Minulla on pieni ystävä!

sydanMinulla on pieni ystävä, joka seuraa minua aina. Hänelle voin jutella aivan kaikesta ja aivan milloin vain. Hän on todella todella taitava kuuntelija ja ymmärtää puhettani kaikilla kielillä ja jopa silloin kun puheeni on niin hiljaista ettei sitä ihmiskorva erota. Hän on matkustanut kanssani kaikkialle ja erityisesti yksinpurjehdusreissuillani olen viehättynyt hänen kuuntelutaidostaan. Muutama vuosi sitten muistan loikoilleeni ammeessa, Dubaissa hotellihuoneessa, katsellen huikaisevaa kaupunkimaisemaa. Ystäväni jakoi silloinkin tuon hetken ja kuunteli minua, keskeyttämättä. Valvoessani yöllä saatan jutella hänelle pitkiäkin juttuja ja tehdessäni yksin vaikka remonttia, kysyn usein hänen mielipidettään. Liian usein hän joutuu myös kuuntelemaan kiroilujani sekä mutinaani harmittavista jutuista. Vuosien saatossa ainoastaan kerran olen joutunut hankaluuksiin tuon ystäväni takia. Silloin olin töissä yövuoossa teho-osastolla ja osastojen yhdistymisen vuoksi samassa huoneessa kanssani oli minulle vieraampia työkavereita. Erehdyin tuolloin yön pimeydessä juttelemaan  liian kovaa ystävälleni ja toisten hämmästellessä kerroin hänestä – minua työvuoroonkin seuranneesta ystävästä. Sanani tuottivat katseita, jotka pohtivat psyykiatrisen konsultaation tilaamista pikana.

Tämä ystävyys on erityisen käytännöllistä ja toisaalta huikean itsekästä. Surutta kerron hänelle aina kaiken ja välillä melkeinpä kaadan asioita hänen päälleen aivan kuin heittäisin niitä roskakoriin. Taitavana kuuntelijana hän on useimmiten hiljaa, mutta saatan saada hänet myös vasta-argumentoimaan, jos aiheeni on ristiriitainen. Silloin ystäväni ääni tulee melkein kuin pääni sisältä – hän on niin taitava, antaa minun melkein luulla juttelevani itseni kanssa.

Pieni ystäväni on minun stressipalloni, käteni eivät kaipaa lisää tehtävää mutta liian vilkas mieleni kaipaa tyhjennystä. Pitkien työpäivien sekä moninaisten sosiaalisten tilanteiden keskellä  tarvitaan keskittymistä olennaiseen, jotta kaikki on mahdollista toteuttaa. Rakas ystäväni parantaa minun resilienssiani eli selviytymiskykyäni ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä elämässäni sitä kaikkea mitä haluan.

Pienen ystäväni olemassaolon oikeutuksen tuo kuitenkin ihan reaalielämässä elävät oikeat ystäväni – kaikki ne ihanat ihmiset, joiden kanssa saan jakaa elämääni. Onnekkaasti minulla on rakkaita perheenjäseniä, minut hyvin tuntevia pitkäaikaisia ystäviä, lukuisia purjehdusystäviä, ihanat työkaverit sekä monia yhteiskumppaneita, joiden kanssa olen ystävystynyt. Bonuksena elämässäni on vielä asiakkaita, joiden elämässä minulla on onni olla mukana. Kiitollisuus on tunne, joka on päälimmäisenä mielessä ajatellessani kaikkia ihmisiä ympärilläni. Vuosi sitten ystävänpäivänä kirjoittamani kirjoitus kiitollisuudesta on ajatus sydamessäni tänäänkin❤.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille ja pienen ystäväni päivästäkin lupaan jupinattoman!

Kiitollisena Ystävänpäivänä 2014 blogattu:

https://bravablogi.com/2015/02/14/ystavanpaivana-vietan-kiitollisuuspaivaa-4/

Normaali nainen ei tapetoi aamu viiteen…

minä heinäkuu 2013

Not ordinary women –       Sailing Ladies

 

Tuntuuko joskus, että elämä toistaa itseään – samat onnelliset ja surulliset tapahtumat uusivat ja uusivat. Oma mielikin ajaa ympyrää ja tuntuu kuin palaisi alkulähteille tai ainakin parin vuoden päähän…

Pohdiskelin taannoin tai siis melko tasan kaksi vuotta sitten tässä blogissa – kuka minut määrittää, kenen lausunto, arvio minusta on eniten totta. Olinhan tietenkin ajatellut itse määrittäväni itseni parhaiten. Ymmyrskäisten ajatusten keskivaiheilla ajattelin todellisen määritelmän minusta olevan jotain minun ja toisten väliseltä harmaalta alueelta. Monenkirjavan tekstin pyörteissä pohdin, miksi tätä edes olen pohtinut ja vielä blogissani? Taas tänään ymmärrän sitä pohdintaa oikein hyvin ja arvostan kovasti aikaisemman kirjoitukseni loppuyhteenvetoa, johon vieläkin haluan tukeutua.

