Sammaloituminen estetty…

IMG-20170702-WA0000Pihanurmen hoidossa sammaloitumisen estäminen on esteettinen juttu, vihreän terhakka nurmikko ilman sammalpeitettä koetaan kauniiksi. Sammaloitumisen estämisessä on tärkeää kuulema estää happamoituminen ja tiivistyminen, sillä silloin maa lakkaa hengittämästä. Hengetön nurmikko kuulostaa todellakin surulliselta ja siksi kannattaa jopa lannoittaa, hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vierivään kiveen ei sammal tartu – ei vaikka kivi on kuinka tiivis ja hengittämätön. Liikkeelläkin on siis merkitystä, sammaloitumisenkin kannalta.

Liikkuva, vähähapokas ja hengittävä minä ei myöskään ehdi vihertyä. Syvään hengitys onkin välillä tarpeen, jotta taas jaksaa juosta. Meille kaikille on tärkeää välillä hengähtää ja heilutella itseään vaikka tuulen tahtiin, jotta tiivistyminen estyy.  Hetken kun katsoo maailmaa vaikka ylösalaisin huomaa kyllä happojen kadonneen. Maailma on hassun näköinen toisinpäin ja erityisen hauskalta näytän minä, pää jalkojen välissä. Kaiken työn ja touhun keskellä on hyvä muistaa, että hengettöminä ei meistäkään ole mitään iloa kenellekkään, vaikka elossa olisimmekin.

Nautitaan kesästä, auringosta🌞 ja hengittämisestä – lennetään vertauskuvallisesti välillä tuulen matkaan ja etsitään jotain, mikä joskus pääsi karkuun. Merkityksellistä ei ole edes löytää vaan kokea onnellinen etsintä.

Lähestyvän lomani kynnyksellä suunnittelimme jo hoitolan uutta syksyä – ”nyt kaatuu seinät” teemalla aloitamme siis elokuun. Suurten suunnitelmien juuria miettiessäni löysin vanhasta blogitekstistäni jotain, joka sopii niin syksyn uutuuksiin kuin nyt kaikille, loman kynnyksellä💗.

Rakkaudesta vartaloon mennään siis eteenpäin arkipäivässä. Ehkä hiukan ”anti personal trainerina” suosittelen kaikille rääkkäyksen sijaan, annoksen rakkautta itseään kohtaan. Vaikka siis treenamme ja mietimme mitä syömme, puristamme hikeä, kohisutamme verenkiertoa ja häädämme selluliittia niin sitten on se toinen hetki – kädet omalle iholle ja vain kauniita ajatuksia. Lupaan vain positiivisia vaikutuksia ja nimenomaan sinne rakkauspuolelle ja vaikka lakanoiden väliin, sillä samoissa lakanoissa kannattaa olla vain hyvässä seurassa!

 

Mikäli haluat lukea tuon kirjoituksen kokonaan löydät sen tästä linkistä Rakkaudesta vartaloon.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta ja tehkää jotain hullun hauskaa, jokainen…

 

Keskikesän juhlamme…

DSC_0121Keskikesän valoisuus oli seuranamme tänäkin koleana juhannuksena. Kesäiset auringon säteet tekevät niin hyvää mielelle ja sielulle, että koleudenkin voi melkein unohtaa. Voisipa tätä aurinkoa ladata talven varalle tai saisinpa ostaa tätä jostain varastosta keskitalvella. Mahdollisen Midsummersun app:sin laittaisin heti tilaukseen, tämä siis kaikille bisnesideaa etsiville nörteille tiedoksi. Säänmukainen pukeutuminen oli juhannuksen valttikorttina ja niin selvittiin myös sateisesta juhannuspäivästä. Riittävästi vaatetta päälle niin voi vaikka seilata huoletta, vaakaan satavasta sateesta välittämättä.

Keväiset kiireet ovat hiljentäneen Bravanblogia… tämä ei siis todellakaan tarkoita, että vauhti muuten olisi hiljentynyt – oikeastaan päinvastoin.  Bravan palveluihin on tullut muutoksia kevään aikana, kampaajamme Jennin siirryttyä muihin töihin. Hiuspalvelut Bravassa ovat siis tältä erää loppuneet, mutta paikka on toki auki jos jollakin kiinnostusta ilmenee.

