä liian pieneksi. Tämän hankkeen ansiosta olen viettänyt tunteja ja päiviä varaston puuhanurkassa tehden muottia, täydellistä sellaista. Ensin sain askarrella vanerista suoria ja kaarevia muotoja ja nyt kittaan ja hion, lukuisia kertoja, siihen pyöreitä muotoja. Siellä varastossa kaikkien työkalujen, hiomapapereiden, kittien ja kuuleman pahan hajun keskellä, olen onnellinen omassa positiivisuuden kuplassani ja aivan poissa kaiken ei-toivotun ulottuvilta.
Tarvitsemme positiivista poissaoloa mediasta ja kaikesta ei-toivotusta, mielenkiinnon kohteen ja tekemistä, jota kohtaan tunnemme intohimoa. Yhdelle se on liikunta, soittaminen, ulkoilu ja toiselle hyvä kirja, minulle veneenkunnostus ja toiselle puutarhan rapsutus ja parille ystävälleni kutominen. Arjen kiireessä ja suorittamisessa voimme unohtaa näiden intohimojen arvon, mutta nyt ne nousevat arvoon arvaamattomaan.
Tänä keväänä suosittelen kaikille erityisiä hetkiä omien rakkaiden asioiden parissa. Päästetään itsemme irti arjesta ja suorittamisesta, otetaan passion-aikaa positiivisten asioiden parissa. Näillä eväillä voimme vain arvailla millaisia Feeniks-lintuja nousee pesistään, entistä ehompana ja voimakkaampana tämän kevään jälkeen.
Voimia jokaiselle ja ainutlaatuisia passion-hetkiä rakkaiden asioiden parissa! Pysytään terveinä ja autetaan toisiamme sekä sallitaan kaikille mahdollisuus omaan ”positiivisuuden kuplaan”
Bravan blogi 