Villinä rehoittava ripsi- ja kynsibisnes taas median hampaissa…

ennen ja jälkeen kanadaAlamme on taas median hampaissa, terveysriskien vuoksi. Lehdestä voimme lukea kauhutarinoita halvaantumisista ja sekavuudesta, voimakkaista iho-oireista ja hengitysvaikeuksista – surullisen pelottavaa luettavaa. Eipä ihme, että kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen voikin kysyä: ”onko yhteiskunnallamme varaa tähän?”

Lähes kaikelle voi allergisoitua herkistymisen kautta ja näihin herkistymisoireisiin tulisi reagoida ajoissa. Luettuani tuon kauneusalalla toimivien nuorten naisten haastattelun huomasin yhteiseksi tekijäksi juuri tuon. Allergisoitumisesta kertoviin oireihin ei ollut kiinnitetty huomiota vaan töitä on jatkettu ja oireita jopa kielletty ja näin reaktiot olivat voimistuneet. Voimakkaasti tuoksuvat ilmakovetteiset akryylikynnet tuoksuvat todellakin niin vaaralliselle, että puhdas maalaisjärkikin sanoisi niiden olevan vaarallisia. Muutamia vuosia sitten tutustuin tuohon tuoksuun hoitolamme ovella – ensin ajattelin taloyhtiössämme tehtävän jonkinlaisa remonttia, mutta ei – liuottimen haju leijaili meidän hoitolaamme toisesta hoitolasta rappukäytävän kautta. Tuolloin oli helppo uskoa Työterveyslaitoksen suositusta – tietynlaisten ilmakovetteisten akryylituotteiden kanssa toimivien tulisi käyttää A1-luokan kaasunaamaria työskennellessään. Työterveyslaitos teki meidänkin hoitolan työoloista ja tuotteista arvioinnin kun osallistuimme Pienetkin Pinnalle- hankkeeseen. Hennan kynsihuoltoa seurasi Työterveyslaitoksen tutkija ja useampi ”anturi” oli kiinnitetty Hennaan huollon ajaksi. Näin saatiin tietoa pölynpitoisuuksista ja käytetyt aineet tutkittiin sitten vielä erikseen. LCN:än kynsituotteet saivat kiitosta tutkijoilta ja samoin hoitolamme imurijärjestelmät. Meidän kynsiä on turvallista tehdä FFP2 hengityssuojainta käyttäen – näin siis Työterveyslaitoksen mukaan. Susanna Takala, joka artikkelissa kuvailee monenlaisia vakavia oireita, olisi siis saattanut välttyä allergisoitumiselta mikäli olisi suojautunut Työterveyslaitoksen suosittelemalla A1 – luokan kaasunaamarilla. Eri asia sitten on – onko kynsien tekeminen kaasunaamarilla enää mielekästä. Mielekästä tai ei niin uskon noiden tuotteiden käyttämisen syynä olevan taloudelliset tekijät. Saksan ammattimessuilla seikkailleena voin kertoa, että kun kynsituotteiden myyjiä on ison messuhallillisen verran niin sadan millilitran kynsigeelin hinta vaihtelee alle kahdesta kympistä yli kahteen sataan euroon. Kiusaus tuollaiseen 16, 99€ maksavaan purnukkaan voi olla suuri, kenelle vaan ja varsinkin heillä joilla palvelun hinnoittelu ei ole kohdillaan. Itse arvostan terveyttäni niin, ettei meillä Bravassa kukaan voi käyttää A1-luokan kaasunaamaria eikä siis näitä  16,99€ geeliä.

Kynsituotteita voi helposti tilata internetistä kuka vaan ja oikeastaan tarjolla on ihan mitä vaan. Meillä Euroopassa on tiukemmat geelin koostumusta säätelevät kriteerit kuin Amerikassa ja sitten Aasiassa ei kriteereitä taida ollakaan. Poistin kerran Thaimaassa tehdyt ”lomakynnet” ja terveeellistä ei siinä ollut mikään. Istuimme asiakkaan kanssa erikoisessa lannan tuoksussa ja jokaiseen kynteen tarvittiin oma viila – niin  vahvaa geeli oli. Tuosta internetin tarjonnasta, jos joku omaa tuotettaan etsii, niin hinta ei ainakaan saa olla ratkaiseva tekijä. Olisi ymmärrettävä myös tuotesisällöstä. Mielestäni tuotteet onkin tässä avainasemassa kun asioista keskustellaan – rakennekynsituotteet eivät kaikki ole samalla viivalla ja esimerkiksi meillä Bravassa on lähes kokonaan luovuttu liiman käytöstä kynsien teossa. Maahantuojalta saamme myös tietoa tuotteista ja myös kuluttaja voi lukea asiasta vaikka tältä sivustolta https://www.facebook.com/KauneuttaSinulle.