Jonkun loppu on  uuden alku,  näin sanotaan ja miten usein tuo onkaan totta. Luottamus tämän toteutumiseen vain kasvaa omassa elämässäni, kun kokemus on osoittanut näin aina tapahtuvan. Bravan syksyyn onkin luvassa pientä remonttia ja palvelumme laajenevat terapia ja elämyspuolelle. Tästä uskomme olevan paljon apua ja iloa useille asiakkaillemme. Palvelukonsepti on työnalla ja luomisen tuskaa emme ole vielä kokeneet eli pahin on varmastikin vielä edessä. Keskeneräistä on vaikea jakaa, mutta itse haluaisin kannustaa kaikkia Eeva Kilven sanoin kannustavalle iltateelle itsensä kanssa…

”Kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.” -Eeva Kilpi

mansikkaNyt on aika nauttia kesästä – meidän bravalaistenkin kesälomat pyörivät, mutta hoitala on silti auki koko kesän. Toivon kaikille onnellista kesää, ollaan hyviä itsellemme ja kanssakulkijoille, nautitaan valosta sekä kesäisistä mauista ja tuoksuista…

Supersuudeltavat huulet ja pyöreät pakarat…

lips-220184_960_720Olipa kerra pieni tyttö , joka kasvoi naiseksi. Suloiset lapsen kasvot muuttivat muotoaan mutta ”lapsenpyöreys” tuntui jumittavan huuliin. Huulet tuntuivat hehkuvilta tai olikohan niissä valomainos – niin hyvin ne huomattiin. Olipa kerran tyttö, joka kasvoi naiseksi. Samalla tytön lihaksikas vartalo sai muotoja ja pakaroiden lihasten ympärille kehittyi naisellinen pehmeys. Pyöreät pakarat oli haasteellista pukea teinivaatteisiin ja ulospäin työntyvänä ulokkeena ne olivat kuin julkinen kutsu huomiolle ja ne jopa tuntuvat kehottavan ”taputa minua”. Olipa kerran tyttö, joka kasvoi naiseksi ja sai pyöreät rinnat. Mahtavat melonit, jotka tuntuivat marssivan kaikkialle ensimmäisenä. Rinnat, joista jopa aikuisten miesten oli vaikea nostaa katsetta kasvoihin. Olipa kerran siis tyttö, joka kasvoi naiseksi ja oli hyvin hämillää. Vartalon muodot harmittivat, saivat aikaan nimittelyä ja toimintaa, joka tuntui epämiellyttävältä.

Olisipa sillä tytöllä aikuinen, vanhempi tai ystävä,joka ottaisi kädestä ja auttaisi vaikeiden hetkien yli. Olisipa sillä aikuisella viisautta kertoa kuinka monta suudelmaa enemmän hän saa supersuudeltavien huulien ansiosta neljäkymmentävuotiaana ja miten hänen huuliaan ihmetellään kysyen – onko nuo oikeasti luonnonkauniit? Aikuiselta toivoisi myös vahvaa tarinaa pyöreiden pakaroiden ihanuudesta – 127 toivottoman kyykyn sijaan voi pyöreäpakarainen vain säädellä rasvan määrää lihaksen ympärillä ja treenaamatta pakaroiden muoto voittaa lattapakaraisen semitreenaajan. Pyöreät edellä marssivat rinnat soisi myös positiivista selitystä osakseen. Tissimiehiin vetoaminen tuskin tuntuu kenestäkään teinistä ihanalta, mutta naisellisuuden huippuilmentymä rinnat nyt kuitenkin ovat. Rinnoista soisi myös kerrottavan, että mikäli noista oikeasti aikuisena  on harmia niin leikkaushoidosta on apua.

