Messuilu on raskasta, mutta mitä elämä olisi ilman hippaa

Kosmetoligi messujen logoMitäs siis olisi elämä ilman hippaa  – melkoisesti kevyempää ainakin, mutta varmasti tylsempää. Silti on aamuja, jolloin toivoisin olevani jo fiksumpi ehkä aikuisempi – jos on pakko herätä ja olla fresh niin onko ihan pakko hipata aamuun, vaikka väkisin?

Takana siis kaksi päivää ja onneksi vain yksi yö, kosmetologien ammattimessuilla Helsingissä. Itselläni messuilu sujui kiireisesti työn merkeissä – Hoitolatukun pyytämänä. Perjantai alkoi aamusta jo ennen kuutta, koska olin luvannut aloittaa täyttöliftauskoulutuksen Helsingissä jo aamu kahdeksalta. Koulutuksen jälkeen lähes suoraa pitämään luentoa samasta aiheesta, sitten ständille ja vielä illalla koukkaus Hakunilaan auttamaan kollegaa HFS-pigmentoinnissa. Kun päivä sitten 12 tunnin työrupeaman jälkeen oli pulkassa niin oli päivällisen aika… ja sittenpä olisin voinut tietysti mennä selliin nukkumaan kuten aika moni porukastamme teki Katajanokan vankilahotellissa. Mutta ei  – Teatteriin tanssimaan kuulostaa hauskemmalta, eikö? Onkos tuo siis ihme jos lauantaiaamu tuntui hitaalta – messut kuitenkin alkoivat kymmeneltä ja siellä ständillä oli minullekin töitä…

Messuilta aina uutta potkua työhön – tänään tuntuu siltä, että olisin voinut mieluiten ottaa mukaan Antonion – tuon taivaallisia hierontoja musiikin tahtiin tanssimalla tekevän italialaismiehen. Paremman puutteessa täytyy tyytyä lymfasukkien puristukseen sohvalla lötkötellessä. Uuttakin työhön kyllä – mutta siitä ensi viikolla kunhan olen toipunut.

Huomenna, sunnuntaina, päivä kuluu kotia pakettiin laittaessa. Maanantaina on alkaa putkiremontti ja sitten kaatuu seinät. Lekan heilutuksia siis luvassa iltapuhteina!Rentoa sunnuntaita siis kaikille

Laskettelu saa reidet tuleen – lymfasukat hoitaa ”rauniot”

lymfasukat KarollaOllaan taas siinä vaiheessa vuotta, että talvelle voi heittää hyvästit. Kovin oli onneton talvi muutenkin Turussa ja niinpä kaikenlainen talviurheilu jäi tältä vuodelta harrastamatta. Viime talvena kun oikein innostuin murtomaahiihdosta ja jo harkitsin ihan uuden suksipaketin ostoa niin tänä talvena olisin sitä sitten saanut vain siirrellä varastossa. Hiihtäminen jäi siis Turussa tältä vuodelta. Nyt olen kuitenkin nuorimmaisen kanssa Suomutunturin rinteillä nauttimassa vuoden viimeisistä talvipäivistä. Tänään ekaa päivää rinteessä, pienessä tihkusateessa ja jalat tulessa painettiin. Sateen sitten yltyessä, lähes samaan tahtiin kuin palo etureisissä, lopetimme lystin kahden tunnin jälkeen. Kivaa oli ja aivan luxus äiti&poika laatuaikaa… olemmehan lähes samantasoiset laskijat – aloittelijoita vielä. Jälkihoito olikin sitten erilaista – iltasaunassa kun pohdimme jalkojemme kuntoa niin lapseni kertoi jalkojensa parantuneen ihan vain lepäämällä Wiitä pelaten. Itselläni jaloissa oli tykytystä ja painontunnetta, sekä pohkeissa puristusta. Eipä uskoisi, että minä olen se meistä joka kyykkää kahvakuulien kanssa. Onneksi olen jo runsaan vuoden omistanut taivaallisen palautumisen nopeuttamislaitteen – lymfasukat. Illan kun sohvalla köllötin noissa niin jalat tuntuivat paljon paremmilta, suorastaan kohtalaisen hyviltä. Ilman noita olisin kyllä ihan hukassa niin täällä laskemassa kuin ihan arjessanikin. Jalkojen turvotus on ikuinen riesani… mutta nyt voin sen unohtaa – onneksi. Huominen laskettelupäivä sujuu myös varmasti iloisemmin lymfasukkaillan jälkeen.