Kynsiä ja ripsiä tehdään runsaasti ”kotipajoissa ja kavereille vaan” – periaatteella. Kotona tehdessä harvoin on käytössä pöytäimuria tai minkäänlaista keskusimuria, saati edes omaa, helposti siivottavaa tilaa kynsienteolle. Kotikeittiössä kun sitten viilaillaan akryyleitä ja kovetetaan niitä, niin riskit on melkoisesti ammattityötä korkeammat. Kotona tehdessä kaikki siellä asuvat altistuvat akryyleille ja pahiten varmasti perheen pienimmät, jotka liikkuvat lattiantasossa.  Ilmakovetteisista akryyleistä irtoavat liuotintuoksut ovat myös niin voimakkaita, että ne kulkeutuvat myös ilmanvaihdon kautta muihinkin asuntoihin. Nämä tekijät eivät kuluta yhteiskunnan uudelleen työllistymisen varoja, kun he allergisoituvat, sillä he eivät ole oikeutettuja minkäänlaiseen ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Heidän sairaskulut näkyvät sitten vallan muissa tilastoissa.

Kaikissa ammateissa on omat riskinsä ja meillä kauneusalalla riesana on allergisoitumisen riski. Onneksi yrittäjinä voimme itse valita kaikki tuotteet ja hoitomenetelmät, joita käytämme. Riittävä suojautuminen, asianmukainen työskentelytila  ja  oman terveyden seuraaminen on tärkeää. Herkistymisoireet kyllä huomaa, jos haluaa ja keuhkojen tilannetta kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti työterveydessä (spirometria ja PEF-mittaus).Terveydestä huolehtiminen on kaikkien yrittäjien tärkein asia – vain terveenä ja hyväkuntoisena jaksamme…

Päivittäin, kun lopetan työt ja siirryn suoraa töistä kotiremonttini keskelle – kotiini jossa on käynnissä putkiremontti ja minun oma remontti-hullunmylly. Siellä kun katselen ympärilleni ja pohdin työnriskejä niin kylläpä tuntuu tuo hoitolamaailma pieniriskiseltä. Samalla en voi olla pohtimatta entistä työtäni teho-osastolla – tartuntavaarallisten potilaiden hoitoa erityksessä, voimakkaiden lääkkeiden käsittelyä ja fyysistä ja psyykkistä ylikuormitusta.  Onko siis ripsi- ja kynsikohussa oikeasti kyse yhteiskunnallisesti merkittävistä riskeistä vai siitä miksi noita riskejä otetaan? Kaunistautumista pidetään turhamaisena  ja tarpeettomana, mutta onhan nuo vesiputket pakko korjata ja meningiitti potilaat hoitaa…

Linkkejä:

http://yle.fi/uutiset/rajuja_iho-oireita_oksentelua_tyokyvyttomyytta__taman_hinnan_ammattilaiset_maksavat_kauneudestasi/7620062?ref=leiki-uu

http://yle.fi/uutiset/kansanedustaja_kauneusalan_terveysriskeista_onko_yhteiskunnalla_varaa_olla_puuttumatta/7642027?ref=leiki-uu

Purjehdushullu kuunteli Radio Voicea…

AiristollaVietin viikonlopun merellä purjehtien ja olipa nautinnollista. Lämmin syksy antoi parastaan – aurinkoa ja tuulta. Tämä yksinpurjehdus on minun hulluuteni, mutta toivon todella, että jokainen voi  löytää elämästään oman hulluutensa. Jotain missä on mukana koko sydämestään, henkeen ja vereen, hulluna. Yksinpurjehduksessa nautinnon tuo juuri yksin kokeminen, ei tarvitse jakaa, ei riittää, ei keskeyttää ajatusta, ei huomioida ja listaa voi toki jatkaa melko pitkään. Tänä viikonlopusta erityisen teki toinen naisisto, jonka seurassa vietin illat seurustellen. Yhdistelmänä täydellinen, purjehdusta yksin ja rannassa seurustelua hyvässä seurassa.