Olipa kerran pieni lapsi, joka nuoruuden kynnyksellä oli hämillään ja epävarma.  Omat tunteet tutuvat sekavilta ja murrosikä sai hormoonit hyrräämään.  Joukon mukana erilaisuuksiin tarttuminen tuntuu oikeudelta ja ymmärtämättä loukataan pahasti. Maailmassamme, jossa kuvanpalvonta on jokapäiväistä, tuntuu kuin jokaista voisi arvioida samalla mittarilla kuin tuota Instagaramin suosituinta naista. Olipa tuolla nuorella vierellä vahva aikuinen, joka kertoisi mikä on oikein ja väärin, auttaisi ymmärtämään miksi ulkonäkö ei maailmassa ole kaikkein tärkeintä. Kertoisi ja selventäisi myös miksi henkinen ja fyysinen koskemattomuus on tärkeää, jopa niille herkkupepuille.

Olisiko meistä, aikuisista, nuorille tueksi? Olisiko meistä suunnannäyttäjiksi ja oikean ja väärän kertojaksi? Emmehän me itse sorru arvostelemaan ja mittaamaan kenenkään muotoja, saati vertamaan niin supermalleihin? Olisko meidän muistettava osoittaa että ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta? Olisiko meidän aika olla ylpeitä supersuudeltavista huulista, pyöreistä pakaroita ja naisellisista rinnoista? Olisiko koskemattomuuden lupaus ulotettavissa myös aikuisen miehen maailmaan, katseeseen ja kosketukseen ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla?

Kahden teinipojan äitinä tiedän ettei haaste ole helppo. Hormoonien, sosiaalisen median ja internetin kuvatulvan keskellä äidin ääni on kuin pientä kimitystä musiikin lomassa. Kuitenkin olen ääneen sanonut toivomuksen, että lapseni keskittyisi oikeassa elämässä tytöissä ensin korvien väliin ja sitten siihen mitä ja miten suusta tulee ulos sanoja. Vasta viimeiseksi, ikäänkuin bonuksena tulisi nuo muuta avut.

Teinihaasteiden keskellä, oma nuoruutta muistellen joskus mietiskelen miten helpolla pääsimme aikoinaan, kuitenkin.

 

 

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Uusi vuosi ja uudet kujeet – on joskus ollut tunnelma, vaan ei nyt. Elämässä taitaa olla nyt uudet kujeet hiljemmalla ja jo aloitettuja suuria ja vähän pienempiäkin projekteja viedään eteenpäin. Tämä tuntuu nyt hyvältä näin – toisaalta tiedän kuitenkin ettei elämässäni uusien kujeiden syntyy tarvita kuin yksi hiukan hyökyvämpi aalto sivulta ja sitten on taas monta asiaa uudessa asennossa. Käytännössä vuoteni vaihtui hyvinkin minulle ominaiseen tyyliin, nikkaroiden kirvesmiespuuhissa.

Ihmisyyden tunnusmerkkeinä, jotka erottavat meidät eläimistä,  pidetään erilaisia tunne-elämän taitoja, jotka eläimiltä siis puuttuvat. Rehellisesti tuohon en uskalla ottaa kantaa, sillä taidan tietää useitakin eläinten ystäviä, jotka uskovat lemmikillään olevan hyvinkin syvä tunne-elämä. Omien nikkarointihimojeni keskellä pysähdyin pohtimaan asiakkaani kanssa itsensä toteuttamisen tarpeita ja tulimme johtopäätökseen, että ihmisilla on selvästi ominaista tarve tehdä jotakin, luoda, askarrella,  nikkaroida, maalailla tai vaikka kirjoittaa. Joillakin luomisen himo suuntautuu valokuvaukseen, käsitöihin tai vaikka pitsin nypläykseen mutta toisilla taas on tarve askarrella jotain suurempaa kuten mökkejä tai ihan kokonaisia taloja. Tässä kohtaa saattaa tulla mieleen se ystävä kaveripiiristä, jonka peukalo kasvaa hiukan keskemmällä kämmentä – mutta se ajatus viipyy päässä vain hetken. Heilläkin, joiden esikuvina ei ole Puuha-Pete eikä Marttaliiton kätevä emäntä on luomisen taitonsa – heidän joukossa on musikantteja tai runoilijoita ja saattaapa jonkun luomishimot suuntautua vaikka palapelin rakennukseen. Viikonlopun kun on punnertanut vinttikomeron kimpussa, säilytyshyllyjä nikkaroiden ja tavaroita siivoillen niin tuntuu kyllä siis oikein ihmismäiseltä.