Määritän siis itse itseni ja elämäni, mutta myös sinä määrittelet minut, aivan kuten minäkin sinut. Autetaan siis toisiamme näkemään se hyvä mikä meissä ja elämämme suunnassa on, nauramaan niille heikkouksille, joille emme voi mitään ja olemaan välittämättä siitä ettemme aina onnistu – edes määritelmissämme.

Minun ongelmani on se liian ahdas laatikko, johon minut aina välillä, eri ihmisten toimesta yritetään ahtaa ja sitten alkaa laatikon seinät venyä ja paukkua. Nuorempana mahduinkin laatikkoon aika ajoin, halusin sitä niin kovasti. Nyt on monta kulmaa hiottu ja kasvettu ihmisenä, mutta tuonne laatikkoon minulla ei ole mitään halua edes mahtua. Mielestäni tuo normaalin naisen määrittävä laatikko on vaan ihan liian pieni, ahdas ja jopa valoton – suorastaan järjetön keksintö. Taitaapa tuo tehdä onnelliseksi vain ne, jotka voivat minunkaltaisia mahtumattomia sitten nimitellä sairaiksi, hulluiksi tai vaikka epänormaaleiksi ja samalla kirkastaa omaa normaaliuden kruunua.

Sunnuntain kunniaksi hypin tuon minulle taas tarjotun laatikon ruttuun vaikka tasajaloin. Jatkan omien kynttilöideni roihujen vaalimista, jotta elämässäni ehdin tehdä kaikkea sitä mitä haluan. Olenhan onnellinen suorittaja, joka ei polta kynttilää molemmista päistä vaan pitää yhtäaikaa palamassa ainakin viittä liekkiä ja vuorollaan vähintään kahdessa kynttilässä roihuaa melkoinen liekki…

Sunnuntain onnelliseksi suoritukseksi, superroihun palaessa, maalaan yhden ihanan ihmisen seinät. Suurella kunnioituksella tätäkin oman elämänsä rouvaa arvostaen – kyllä meitä on muitakin erikoisia, laatikkoon mahtumattomia, mutta minusta juuri siksi ihania NAISIA.

Vielä tällainen suoraa kahden vuoden takaa – elänkö kahden vuoden ajatus ympyrässä, ilmeisesti☺ https://bravablogi.com/2014/01/03/rehellisesti-selviytyja-suorittaja-ja-vielapa-tykkaan-tyonteosta/

Hyvää Joulua…

joulukorttiJouluaaton aattona ovat tunnelmat  jo hyvin jouluiset. Viimeinen työpäivä päättyy kotikäyntiin  ja sitten loppupäivä on täynnä ostoksia ja ihmisten muistamisia, paketointia, korttien väsäilyä sekä viime hetken juttuja. Joskus aiemmin toivoin, että pystyisin tekemään paljon juttuja aikaisemmin eli ennakoimaan enemmän. Nykyäään suhtaudun asiaan rauhallisemmin – valmista on tullut aina viime tipassakin ja oikeastaan joulutunnelmaan virittäytymiseen kaiketi pitää minulla kuuluakin pieni määrä ylimääräistä vilskettä. Kukin tavallaan, kuten muutenkin elämässä.