Eksyin taas kuuntelemaan Radio Voicea ja pakkohan sitten oli soittaa Radio Voicen studionumeroon. Pääsin kommentoimaan kuumana käyvää ripsikohua radiossa. Nyt kysyn teiltä, voiko pähkinäallerginen syödä pähkinää, nikkeliallerginen pitää nikkelikoruja, tai kumiallerginen käyttää kumihanskoja? Kuuntelin silmät ja korvat ymmyrskäisinä miten keski-ikäisen kuuloinen nainen sanoi ajautuneensa astmalääkkeiden käyttäjäksi, koska ripsiliima aiheutti hänelle hengenahdistusta. Voi hyvä ihme, en ymmärrä! En tätä rouvaa, en ripsiammattilaista enkä varsinkaan sitä astmalääkereseptin  kirjoittanutta lääkäriä. Suomalaiset on fiksuja, mutta nyt ollaan liikkeellä todella sammutetuin lyhdyin. Tätä täytyy siis takoa! Jotkut voivat herkistyä ripsiliimalle, aivan samoin kuin nikkelille ja altistuksen jatkuessa voivat saada allergiaoireita. Ripsiliimalle, nikkelille tai kumille ei olla allergisia syntymästä asti, vaan niille allergisoidutaan kun niille altistutaan. Kun allergiaoireita sitten ilmenee on ripsistä pakko luopua, halusi sitä tai ei. Allergiaoireet vain pahenevat altistuksen jatkuessa ja ohittuvat vasta kun ripsistä on luovuttu. Mikäli ripsiväriin palaaminen ahdistaa voi pohtia sitä ripsiammattilaista ja miettiä hänen tilannettaan, jos vastaava allergisoituminen tapahtuisi hänelle. Hänellä kun pienenisi myös ansiot ja kaikki tämä tapahtuu nopeasti, koska ammattilaisen altistuminen on niin voimakasta. Elämä on epäreilua ja toisilla ripset eivät aiheuta mitään oireita koskaan. Kuulin samalla muita hurjia tarinoita ripsistä ja vielä lisään pari asiaa. Oikein laitettuna ripset eivät rasita omia ripsiä. Näitä ohjeita miten ripset laitetaan oikein ei ole monta, mutta muutama kuitenkin. Asiakkaankin on hyvä muistaa niistä muutama. Ripsiä ei saa liimata aivan ripsen juureen kiinni, vaan selvästi siitä ylemmäs. Ripsen pituuden määrittää asiakkaan omien ripsien pituus, et siis voi toivoa tiettyä pituutta ellei omat ripsesi jaksa sitä kannattaa. Näillä mennään jo pitkälle! Kansanedustajan toivomus, että ripsiä ei opetettaisi pikakursseilla vaan kunnon koulutuksessa on silti aika paksua. Ammattilainen oppii ripsienteon teorian  tunnissa ja sitten harjoitellaan… Ehdotan, että ripsientekijällä tulisi olla suoritettuna soveltuva perustutkinto kuten kosmetologi, hieroja, meikkaaja-maskeeraaja tai terveydenhuoltoalan koulutus. Näin varmistetaan ammatillisuus. Tämä lause -villinä rehoittava bisnes ei mielestäni kuvaa mitenkään ripsiammattilaisen työtä. Siinä ei ole mitään villiä vaan oikeastaan se on hyvin kurinalaista ja järjestelmällistä, mutta valinta on kuluttajan! Valitkaa oikea ammattilainen, villien sijaan!

Viikonlopun kun viettää sydämestään hullutellen niin sitten on hyvä aloittaa uusi viikko. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen/sd, tunnetko kauneudenhoitoalaa ja sen ongelmia?

Kansanedustajan eduskunnalle tekemä kirjallinen kysymys ”Mihin toimenpiteisiin ryhdytään, jotta rakennekynsien ja ripsienpidennysten aiheuttamia terveysriskejä vähennetään, niiden tekijöiltä vaaditaan riittävä pätevyys ja toiminta saatetaan luvanvaraiseksi” pysäytti päiväni. Mikä mahtaa olla kansanedustajan tavoite… äkkiseltään mieleeni juolahti, että tavoitteena on vain saada oma nimi esille. Koskettaahan keskustelu kynsistä ja ripsistä suurta joukkoa suomalaisia.

