”Työnrakastaja” laskeutuu kiitollisena ystävänpäivään…

sydanYstävänpäivänä mielessä sydämellisiä ajatuksia ystävyydestä. Ajatuksissa kaikki uudet ja vanhat ystäväni sekä tietysti ihanat asiakkaat. Ilman teitä kaikkia olisi arkeni ja juhlani kovin erinlaista. Rakkauskirjeet ja postikortit jäivät sitten tänäkin vuonna postittamatta…

Ystävänpäivä voisi olla minun kiitollisuuspäivä, päivä jolloin muistan kiitollisuudella niitä, jotka ovat ystäviäni hyvällä ja pahalla hetkellä ja erityisesti silloin kun en heitä oikein ansaitse. Unohtaa ei myöskään voi asiakkaita, joista monet on kuin Ystäviä ja työkaveita, joiden kanssa on ollut helppo Ystävystyä sekä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa Ystävien kaltainen avoimuus on mahdollista. Muistelen kiitollisuudella niin monia!

Onnekseni minulla on ystäviä, jotka ovat sellaisia … niin hyviä, että tuntuu etten heitä ole ansainnut viime aikoina. Sillä minulle niin rakkaat työkuviot ovat taas täyttäneet aivojeni sopukat. Olenhan mieltynyt työhöni niin että välillä suunnittelen meneväni työni kanssa naimisiin, sillä kaikki siihen riittävät tunteet täyttyvät ja mikä tästä liitosta puuttuisi tai olisi hiukan epäkelpoa tuntuu olevan sitä aika monissa avioliitoissa. Sain myös hiljattain vinkin jostain robotista, joka kuulema hoitaisi hyvin näitä puuttuvia avioliiton osia.

Vaikka monenlaiset työt kouluttamisesta kasvohoitoon ja viikingistä pilkkumekoon täyttävät pääni olen kiitollinen juuri Sinulle, Ystäväni – teet minut onnelliseksi!

Ystävänpäivää vietän tietysti työnmerkeissä,
mukavaa päivää myös Sinulle!

 

Syksy on saapunut Bravaan…

Blogihiljainen kesä takana Bravan blogissa – kesä ladattu akkuja ja kirjoiteltu muita juttuja. Talven tuloa odotellessa on mukava kertoilla taas hoitolan kuulumisia sekä omia ajatuksia.

IMG-20160802-WA0013Kesälomailu tekee hyvää, sain huomata sen taas tänäkin kesänä neljän viikon purjehduslomalla Viron ja Latvian vesillä. Ensimmäisenä lomaviikkona karistaa mielestään työkuviot. Tänä vuonna tämä kävi helposti sillä vietin viikkoa naisten kanssa purjehtien Turusta Riikaan, naisten kanssa merellä naureskellen siis. Toisen lomaviikon aikana huomaa ajattelevansa enemmän peruselämän juttuja, syömisestä nukkumiseen, kuin jotain sen suurempaa. Kolmantena viikkona huomaa ajattelevansa jo töitä, uusia suunnitelmia ja ideoita sekä kaipaavansa asiakkaita. Neljännen lomaviikon aluksi onkin jo mieleista viettää yö kirjoittaen ajatuksia ylös.Tietokoneen avaaminen tuntuu kivalta ja työhön paluuta alkaa odottamaan. Onneksi on mahdollista olla välillä poissa – nollaamassa ajatuksia ja keskittymässä läheisimpiin. Toivottavasti useimmat teistäkin saitte nauttia – Lomasta!

IMG_20160903_225610Syksy tuo uutta ja hoitolaankin muutosta. Olen mukana kehittämässä uutta Scandinavian Skin ihonhoitosarjaa – skandinavisuutta, tehokkuutta ja turvallisuutta  samassa paketissa. Ihanat asiakkaani ovatkin jo saaneet esimakua tulevasta ja paljon muutakin on luvassa. Mielessä on jopa skandinaavisen luonnon tuominen hoitolaan, nähtäväksi jää teemmekö töitä pian keskellä koivikkoa. Ihana päivä viime torstaina kuitenkin kuvausten merkeissä, metsästä kaurapeltoon, kiitos Mimosa.