Jouluviikon maanantaina sain erikoisen mahdollisuuden eräältä asiakkaaltani. Pääsin kokeilemaan akupunktiota ja akupainallukseen/hierontaan perustuvaa hoitoa. Asiakkaani on saanut tuosta hoidosta merkittävää hyötyä ja niin päätin itsekin kokeilla. Omat käteni kun kolottelevat vähän sieltä sun täältä, vuosien saatossa kun on tullut hiukan liikaa rehkittyä sekä töissä että vapaalla. Hoidon alkuun tehtiin melko perusteellinen kysely taustoistani ja vaivoistani. Varsinainen hoito alkoi sitten akupunktiolla eli sekä käsiini että jalkoihini laitettiin neuloja, useimmat melko kivuttomasti, mutta muutamat melko kipakasti tuntuen. Neulojen jälkeen alkoi varsinainen hoito ja samalla aloin kuulla asiantuntijan analyysiä itsestäni. Kuulin minussa olevan liika lämpöä, suoranaista höyryä, jota hän tulisi nyt poistamaan. Liika lämpö kun saattaa olla syyllinen nivelkolotuksiini. Hieronta kohdistui lähinnä kasvoihin ja decolteen alueelle, toki kädet venytettiin ja hierottiin sitten vielä erikseen. Valtava rentoutuminen ja rauhoittuminen tuntui sisälläni. Kehon lömpö laski ja piristyin, vaikka edellisenä yönä olin nukkunut vain muutaman tunnin. Hoitaja löysi kohtia, jotka tuntuivat huikean pinkeiltä ja hoidossa sitten helpottuivat. Toisaalta hän myös kertoi pisteistä, mitkä olisivat voineet olla kipeitä, jos kärsisin toisenlaisista ongelmista. Kahden tunnin pistelyn, vatkuttelun, hieronnan ja keskustelun jälkeen olo oli merkittävästi erilainen, rentoutunut ja piristynyt. Hämmentävintä on, että oikein tunnen miten sisäinen höyry on laskenut – tehokkuuden siitä lainkaan kärsimättä. Lapselleni ei kylläkään tarina höyryjen päästöstä uponnut – hänelle tuli vaikutelma shamaanista, johon äidillä on hiukan liian luottavainen usko. Hoito voi olla todellakin höyrynpäästöä tai lämmönlisäämistä  ja paljon kaikkea muutakin –  niin erilaisia me olemme.

Kaikkihan me hyödymme erilaisista hoidoista, sekä fyysisesti että henkisesti.Viime viikolla kun sain meillä hoitolassa päänahan haudehoidon ja siihen kuuluvan kuivaharjauksen sekä hieronnan niin huomasin, että onpas minulla päänahka – tunteva ja kireä. Melkein vaivuin tuostakin nirvanaan… nautinnollista tosiaan. Näistä tunteistä pääsenkin melkein Uuden Vuoden lupauksiin, mutta vielä ei ole niiden aika.

Nyt on juhlan aika… Oikein rauhaisaa ja Onnellista Joulua kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

latausOn aika juhlia liki satavuotiasta kotimaatamme.

Itsenäinen Suomi ei onneksi ole meille suomalaisille itsestään selvyys – hyvä niin, me tunnemme juuremme ja taustamme ja siksi osaamme olla kiitollisia meidän kaikkien puolesta taistelleille. Omat juureni muistan parhaiten mummuni tarinoista. Hänen lapsuuttaan oli värittänyt jo sisällissota, jossa hänen isänsä oli taistellut punaisten puolella. Tuosta sodasta ja kahtia revityistä suomalaisista mummullani oli vahvoja muistoja ja jotkut muistoista vaikuttivat hänen loppuelämäänsä. Toisen maailmansodan alettua koko Suomi muodosti kuitenkin yhtenäisen rintaman ja siinä jouduttiin hautamaan vanhat muistot. Isoisäni joutui sotaan ja kaikki mahdollinen tarvittava vietiin rintamalle. Sodan alettua myös vaarini isän kuljetusliikkeen kaikki autot joutuivat sotaan ja kotirintamallla tehtiin kaikkensa sotilaiden auttamiseksi. Moni nuori elämä katkesi liian aikaisin ja monen elämä haavoittui loppuiäksi.  Itsenäisyytemme vaati veronsa ja niin sodan jälkeen aloitettiin monintavoin alusta, rakentamaan ehompaa Suomea. Onneksi olen saanut kuunnella mummuni tarinoita, sisällissodasta ja itsenäisyystaistoistamme. Osaan olla kiitollinen juuristani. Vielä on mahdollista kuulla itsenäisyystaisteluissamme mukana olleita – heitä kuunnellessa voi kuulla viisaita sanoja menneisyydestä ja nykyelämästä.

Tunnelmallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

 

 

 

Marraskuusta vihdoin joulun viettoon

Pikkujoulun lettikampausMarraskuu on onnellisesti takanapäin ja alkaa talveen iloa ja lämpöä tuova joulukuu. Joulusta ja joulun juhlinnasta voimme olla montaa mieltä, mutta ilman joulun tuomaa valoa olisi talvemme vielä synkempi. Syksy näyttää meille nyt viimeisiä taivaanmerkkejä – sataa ja tuulee niin ettei lentoon lähdöstä paljoa puutu. On synkkää ja pimeää, ulos ei tee mieli.