Hiljainen viikko kuluu siis täällä Lapin lumisissa maisemissa lumen sulamista seuraten Pääsiäisen jälkeen saavummekin tosi keväiseen Turkuun ja sitten voi kesänodotuksen todella aloittaa…

 

Lymfasukista lisää täältä: http://www.bravashop.fi/lymfaboots-paineluterapia-hoitolaite.html

Onnellinen päivä päättyy lymfasukkiinko?

caretech cavita proTakana pitkä ja onnellinen päivä – ensin päivän verran ihania asiakkaita hoitoina jalkahoitoa, kasvohoitoa, päänahan pigmentointia ja sokerointia – sitten illaksi hauskoille treffeille. Kun siis ennen yhdeksää aamulla lähtee ja puoli kahdelta yöllä palaa niin tietää päivän touhunneensa. Missä päivän meno kenelläkin tuntuu, on yksilöllistä, mutta minulla se tuntuu jaloissa. En siis tunne itseäni hurjan väsyneeksi muuten, mutta jalkani tuntuvat raskailta. Aikoinaan makoilin raskaan päivän jälkeen jalat kohti kattoa ja pyörittelin nilkkoja – tavoitteena saada lymfanesteet liikkeelle. Nykyään luotan konevoimaan – lähes vuoden olen omistanut Air Relax-lymfasukat ja nykyään lepäilenkin niissä useita kertoja viikossa. Ilman niitä olisin hukassa… onhan tämä sohvalla lötköttely ”kumipuvussa” hiukan naurettavaa, mutta koen itseni kuitenkin hiukan nokkelemmaksi kuin Madonna, joka legendan mukaan, nukkuu kuusi yötä seitsemästä vartalohoitokääreisiin pakattuna. Tuollainen yöasu voi hiukan jo rasittaa parisuhdettakin, vai mitäs tuumitte?

Yllätysmäärä keskustelua useiden kollegojen kanssa tällä viikolla ja taas voin pohtia, että alallamme on ongelmia, valitettavasti. Onneksi osaamme ja voimme jakaa asioita toistemme kanssa. Tuntuu helpommalta kun tietää toisten painivan samojen ongelmien kanssa omassa työssää. Toivottavasti olen onnistunut auttamaan jotakin teistä ja kiitos kun tulin itse kuulluksi – kolleegalle, uudelle tai vanhalle tutulle, on minulla aina aikaa!

Uskallanko sanoa, ”elämäni onnellisin lenkki”?

Elämä kulkee liian kovaa ja tunne siitä on välillä käsinkosketeltava. Tänään on sunnuntai ja hetkessä ollaan taas perjantaissa, näin vierivät viikot ja samoin kuukaudet. Nyt siis ollaan talven kynnyksellä, mutta ihan pian ollaan taas kevään korvalla. Ehdinkö elää täysillä vai uinko virran mukana, sitä välillä pohdin…

Ehdin paljon ja se on onnellista, minusta!

Miten hyvältä tuntuikaan juosta, kahden viikon tauon jälkeen. Tänään pääsin lenkille kun huomasin flunssan vihdoin ohittuneen täysin ja voi riemua. Juoksi syksyn kepeimmän keikan, mistään ei kolottanut ja vauhti oli kova. Tauko olikin siis tehnyt hyvää kunnolle. Joen rannassa ei siis ulvonut tänään tuuli vaan kyllä ne taisi olla minun tuuletuksia. Kotona vielä kahvakuulat lentoon, niin avot mikä tunne. Onneksi siis odotin enkä sännännyt lenkille puolikuntoisena.

Lasten rehellisen suoraviivainen onnellisuuden osoittaminen on kadehdittavaa. Kiitos äiti päivästä, sai mieleni liikuttumaan – varsinkin kun itse koin etten tänään paljoakaan äitiyteen panostanut. Lapsellani kuitenkin oli tänään hänen elämänsä onnellisin päivä ja vaikka tiedänkin sen olevan vain yksi niistä niin voi tuota tunnetta ja sen ilmaisua. Itse taidan säästellä tuon ”elämäni onnellisin” -määritelmän käyttöä.

Viime viikko oli kyllä täynnä elämää ja tapahtumia sekä  tunteita. Kaikki ei ole omissa käsissä, vaikka vastuu onneillisuudestamme sitä onkin. Emme siis voi heittää pallona ilmaan ajatusta ”tee minut onnelliseksi”, koska kukaan ei ota koppia ellemme itse niin tee.

Syksyistä uutta viikkoa siis aloitamme ja kuka mitenkin siihen valmistautuu. Itse makaan sohvalla ja nautin lymfasukkien antamasta hoidosta. Jalkaturvotukset häviävät ja kepein jaloin voin siis sännätä uuteen alkavaan viikkoon. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Kiitos kaikille Bravan asiakkaille kärsivällisyydestä toimimattomien nettisivujen osalta. Palvelimen vaihtaminen on aiheuttanut odottamattomia ongelmia, jotka toivottavasti pian ovat ohi.