Syksyn aikana pysyn kiireisenä myös Skin Candy sokerin merkeissä. Useimmat asiakkaat ovatkin jo kokeilleet karvanpoistoa, joka samalla on ihonhoitoa  ja parasta sellaista. Skin Candyn sokereissa on lisättynä Xylitolia, joka kosteuttaa ja tasapainoittaa ihon normaalifloran koostumusta. Sokerointia turvallisesti nyt siis myös erityisen herkkäihoisille. Skin Candy ilosanomaa olen siis viemässä maailmalle – parasta mahdollista sokeria Suomesta maailmalle.kaikkitytötrannalla_taustalla_1_web

Viime talvena aloimme tehdä vaikuttavia hoitoja erilaisille arville. Italialaisten kehittelemä Biodermogenesi- hoitolaite onkin tarjonnut apua jo kymmenille asiakkaille. Erityisen vaikuttavaa apua hoito tarjoaa raskausarpiin – jokaisen hoidetun arvet ovat siloittuneet ja nousseet kuopalta, mutta arpijuovan häivyttyminen muuten on yksilöllistä. Hoidon aluksi tehty arvio antaa meille onneksi hyvä ennusteen vaikuttavuudesta ja hoitokertojen määrästä. Syksyn aikana aloitamme vihdoin kiinteyttävät Biodermogenesi-kasvohoidot.

Syksy tulee siis kohinalla, mutta nautitaan siitä…

 

 

Hyvää Vappua -Glada Vappen!

latausKevään herääminen on aitoa todellisuutta kun ollaan päästy vappuun. Nyt edes sitkeimmätkään yöpakkaset eivät enää voi estää kevään tuloa – kevät on valonmuodossa meidän kaikkien sielussa ja mielessä. Pimeys on takana ja valoa edessä – on aika herätä kesään. Luottamusta siihen ettei aamun tunteina kurveissa ole jäätä alkaa myös olla ilmassa – jospa siis minäkin, innokas kaasuttelija, uskaltaisin jättää jäähyväiset talvirenkaille.

Onnekkaana saan viettää työpäiväni  niin monen erilaisen ihmisen kanssa. Asiakkainani on nuoria ja vanhempia, naisia ja miehiä, opiskelijoita sekä työelämässä olevia, eläkeläisiä unohtamatta. Kuluneen keväisen viikon aikana olen hypännyt opiskelijoiden maailmaan ja kuunnellut vappujuhlien suunnittelua, olen pohtinut työelämän koukeroita sekä esimiesten vastuuta, miettinyt asiakkaan kanssa nykyihmisten taitamattomuutta kohdata kuolemaa ja surua, tuumaillut sairaalayksinäisyyden yleisyyttä sekä mustalaisten ja valkolaisten kulttuurieroja, viettänyt kiinnostavia hetkiä lomatarinoiden merkeissä, kuunnellut erään synnyksen tarinan, pohdiskellut elämää eron jälkeen ja eheytymisen avaimia, miettinyt naisen ja miehen euron eroja ja mahdollisuuksia muuttaa tätä eroa. Tehnyt remonttisuunnitelmia ja miettinyt asiakkaan asuntokauppoja. Onpa viikon aikana puhuttu myös politiikasta ja yrittäjien asemasta. Kaikkien näiden kiinnostavien juttujen keskellä on hoidettu kasvoja ja vartaloa, geelattu kynsiä, hoidettu arpia, täytetty juonteita, pigmentoitu, rusketettu sekä tehty kotikäyntiä ja koulutettu sokeroijia. Melkoisen tavanomainen työviikko joka kertoo miksi kaipuuta entiseen elämääni ei ole – ”hömppähoitajan” arki on kiinnostavaa ja motivoivaa. Erilaisia ihmisiä arkielämässäni pohtiessa en voi unohtaa työkaveitani Bravassa. Miten meitä voi ollakin niin joka junaan – rauhallinen ja järkevä Emmi, puhelias ja avoin”kaikkien kaveri” Jenni, vanhasielu luonnonlapsi Henna sekä tasaisen turvallinen, ikinuori Sirpa. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan viettää arkeni juuri näiden ihmisten, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa – kiitos!

Ajatuksia pitkälle kesään on aika heittää ilmaan – nyt suunnitellaan kesälomaa ja kaikkia kesän tapahtumia juhlineen. Mietitään milloin perheinä vietämme yhteistä aikaa ja miten. Minun kesääni liittyy purjehdus omalla ”tosirakkaudellani”,mutta meillä kaikilla on onneksi omat intohimomme ja rakkautemme. Onnea on varmasti se, että on löytänyt sen oman jutun, mansikkapaikan eli smultronställetin tai tekemisen, asian joka antaa työnteolle vastapainoa ja merkitystä.