Merja Mäkisalo-Ropponen toteaa ripsiin ja rakennekynsiin liittyvän terveysriskejä, mm. allergiaa, jotka voivat olla jopa hengenvaarallisia. Rakennekynsien vaaraksi mainitaan akrylaatit ja liimahöyryt ja ripsien vaaroiksi liiman aiheuttamat allergiat sekä mahdolliset silmävauriot, mikäli liimaa joutuu silmään. Mäkisalo-Ropponen kokee ongelmaksi koulutuksen puuttumisen kokonaan tai sen riittämättömyyden koulutuksen pikakurssimaisuuden vuoksi. Mainitaan myös ongelma, joka muodostuu siitä, että tuotteita on mahdollisuus kenen, vaan kouluttamattomankin tilata käyttöönsä.

Terveyden- ja kauneudenhoitoalan ammattilaisena totean nyt ettei tässä nähdä metsää puilta. Kauneudenhoitoala on täysin valvomaton, kauneushoitolan saa perustaa kuka vaan ja kaikkia hoitoja voi tehdä kuka vaan, aivan ilman koulutusta. Hoitotilojen soveltuvuuden hoitotyöhön tarkistaa toki terveysviranomainen, mutta henkilökunnan koulutusta tai terveystilaa ei valvo kukaan. Kauneushoitoloissa tehdään hyvin monipuolisia hoitoja, voimakkailla tuotteilla, erikoislaitteilla ja -menetelmillä. Mielestäni tällaisessa tilanteessa kahden hoitotoimenpiteen nostaminen muita vaarallisemmaksi ja asettaminen luvanvaraiseksi olisi erittäin erikoista. Uskoisin myös ettei tällä saavutettaisi sitä mitä haetaan. Nämä kaksi hoitoa ovat jo nyt tyypillisimmät ”lainulkopuolella” tehtävät hoidot. Kotona, ikäänkuin kaverille, tehdään merkittävää liiketointa. Mikäli ripsien ja kynsien laitosta tehtäisiin luvanvaraista ja laillisesta liiketoiminnasta siis vielä hankalampaa, niin uskon kotona tehtävien hoitojen määrän vain lisääntyvän. Merkittävin syy hoitojen tekemiseen kotona on korkea arvonlisäveroprosentti. Kotihoitolassa onkin win-win tilanne, molemmat kokevat voittavansa sekä hoitaja että asiakas, vaikka oikeasti molemmat ovat monella tavalla ”lainsuojattomassa” tilanteessa.

Ammattitaitoiseksi ripsien ja/tai kynsien laittajaksi oppii vain tekemällä näitä hoitoja. Koulutuksen pituudella ei ole varmastikaan merkitystä siihen, kuinka taitava tekijä on. Teknisesti hoidot voi oppia muutamassa tunnissa ja sitten on syytä alkaa harjoitella. Koulutuksissa ohjataan huolella oikea tekemisen tekniikka ja kerrotaan mitä tulee välttää ja erityisesti varoa. Henkilökohtaista suojautumista ohjataan myös koulutuksessa. Mielestäni merkittävintä on pohjakoulutus, mikäli se on koulutettavalla riittävä, niin nämä hoidot ja niihin liittyvät asiat oppii helposti ”pikakoulutuksessakin”.

Terveysongelmat, mitkä liittyvät erityisesti rakennekynsiin on monien tiedossa. Tekipä Työterveyslaitos aiheesta tutkimuksenkin muutama vuosi sitten. Tuon tutkimuksen valossa valmistui suositus, miten kynsientekijän tulisi suojautua. Koska markkinoilla on kovin erilaatuisia tuotteita vaihtelivat hengityssuojainten vaatimustasot FFP2- hengitysmaskista A-luokan kaasunaamariin. Meillä rakennekynsiä tehdään LCN:n myrkyttömillä geeleillä ja suojaksemme riittää tuo FFP2-luokan maski, mutta tiedän hoitoloita joissa ilma on hyvin liuottimen tuoksuista ja  kaasunaamarin todellakin on ainoa oikea suojautumismuoto. Suurimmat terveyshaitat tulee tekijälle, onhan hän noissa tuoksuissa koko päivän, mutta liuotinhuuruisissa hoitoloissa vaaraa on varmasti jo myös asiakkaan terveydelle. Kaikkein lainsuojattomimmassa tilanteessa on kotihoitoloissa, ilman kunnollista pöytäimuria ja koneellista ilmanvaihtoa työskentelevät ja heidän perheenjäsenensä. Surullista tosiaan on, että kotihoitoloissa akrylaattipölyille ja liuottimille altistuvat tekijän lisäksi sekä lapset, kotieläimet että puoliso. Rakennekynsituotteet eroavat siis melkoisesti toisistaan ja siksi myös mahdolliset reaktiot niihin vaihtelevat. Myrkyttömillä tuotteilla tehtäessä riskiksi muodostuu lähinnä akrylaattipöly ja sille herkistyminen.