dsc_0061Vuosi vaihtui myös hoitolassa ja tuntuu hyvältä – odottavaltakin jopa. Askartelin ala-aulan ikkunaan ison paketin tiedoksi siitä, että Scandinavian Skin on tulossa. Ihonhoitosarja, jonka luomisen esikuvana on ollut Viikinkiajan nainen. Tuo luonnonvoimiakin uhmaava, rohkea ja peloton esiäitimme, joka kuitenkin osaa olla myös lempeästi rakastava naisellinen nainen. Scandinavian Skin tuo ihonhoitoon taistelua, lempeää kosketusta, tavoitteita ja määrätietoisuutta – asiakkaan ihon parhaaksi. Tuon naisen perimä virtaa meissä, suomalaisisa naisissa – löydän hänet itsestäni ja niin monista naisista ympäriltäni. Odotan jo pääseväni Viikinkiajan viitoittamalle tielle, ihonhoidon tavoitteita toteuttamaan:).

Tuokoon  Uusi Vuosi tullessaan sopivasti kaikkea, tunne-elämän tuiskua, elämän menoa ja meininkiä, miekkojen kalsketta ja lempeämpää kosketusta. Olen valmis elämän matkalle Uuteen Vuoteen. Oikein Menestyksellistä Uutta Vuotta kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Juhlallinen päivä kaikille suomalaisille, meidän kaikkien Itsenäisyyspävä. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys vaan saamme olla itsenäisyydestä kiitollisia puolestamme taistelleille esi-isille. Hyvä päivä muistella omia isovanhempia ja heidän kokemuksiaan sotavuosistaan. Kiitos heille ja koko sukupolvelle itsenäisestä kotimaasta.

Joskus on hyvä matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Omalla matkallani Aasiaan mietin piskuista Suomeamme täällä pohjolassa. Neljän vuodenajan monipuolisuus, luonnonläheisyys ja valtava tilantunne on asioita joita ei pysty oikein kuvaamaan. Miten myydä matkailijoille avaruutta – sellaistahan on vaikea kuvata. Kuitenkin uskoisin, että siitä voisimme ammentaa jotain aivan erilaista – ihmisille, jotka elävät jatkuvassa ihmispaljoudessa kokemus olisi ainutlaatuinen

Keskustellessa maailmalla tavallisten kansalaisten kanssa tunnetaan Suomi yleensä oikeastaan vain muutamasta asiasta – kylmästä säästä, Kimi Räikkösestä sekä Nokiasta. Balilainen taksin kuljettaja teki miellyttävän poikkeuken – hän kertoi heidän olevan kiitollinen Suomen hallitukselle rauhasta yli kolmekymmentä vuotta kestäneen vihanpidon jälkeen jälkeen. Martti Ahtisaaren johdolla Indonesiassa saatiin aikaan rauhansopimus, joka allekirjoitettiin Suomessa elokuussa 2005. Merkittäviä suomalaisia kädenjälkiä, jotka vaikuttavat miljooniin ihmisiin maailman toisella puolella.

Yhtenäistä suomalaista rintamaa tarvittaisiin taas, sillä yhdessä voisimme päättää nostaa Suomen ylös talousahdingosta. Tilanteesta, jota on tarpeetonta kaunistella. Rehellisellä ymmärryksellä tiedämme ettei tämän hetkinen tilanne voi jatkua. Nyt jos jokainen tekisi parhaansa niin jo pienillä teoilla saataisiin aikaiseksi suuria.

