Maailman parhaat lapset…

helmi2014yllättävät äidin laittamalla hänelle ruokaa pitkän päivän päätteeksi. Olipa kerran yrittäjän työpäivä, jolloin aloitin työt heti kahdeksan jälkeen. Aamulla olin jo ennen töihin lähtöä puunannut huushollia ja imuroinut viimeiset murut  asuntonäyttöä varten. Puuhakkaasen päivään mahtui miehiä ja naisia, sokerointia, happohoitoa, SilkPeeliä, kasvohoitoa, kynsihoitoa ja viimeiseksi vielä pigmentointia. Iltapäivän aikana soitin lapsille, jotka tulivat luokseni jo tuona päivänä exän työmatkan takia – varoittelin päivän venyvän… Pigmentointi on työ jota ei voi hoputtaa vaan sitä on tehtävä ”hartaudella”, jotta asiakas saa mitä haluaa. Kun sitten suuntasin kotiin oli kello lähestymässä yhdeksää ja puhelu kotiin oli iloinen. Lapseni olivat kahdeksan aikaan päätelleet äidin pian tulevan, koska pianhan on jo yö ja aloittaneet ruuanlaiton. Soittaessani oli ruoka juuri valmistunut ja meillä oli vain yksi ongelma – Duudsonit tulevat telkkarista juuri meidän ruoka-aikaan. Näin huonon äidin oli vaikea kieltää tortilla-päivällistä TV:n ääressä. Nämä spontaanisti ruokaa laittavat lapset ovat yrittäjän lapsia ja se oikeastaan selittääkin kaiken  – samalla nämä omatoimiset ihanuudet, kaikessa pikkuvanhuudessaan,  sopivat äidilleen kuin nenä päähän.

Työelämän ja lasten yhdistäminen ei ole helppoa – oli sitten yrittäjä tai työntekijä. Työelämä asettaa runsaasti vaatimuksia ja kun siihen yhdistyy perheen tarpeet on koossa melkoinen palapeli. Viimeiset painavat palat tuohon peliin tuo monesti äidin itse itselleen asettamat vaatimukset – miksi me naiset asetamme itsellemme niin paljon turhia vaatimuksia? Hyvä äiti ja huono äiti – kisaavat päässämme. Kuitenkin lapsemme antavat meille täydellisen synninpäästön – kelpaamme ilman piparkakkulinnoja, rairuohon istutusta tai vuodenaika verhoja, saamme rakastaa työtä ja harrastaa pikakokkausta ilman täydellistä keskittymistä. Kaikki käy – oma äiti on heille aina paras äiti. Omat kodinhengetär-vuoteni olen viettänyt kauan sitten suurperheen äitinä. Oli vuodenaikaverhot, rairuohot ja juhlapäiväkakut ja kakkupäivät, oli home made simat ja joulukortit, siistit liinavaatekaapit ja kenkärivit ja tietenkin aikuisten laittamaa ruokaa. Nyt on kaikki toisin ja parempi näin – ainakin lapsillani on onnellisempi äiti.

Taas pääsin siis rullaamaan tätä kulunutta aihetta – tämä sama asia vaan tuntuu olevan niin monta ihmistä lähellä…

Rakkaudesta lapsiin, työhön ja elämääni päätän taas olla vähemmän syyllinen vaikken saakkaan tehtyä kuin murto-osan kaikesta mitä haluaisin ja sitten pitäisi vielä nukkuakin joka yö kuusi tuntia…

Vaikuttavuutta vai mitä, etsit minulta?

Hoidolla on vaikutusta vai onko?

TCA-happokuorinta-webNaisenergia viikonloppu taas takana…  on tehty kasvohoitoa, happohoitoja, vartalohoitoa, laseria ja ennen kaikkea nautittu toistemme seurasta. Pääsemme nyt ”uusituin ihoin eteenpäin – ensi viikolla ihomme hilseilevät ja sieltäpä sitten kuoriutuu silkin pehmeä, tasainen ja hehkeä iho. On mukava hoitaa kolleegoja ja erittäin mukava saada hoitoa ammattilaiselta. Naisenergialla on sitten juhlittu, lähes läpi yön ja taisipa siitä energian imusta päästä nautimaan jotkut muutkin.

Vaikuttavuutta – onko se sitä mitä kosmetologin hoidoilta haetaan? Toivottavasti ainakin minulta ja samaa ajatteli hyvä ystäväni, turkulainen pitkänlinjan kosmetologi. Hoidimme kahtena päivänä kampaaja ystävämme ihoa ja samalla analysoimme sitä. Hänen iholla oli kipeästi hoitoa tarvitsevia ongelmia. Kuitenkin hän kertoi käyneensä kuukausi sitten kosmetologilla hoidossa ja että hänelle oli kerrottu hänellä olevan oikein hyvä iho. Jos ammattilainen pitää pergamentti pintaista ihoa nelikymppisellä hyväkuntoisena niin voin miettiä vain hänen ammattitaitonsa tasoa tai näkökykyään. Iho kananlihalla kuuntelin ystävämme käyneen kosmetologilla 15 vuoden ajan säännollisesti. Pohdimme yhdessä miten hoitojen vaikuttamattomuus syökään luottamusta ammattikuntaamme kohtaan.

Runsas kuukausi sitten netissä kiersi blogikirjoitus, missä asiakas kirjoitti pettymyksestään kasvohoidon jälkeen. Häntä häiritsi hoitajien tapa arvioida ihon kuntoa ja ihon arvosteleminen sekä kotihoidon kyseleminen. Hänen mielestään hyvä hoito oli aivan jotain muuta. Nyt joudun kuitenkin suoraa sanomaan, että mikäli asiakas on varannut ajan vaikuttavaan hoitoon niin kokonaisvaltaiseen hoitoon todellakin kuuluu ihon kunnon arviointi ja siihen liittyy arviointia. Tarkoituksena ei ole arvostella asiakasta  vaan rehellisesti etsiä ratkaisua ja apua asiakkaan ihon parhaaksi. Mikäli toimisin toisin, en kokisi olevani hyvä kosmetologi. Itseasiassa tämä naisenergia viikonloppu vahvisti ajatustani siitä, että jatkan valitsemallani tiellä ja teen sen vielä paremmin – koko ammattitaitoni voimalla. Asiakkaan miellyttämiseksi kepeiden jutteleminen on välinpitämättömyyttä. Seurasin tuota blogikeskustelua ja löytyipä sieltä toisenlaisiakin kauneudenhoitajia… kurkkuviipalehoidot jätänkin mielelläni heille!

Ystävänpäivä jälkihumussa tunnustan yhden pitkän pohdinnan tuloksen. Me kaikki olemme erilaisia ja samoin erilaiset ystävämme. Minussa kuten ystävissänikin on piirteitä, jotka haluaisin viilata pois, muuttaa. Itseäni voin muokata, mutta ystäväni minun tulee hyväksyä ihan juuri sellaisena kuin he ovat sillä muutenhan he eivät enää ole itsensä kaltaisia. Elämän rikkaus on juuri erilaisuus ja toisen muuttaminen ja sen yrittäminen voi oikeasti johtaa väärille poluille…

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kevään odotuksen energiaa kaikille!