Vapun rientoihin tarvitsemme juhlahumun fiilista ja motivaatiota – itselläni motivaatio on veneen kunnostusjumpan suunnalla ja siksi vappua siis siellä vähemmän nättinä. Kukin siis tavallaan – juhlien tai rauhallisemmin. Juhlijoille iloa ja riemua juhlahumun merkeissä, toisin priorisoiville – onnea valitsemallanne tiellä ja niille joiden juhlatunnelman on kadottanut suru tai elämän karikot voimia mennä eteenpäin – suurimmankin surun jälkeen jonain päivänä on  luvassa valoisampi päivä, kaunis ja lempeä kuin kesäinen aamun hetki.

Näihin tunnelmiin ja mietteisiin – Hyvää Viikonvaihdetta ja Vappua!

Keväisenä postauksena kaksi vuotta sitten kirjoitin omasta smultronställetistä seuraavan blogikirjoituksen, joiden tunteita tunnistan edelleen tuntevani https://wordpress.com/post/bravablogi.com/642

Normaali nainen ei tapetoi aamu viiteen…

minä heinäkuu 2013

Not ordinary women –       Sailing Ladies

 

Tuntuuko joskus, että elämä toistaa itseään – samat onnelliset ja surulliset tapahtumat uusivat ja uusivat. Oma mielikin ajaa ympyrää ja tuntuu kuin palaisi alkulähteille tai ainakin parin vuoden päähän…

Pohdiskelin taannoin tai siis melko tasan kaksi vuotta sitten tässä blogissa – kuka minut määrittää, kenen lausunto, arvio minusta on eniten totta. Olinhan tietenkin ajatellut itse määrittäväni itseni parhaiten. Ymmyrskäisten ajatusten keskivaiheilla ajattelin todellisen määritelmän minusta olevan jotain minun ja toisten väliseltä harmaalta alueelta. Monenkirjavan tekstin pyörteissä pohdin, miksi tätä edes olen pohtinut ja vielä blogissani? Taas tänään ymmärrän sitä pohdintaa oikein hyvin ja arvostan kovasti aikaisemman kirjoitukseni loppuyhteenvetoa, johon vieläkin haluan tukeutua.

Määritän siis itse itseni ja elämäni, mutta myös sinä määrittelet minut, aivan kuten minäkin sinut. Autetaan siis toisiamme näkemään se hyvä mikä meissä ja elämämme suunnassa on, nauramaan niille heikkouksille, joille emme voi mitään ja olemaan välittämättä siitä ettemme aina onnistu – edes määritelmissämme.

Minun ongelmani on se liian ahdas laatikko, johon minut aina välillä, eri ihmisten toimesta yritetään ahtaa ja sitten alkaa laatikon seinät venyä ja paukkua. Nuorempana mahduinkin laatikkoon aika ajoin, halusin sitä niin kovasti. Nyt on monta kulmaa hiottu ja kasvettu ihmisenä, mutta tuonne laatikkoon minulla ei ole mitään halua edes mahtua. Mielestäni tuo normaalin naisen määrittävä laatikko on vaan ihan liian pieni, ahdas ja jopa valoton – suorastaan järjetön keksintö. Taitaapa tuo tehdä onnelliseksi vain ne, jotka voivat minunkaltaisia mahtumattomia sitten nimitellä sairaiksi, hulluiksi tai vaikka epänormaaleiksi ja samalla kirkastaa omaa normaaliuden kruunua.

Sunnuntain kunniaksi hypin tuon minulle taas tarjotun laatikon ruttuun vaikka tasajaloin. Jatkan omien kynttilöideni roihujen vaalimista, jotta elämässäni ehdin tehdä kaikkea sitä mitä haluan. Olenhan onnellinen suorittaja, joka ei polta kynttilää molemmista päistä vaan pitää yhtäaikaa palamassa ainakin viittä liekkiä ja vuorollaan vähintään kahdessa kynttilässä roihuaa melkoinen liekki…

Sunnuntain onnelliseksi suoritukseksi, superroihun palaessa, maalaan yhden ihanan ihmisen seinät. Suurella kunnioituksella tätäkin oman elämänsä rouvaa arvostaen – kyllä meitä on muitakin erikoisia, laatikkoon mahtumattomia, mutta minusta juuri siksi ihania NAISIA.