Itsenäisyyttä naillä tunnelmilla – Itsenäisyystunnelmiin:)

Suomi nousuun

 

Hyvää Vappua -Glada Vappen!

latausKevään herääminen on aitoa todellisuutta kun ollaan päästy vappuun. Nyt edes sitkeimmätkään yöpakkaset eivät enää voi estää kevään tuloa – kevät on valonmuodossa meidän kaikkien sielussa ja mielessä. Pimeys on takana ja valoa edessä – on aika herätä kesään. Luottamusta siihen ettei aamun tunteina kurveissa ole jäätä alkaa myös olla ilmassa – jospa siis minäkin, innokas kaasuttelija, uskaltaisin jättää jäähyväiset talvirenkaille.

Onnekkaana saan viettää työpäiväni  niin monen erilaisen ihmisen kanssa. Asiakkainani on nuoria ja vanhempia, naisia ja miehiä, opiskelijoita sekä työelämässä olevia, eläkeläisiä unohtamatta. Kuluneen keväisen viikon aikana olen hypännyt opiskelijoiden maailmaan ja kuunnellut vappujuhlien suunnittelua, olen pohtinut työelämän koukeroita sekä esimiesten vastuuta, miettinyt asiakkaan kanssa nykyihmisten taitamattomuutta kohdata kuolemaa ja surua, tuumaillut sairaalayksinäisyyden yleisyyttä sekä mustalaisten ja valkolaisten kulttuurieroja, viettänyt kiinnostavia hetkiä lomatarinoiden merkeissä, kuunnellut erään synnyksen tarinan, pohdiskellut elämää eron jälkeen ja eheytymisen avaimia, miettinyt naisen ja miehen euron eroja ja mahdollisuuksia muuttaa tätä eroa. Tehnyt remonttisuunnitelmia ja miettinyt asiakkaan asuntokauppoja. Onpa viikon aikana puhuttu myös politiikasta ja yrittäjien asemasta. Kaikkien näiden kiinnostavien juttujen keskellä on hoidettu kasvoja ja vartaloa, geelattu kynsiä, hoidettu arpia, täytetty juonteita, pigmentoitu, rusketettu sekä tehty kotikäyntiä ja koulutettu sokeroijia. Melkoisen tavanomainen työviikko joka kertoo miksi kaipuuta entiseen elämääni ei ole – ”hömppähoitajan” arki on kiinnostavaa ja motivoivaa. Erilaisia ihmisiä arkielämässäni pohtiessa en voi unohtaa työkaveitani Bravassa. Miten meitä voi ollakin niin joka junaan – rauhallinen ja järkevä Emmi, puhelias ja avoin”kaikkien kaveri” Jenni, vanhasielu luonnonlapsi Henna sekä tasaisen turvallinen, ikinuori Sirpa. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan viettää arkeni juuri näiden ihmisten, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa – kiitos!

Ajatuksia pitkälle kesään on aika heittää ilmaan – nyt suunnitellaan kesälomaa ja kaikkia kesän tapahtumia juhlineen. Mietitään milloin perheinä vietämme yhteistä aikaa ja miten. Minun kesääni liittyy purjehdus omalla ”tosirakkaudellani”,mutta meillä kaikilla on onneksi omat intohimomme ja rakkautemme. Onnea on varmasti se, että on löytänyt sen oman jutun, mansikkapaikan eli smultronställetin tai tekemisen, asian joka antaa työnteolle vastapainoa ja merkitystä.

Vapun rientoihin tarvitsemme juhlahumun fiilista ja motivaatiota – itselläni motivaatio on veneen kunnostusjumpan suunnalla ja siksi vappua siis siellä vähemmän nättinä. Kukin siis tavallaan – juhlien tai rauhallisemmin. Juhlijoille iloa ja riemua juhlahumun merkeissä, toisin priorisoiville – onnea valitsemallanne tiellä ja niille joiden juhlatunnelman on kadottanut suru tai elämän karikot voimia mennä eteenpäin – suurimmankin surun jälkeen jonain päivänä on  luvassa valoisampi päivä, kaunis ja lempeä kuin kesäinen aamun hetki.

Näihin tunnelmiin ja mietteisiin – Hyvää Viikonvaihdetta ja Vappua!