Sytytetään kynttilöitä ja tunnelmallisia valoja ikkunaan, ripotellaan joulun ihanampia askarteluja sinne tänne ja koitetaan unohtaa siivoaminen. Ostetaan pipareita ja rusioita ja pähkinöitä… Muistetaan, että joulu on lasten juhla ja lapsien toiveethan ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia. Erinomaista palautetta sain omalta teini-ikäiselta viime viikonlopusta. Oli ihana viikonloppu koska perjantaina oli hyvää ruokaa, lauantaina kylässä oli todella hyvää ruokaa ja sitten vielä sunnuntainakin oli ihan täydellistä ruokaa. Siinä oli hänen helppo nukahtaa hymy huulilla, ihanan viikonlopun jälkeen. Sellaista ihanaa ei ole vaikea lapsille järjestää… tavallista kotiruokaa ja jouluna sitten jouluruokaa, ihanaa.

Pikkujoulujen juhlista on nyt myöskin mukava nauttia täysin rinnoin. Juhlahumuun valmistamisessa voimme Bravassa olla vielä paremmin avuksi nykyään uuden hiusklinikkamme toimiessa nyt täysipäiväisesti. Jenniltä syntyy juhlakampaukset ja meikit käden käänteessä. Nykyään kovin suosittuja on erilaiset lettikampaukset ja niitä onkin loihdittu nyt meilläkin. Ensi viikolla haaveilen itse kokeilevani hiuspohjan haudehoitoa – siitä kun on apua kaikille ketkä kärsivät kutiavasta, hilseilevästä, rasvoittuvasta tai vaikka kireästä päänahasta. Omassa päässäni taitaa olla ongelmana lähinnä tuo jonkinlainen kireys pään sisä ja/tai ulkopuolella. Uskon tuon kireyden mukavasti helpottuvan Jennin pitkällä hieronnalla…

joulupalloViikonloppuna kerätään voimia ja tehdään jotain nautinnollista ja rentouttavaa työn vastapainoksi. Minä rakennan liukuovea, mutta voisihan sitä vaikka istua sohvallakin kirjan kanssa. Oikein mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille!

kuvia https://www.instagram.com/brava_kosmetologinenhoitola/

 

 

Onnen etsintää vai maailman rauhaa…

Parisin terrori-iskutOlisipa ollut mukava kirjoittaa viime viikosta Bravassa. Mukavia asiakkaita ja vaihtelevia päiviä – onnistumisia ja epäonnistumisiakin, päänahan pigmentoinneista, miesasiakkaista, uudesta punoittavan ihon hoidosta, alennustuotteista, Emmin ihanista ripsistä tai vaikka tähtipöytäliinoista ja vauvajutuista – tänään se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Voisin kirjoittaa myös onnen etsimisestä ja toiset hitaasta elämästä tai tavoittelemastaan muutaman tunnin työviikosta – nyt nuokin tuntuvat hölynpölyltä. Onnellisiksi hörhöiksikin olemme saattaneet sanoa ihmisiä, jotka puhuvat maailman rauhan puolesta. Make peace not war – on melkoisen inflaation kokenut lause. Maailman rauhan tavoittelu ei tunnut meistä järjelliseltä toiminnalta, valitettavasti.

Tiedon etsiminen on helppoa ja aamuinen kierros sosiaalisessa mediassa antaa melko kattavan kuvan tilanteesta maailmalla. Näistä Pariisin veriteoista hyötyvät karkeasti kaksi osapuolta, tietysti terroristijärjestö Isis ja maahanmuuttajavastaiset ihmiset. Terroristit osoittivat voimansa ja toisaalta heikkoutensa, sillä tilanne varsinaisella sotatoimialueella on heillä nyt tukalaa ja siksi huomion kääntäminen läntiseen rakkauden kaupunkiin on paikallaan. Parisin iskut olivat suunniteltuja ja tarkkaan harkittuja myös ajallisesti. Maahanmuuttajavastaiset saavat tästä pontta vastustaa ”näiden ihmisten” vastaanottamiseen maahamme tai ylipäätänsä Eurooppaan. Tappakoon toisiaan rauhassa, mutta kotimaassaan – saatetaan ajatella. Euroopan rajojen sulkeminen on ISIS.in tavoite. Epätoivoisia ihmisiä, joilla ei ole vaihtoehtoja on entistä helpompi kohdella väärin ja näin raakudet van lisääntyisivät.