Ripsipidennyksiin liittyy muutamia riskejä, jotka tulee sekä ripsien laittajan että asiakkaan ymmärtää. Ripsien liimaamiseen käytetään liimoja, joihin on mahdollista herkistyä ja näin niille allergisoidutaan ja tämä on mahdollista myös käytettäessä mietoa herkkäsilmäisten liimaa. Mikäli asiakas allergisoituu ripsiliimalle tulee hänen lopettaa ripsien laitattaminen ja mahdollisimman pian poistattaa ripset. Ammattitaitoinen ripsien tekijä suositteleekin aina allergiatilanteessa ripsistä luopumista. Riski mielestäni on siinä, ettei asiakas luovu ripsistä vaikka se olisi välttämätöntä ja näin allerginen tilanne silmässä voi johtaa ikäviin seurauksiin. Ripsien tekemisessä on toki käytännössä mahdollisuus myös suoraan silmävaurioon, mutta ne ovat mielestäni vähäisiä ja toisaalta ammattilaiselle arkipäiväisiä. Kasvojen alueen hoidoissa silmää tulee aina varoa tuotteiden ja esimerkiksi pinsettien putoamisen osalta. Ripsientekijä altistuu voimakkaasti ripsiliimalle ja saattaa allergisoitua tätä kautta. Käytännössä ripsientekemisen jatkaminen on mahdotonta allergisoitumisen jälkeen, niin voimakkaita reaktiot ovat. Kotihoitoloiden ”ammattilainen” ja hänen perheensä on tässäkin tilanteessa melko suuressa riskissä ja täysin työterveyshuollon ja ammattisairauksien varalta suunniteltujen tukitoimien ulottumattomissa.

1128351-max497x297Mitä siis minä toivoisin päättäjien tekevän turvallisuuden parantamiseksi  kauneusalalla. Tärkeintä olisi kosmetologin ammattinimikkeen rekisteröiminen ja vaatimus että, kauneushoitolan omistajalla on tuo tai ylempi  soveltuva ammattitutkinto. Koulutettu ammattilainen osaa parhaiten arvioida tarjolla olevia tuotteita ja hoitomenetelmiä sekä niiden turvallisuutta. Siksi koulutustasovaatimus kauneushoitolan pitäjälle olisi hyvin perusteltu. Ripsiä ja kynsiä voisi mielestäni tehdä myös lyhyemmällä tutkinnolla, osoittamalla osaavansa riittävät taidot ja tiedot ja/tai työskentelemällä kauneushoitolassa, jossa on kunnolliset työtilat ja ammatillista apua ja ohjausta tarjolla.  Toivoisin päättäjiltä myös enemmän ymmärrystä tätä käsityöammattia kohtaan. Nykyinen alv-verotus on kohtuuttoman tuntuinen. Laskutusta hoidoista on hyvin vaikea saada riittäväksi kun kaikesta menee 24% veroa. Tämä pitää kotihoitolat voimissaan ja niiden lainsuojattomat perheet ja asiakkaat hyvin turvattomassa tilanteessa.

Erityisesti haluan myös muistuttaa, että nykytilanteessa kun kuluttaja valitsee hoitopaikan ja hoitajan, hänellä on iso vastuu. Minkäänlaista valvontaahan alalla ei ole. Onneksi suomalaiset kuluttaja ovat melko valveutuneita ja fiksuja, hyvä niin!

Merja Mäkisalo-Ropposen kirjallinen kysymys luettavissa tästä linkistä: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_794_2013_p.shtml