Miksi kirjoitan blogia?

Miksi kirjoitan blogia?

tabvarmuuskopio elo 13 124 – KopioKesällä 2012 päätin lähteä merelle koko kuuden viikon kesälomani ajaksi ja voi miten olinkaan viisas, ymmärtämättäni. Tuo kesä oli viimeinen, jolloin minulla oli kaksi työntekijää ja siksi tuo irtiotto oli enemmän kuin mahdollista. Seuraava pitkä kesäloma onkin ehkä sitten kun löydän rinnalleni sen innostuneen  ja kokeneen kosmetologiyrittäjän, joka osaa tehdä myös erikoishoitoja ja laitehoitoja. Ajattelin tuolloin kesällä 2012 kirjoittaa blogia lähinnä läheisilleni, perheelle, ystäville ja erityisesti vielä vaikka matkalla mukana olleen kummipoikani vanhemmille. Seikkailuni tiesin kiinnostavan toki monia, mutta en uskonut saavani heistä seuraajia tai säännöllisiä lukijoita. Toisin kuitenkin kävi, tuo karonmatkassa- blogi tulikin äkkiä hyvin suosituksi. Veljeni ohje, että matkakertomus-blogia kirjoitetaan joka päivä oli kirkkaana mielessäni ja yritinkin klikkaillla joka päivä jotakin. Onnistuin vaihtelevasti ja tuolloin uusi tablettini takkusi jatkuvasti kirjoittaessa vastaan. Tekstiä katosi ja kirjaimet jumittuivat eikä nuolinäppäimiä ollut, välillä siis puhisin kiukusta ja välillä nautin osaamisen ilosta. Parasta blogissani oli ehdottamasti se, että ystävät ja tutut tiesivät tarkasti missä menin ja hienosti sain myös kommentteja blogiin ja erityisesti myös suoraa itselle. Matkapuhelimeen sateli ohjeita mm. lämppärin korjaamisesta ja tykkäyksiä ja tsemppaamista. Tutuille soitellessa ei aika kulunut reittikertomuksiin vaan päästiin suoraa asiaan. Matkakertomuksen kirjoittaminen oli hauskaa, huomasin…

Kirjoittaminen on minusta aina ollut hauskaa, mutta jos kouluaikainen äidinkielen opettajani tietäisi minun kirjoittelevan julkisesti hän, varmasti nolostusi puolestani. Oikeinkirjoitus ei kouluaikana ollut vahvuuteni, mutta sain toki usein maininnan melko hyvästä juonesta tai hauskasta tarinasta. Onhan minun kirjoituksessani edelleen virheitä ja ennenkaikkea usein melko ruotsinkielinen sanajärjestys. Äidinkieleni on ihan suomi – olen vaan aito turkulainen ja isoäitini sanavarastossa viihtyivät niin kartiini,  kretonki kuin bilulikin ja hänellä  ”se” alkoi aina satamaan. Äidinkielen opettajani ainoa toivo kohdallani olisi ollut minun kaksikielinen kotini ja voi mikä pettymys hänelle oli kun molemmat vanhempani puhuivatkin suomea. Ex-mieheni ansiosta en enää onneksi toistele tiettyjä pikkuvirheitä ja pilkutkin ovat melko hyvin löytäneet kohdalleen. Lukuisista äidinkielenkertaustunneita kiitos siis exälle, ei mennyt vaimon opetus ihan hukkaan! Tarkkalukuinen lukija saattaa silti ajoittain vaipua epätoivoon – mistä näitä super-kirjoittajia nousee?

Karonmatkassa – blogi oli siis purjehdusblogi, jossa kuvattiin äiti-lapsipurjehdusta, naispurjehdusta sekä yksinpurjehdusta. Paljon tietysti joukossa oli tarinaa itsestäni ja ajatuksistani. Talvisin en kuitenkaan ole vain naispurjehtija vaan yrittäjä ja kosmetologi, sata lasissa elävä työn rakastaja. Työstä haluan kuitenkin kirjoittaa omassa blogissa niin tuon Karonmatkassa ”säästyy” oikeaan käyttötarkoitukseen. Kun joskus vielä teen sen irtioton niin tämä työpaikan Bravablogi hiljenee minun osaltani kokonaan ja sitten ollaan oikeassa paikassa, Karonmatkassa.

Työnteko ei nykymaailmassa ole kovin mediaseksikästä ja saisin varmasti enemmän minä heinäkuu 2013komppausta, jos kertoisin tarinoita hitaasta elämästä tai muutaman tunnin työpäivästä viikossa. Rehellisesti, työnteko on minusta oikeasti kivaa ja viihdyn työssäni. Pidän oikeasti kaikesta tekemisestä ja tuskin voisin olla tekemättä mitään. Tästä olen kuullut itseäni monella tapaa negatiivisesti arvioitavan ja ompa ihmetelty ettenkö uskalla pysähtyä. Uskallan, vaan en halua! Kauneusala menee kokoajan kovasti eteenpäin ja on mukava olla muutoksessa mukana. Asioiden puiminen on minulle arkipäivää sillä teenhän sitä koko päivän työssäni, enkä väsy siihen koskaan. Blogissa kirjoitan myös itsestäni ja ajatuksistani, niitäkin melko avoimesti. Olen sitä mitä kerron ja oman elämäni tapahtumat ovat työkalujani työssäni. Tosiasia kuitenkin on, että elämämme on melko samanlaista meillä kaikilla – on iloja ja suruja sekä vasta- ja myötämäkiä. Kaikki me etsimme onnea ja rakkautta ja myös ansaitsemme sitä. Lapset ja perhe ovat tärkeä osa elämäämme. Näiden asioiden jakaminen, niin surujen kuin onnenkin, on rikastavaa ja tärkeää.

Bravablogi on syntynyt siis Karonmatkassa-blogista syntyneen kirjoitusvimman imussa. Muotoutunut näin omaksi tarinaksi, työkeskeisen äidin, kauneusalan yrittäjän ja onnentavoittelijan ikkunasta. Kirjoittaminen on mukavaa ja siksi jatkan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s