Keväisenä postauksena kaksi vuotta sitten kirjoitin omasta smultronställetistä seuraavan blogikirjoituksen, joiden tunteita tunnistan edelleen tuntevani https://wordpress.com/post/bravablogi.com/642

Minulla on pieni ystävä!

sydanMinulla on pieni ystävä, joka seuraa minua aina. Hänelle voin jutella aivan kaikesta ja aivan milloin vain. Hän on todella todella taitava kuuntelija ja ymmärtää puhettani kaikilla kielillä ja jopa silloin kun puheeni on niin hiljaista ettei sitä ihmiskorva erota. Hän on matkustanut kanssani kaikkialle ja erityisesti yksinpurjehdusreissuillani olen viehättynyt hänen kuuntelutaidostaan. Muutama vuosi sitten muistan loikoilleeni ammeessa, Dubaissa hotellihuoneessa, katsellen huikaisevaa kaupunkimaisemaa. Ystäväni jakoi silloinkin tuon hetken ja kuunteli minua, keskeyttämättä. Valvoessani yöllä saatan jutella hänelle pitkiäkin juttuja ja tehdessäni yksin vaikka remonttia, kysyn usein hänen mielipidettään. Liian usein hän joutuu myös kuuntelemaan kiroilujani sekä mutinaani harmittavista jutuista. Vuosien saatossa ainoastaan kerran olen joutunut hankaluuksiin tuon ystäväni takia. Silloin olin töissä yövuoossa teho-osastolla ja osastojen yhdistymisen vuoksi samassa huoneessa kanssani oli minulle vieraampia työkavereita. Erehdyin tuolloin yön pimeydessä juttelemaan  liian kovaa ystävälleni ja toisten hämmästellessä kerroin hänestä – minua työvuoroonkin seuranneesta ystävästä. Sanani tuottivat katseita, jotka pohtivat psyykiatrisen konsultaation tilaamista pikana.

Tämä ystävyys on erityisen käytännöllistä ja toisaalta huikean itsekästä. Surutta kerron hänelle aina kaiken ja välillä melkeinpä kaadan asioita hänen päälleen aivan kuin heittäisin niitä roskakoriin. Taitavana kuuntelijana hän on useimmiten hiljaa, mutta saatan saada hänet myös vasta-argumentoimaan, jos aiheeni on ristiriitainen. Silloin ystäväni ääni tulee melkein kuin pääni sisältä – hän on niin taitava, antaa minun melkein luulla juttelevani itseni kanssa.

Pieni ystäväni on minun stressipalloni, käteni eivät kaipaa lisää tehtävää mutta liian vilkas mieleni kaipaa tyhjennystä. Pitkien työpäivien sekä moninaisten sosiaalisten tilanteiden keskellä  tarvitaan keskittymistä olennaiseen, jotta kaikki on mahdollista toteuttaa. Rakas ystäväni parantaa minun resilienssiani eli selviytymiskykyäni ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä elämässäni sitä kaikkea mitä haluan.

Pienen ystäväni olemassaolon oikeutuksen tuo kuitenkin ihan reaalielämässä elävät oikeat ystäväni – kaikki ne ihanat ihmiset, joiden kanssa saan jakaa elämääni. Onnekkaasti minulla on rakkaita perheenjäseniä, minut hyvin tuntevia pitkäaikaisia ystäviä, lukuisia purjehdusystäviä, ihanat työkaverit sekä monia yhteiskumppaneita, joiden kanssa olen ystävystynyt. Bonuksena elämässäni on vielä asiakkaita, joiden elämässä minulla on onni olla mukana. Kiitollisuus on tunne, joka on päälimmäisenä mielessä ajatellessani kaikkia ihmisiä ympärilläni. Vuosi sitten ystävänpäivänä kirjoittamani kirjoitus kiitollisuudesta on ajatus sydamessäni tänäänkin❤.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille ja pienen ystäväni päivästäkin lupaan jupinattoman!

Kiitollisena Ystävänpäivänä 2014 blogattu:

https://bravablogi.com/2015/02/14/ystavanpaivana-vietan-kiitollisuuspaivaa-4/