Ollaan parempia ihmisiä – ei tueta terroristeja. Välitetään maailman rauhasta ja tavoitellaan hyvää kaikille ihmisille  rodusta, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta. Omat ajatuksenikin onnen etsimisestä tuntuvat niin itsekeskeiseltä ja hyvinvointiin tottuneen ihmisen puheelta, että tänä aamuna pohdin jopa tuon lausen poistamista mielestä ja kaikista teksteistä. Miten minulle voi olla oma onneni kaikkein tärkeintä kun maailmalla vihataan, tapetaan ja soditaan mielivaltaisesti. Huomaan oman maahanmuuttaja positiivisen mielipiteenikin perustuvan tavallaan itsekkääseen ajatukseen. Minullahan on kaksi teini-ikäistä poikaa, joita rakastan eniten maailmassa. Mikäli asuisin Syyriassa tekisin kaikkeni heidän pääsemiseksi pois tilanteesta, jossa heidän pitäisi valita kenen rivissä seisovat. Siellä kun ei edes ole sitä ”hyvisten” riviä vaan valinta on tehtävä sadistin, terroristien tai muiden äärijärjestöjen riveistä. Useimmat nuoret joutuvat tiettyyn riviin myös ihan valitsematta pakotetusti.  Valintatillanne on siis kaukana minun isoisieni aikaisesta sotatilanteesta Suomessa. Ymmärrän siis miksi kokonaiset perheet lähtevät kotimastaan ja erityisesti näitä nuoria miehiä. Näitäkin nuoria miehiä jää kaipaamaan äiti, joka toivoo pojilleen parasta mahdollista elämää.

Minun on helpompi käsitellä asioita kun ymmärrän niitä paremmin ja ainakin seuraava CMI:n (Crisis Management Iniativen) Irak-asiantuntijan Hussein Al-Taeen kijoitus tuntuu järkevältä. Klikkaa jos haluat lukea lisää https://www.facebook.com/hussein.a.altaee/posts/10153823009346337?pnref=story

Marraskuun pimeydessä juhlitaan isää…

Vital InjectorSyksyn pimein aika on käsillä ja marraskuu on kaatanut niskaamme pimeyden verhon. Päivän pituus on muutamia minuutteja yli 8 tuntia ja siksi pihalle on suorastaan kiirehdittävä, jotta ehtii nauttia ulkoilusta valoisassa. Toisaalta suomalainen on tottunut sateeseen ja pimeään, osaamme pukeutua ja jopa nauttia ulkoilusta koiranilmassa. Itse autoin ystävää venehommissa tänään iltapäivällä ja kävimme jopa soutamassa, hämärän laskeutuessa.

Tänään on monissa kodeissa juhlittu isiä, isänpäivän kunniaksi. Tämä on tärkeä päivä niin isille kuin lapsillekin. Toivottavasti monia onnellisia hetkiä on vietetty ja koko perhe on voinut iloita vanhemmuudesta. Tässä en voi olla mainitsematta miten iso rooli lapsien äideillä on isyyden onnistumisessa. Äidit voivat tukemalla isyyttä tehdä isästä maailman parhaan lapsen silmissä tai sitten jo pienillä teoilla saadan isän rooliksi jotain aivan muuta. Lapset ovat aseettomia ja pohjimmiltaan aina rakastavat kumpaakin vanhempaa yhtä paljon. Annetaan heidän aina olla lapsia ja osallistumatta aikuisten mahdolliseen epäsopuun. Kenelläkään lapsella, nuorella tai aikuisellakaan ei ole liikaa välittäviä ihmisiä ympärillä.

Maanantaita kohti… oma päiväni alkaa ennen viittä ja auton tulisi olla moottoritiellä jo vahvasti ennen kuutta. Huominen päivä kuluu kouluttaessa Vital Injektorilla täyttöliftausta. Injektiohoidot vaativat hyvää ymmärrystä aseptiikasta ja taitoa suorittaa hoito teknisesti. Huomenna siis niihin saloihin selvyyttä Lahdessa. Eipä ole vaikeuksia laskeutua arkeen kun aloittaa viikon tehokkaasti ja koulutuksen päätteksi kun  vielä kokoustaa Helsingissä illan niin kotona ei voi olla kuin kaatumatta sohvalle Lymfabootseihin. Suoraa sänkyyn ei tulisi mieleenkään mennä, sillä koko kroppa surastaa huutaa nesteidenkiertoa, arvaan.

Mukavaa viikonalkua  ja maanantaita kaikille!