Vielä tällainen suoraa kahden vuoden takaa – elänkö kahden vuoden ajatus ympyrässä, ilmeisesti☺ https://bravablogi.com/2014/01/03/rehellisesti-selviytyja-suorittaja-ja-vielapa-tykkaan-tyonteosta/

Kosmetologi vai Remontti-Reiska vai molempia…

20141009_161240Elämäni on kiireistä ja liian kiireistä, jälleen  kerran. Kymmenen rautaa tulessa ja eipä taida nyt kymmenen riittääkään. Oma valinta ja onnellinen sellainen…

Keväällä ostamani asuntoni on putkiremontin kourissa ja samalla teen remontin, jossa keittiö muuttaa paikkaa, kylpyhuone kasvaa ja seiniä kaatuu. Ostaessani asunnon näin mahdollisuuden saada toimivan kokonaisuuden ja valoisan avaran kodin. Tieto putkiremontin alkamisesta vain lisäsi innostustani – kaikki menee joka tapauksessa sekaisin niin mitä sitten, sekoitetaan hiukan lisää.

Remontti on nyt alkanut minun putkilinjassani, elämäni on siis  osittain paketoituna ja osittain evakuoituna. Viikonlopun aikana kaadoimme ja kannoimme roskalavalle kolmen kuution verran tiiliseinää. Muksut ja minä rullasimme kuorman jos toisenkin Sulo-roskakärryn avulla alakertaan ja miesvoima hyrrytti piikkausvasaraa ja timanttisahaa.  Lekaa ja hakkuuvasaraa heilutimme vähän jokainen vuorollamme ja saimme huomata niiden pysähtyvän todellakin kuin seinään. Hurjan kuuloinen homma, mutta sujui helpommin kuin uskoinkaan ja jopa nopeammin kuin ajattelin. Hajoitustiimimme on siis loistava – mutta kuulema ei vuokrattavissa,  kukaan ei tainnut olla unelma-ammatissa.

Rakentaminen ja remontointi on mukavaa… näkee kättensä teokset ja toisaalta olo on välillä kuin kuntosalilla. Eilen kun nostelin,  hiukan liian suurta ja painavaa Gyproc- levyä, laajentuneet kylpyhuoneen uuteen seinään, muistelin yhden tutun miehen sanoja vuosia sitten. Olin silloinkin lähdössä ostamaan tuota Gyproc-levyä ja mainittuani asiasta hän kertoi minulle, ettei tuo Gyproc ole mitään levyä vaan kipsiä ja ihan täyttä kipsiä, pelkkää kipsiä ja se on painavaa, todella painavaa. Totta puhui -painavia ovat ja harmittavinta on, ettei niissä ole kahvoja kuten kahvakuulassa. Siellä ne nyt kuitenkin, tälläkin kertaa, paikallaan ovat – painavat kipsilevyt. Kuntosalia siis kerrakseen…

Illan tunteina voisin siis katsoa Tv:tä tai juosta ympäri jokiranta,  mutta nyt rehkin ja huiskin remonttia. Onneksi minulta tunnetusti puuttuu se palanen, joka saisi tämän tuntumaan stressaavalta.  Taitaa olla ymmärryksenkin puutetta – tieto kun tuntuu lisäävän painetta, remontissakin.  Kun ei näe kaikkea eikä ymmärrä työn lopullista määrää niin on kepeä suunnitella vaikka lasikuituista laivanikkunaa lastenhuoneeseen. Tuollaisen lukunurkka-ikkunasyvennyksen kun tänään keksin laminoivani, ihan vaan perusremontin lisäksi. Olisihan se täydellinen poikien laivanhytti-nukkumahuoneeseen, eikö?

”Entisen elämäni mies” – on siis voimissaan, piiloputkiaivot on lujilla ja kaikki miehisen rakentajan elkeet ovat esillä. Vaikka siis uskon edellisessä elämässäni olleeni mies,  niin tiedän etten ollut insinööri, vaan ihan duunari – veneen rakentaja – puuseppä – ”tee se itse mies”. Mittaan, suunnittelen ja lasken kuulema liian heikosti – toisaalta, kuitenkaan, lopputuloksen kärsimättä. Minulle tärkeintä onkin hyvä lopputulos, ei se, miten siihen on päästy. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että oma oikea ”duunariammattini” on kauneuden parissa. Kosmetologina näen myös käteni työ, mutta suuri osa työtä on vuorovaikutusta ihanien asiakkaiden kanssa. Kipsilevyjen kanssa ei vitsailla saati sitten kommunikoida…

Syysvoimaa kaikille… koitetaan punnertaa ja nauttia siitä, kiireestä ja raskaasta elämästäkin. Vanhainkodissa sitten viimeistään on pakko hiljentää kaasua…

Ammattina keskustelu…

keskustelen työkseni, olenko siis keskustelun ammattilainen… no, onneksi en rakkauden 🙂 hymynaama onnellinen.Viime päivinä olen taas huomioinut miten paljon työstäni on keskustelua asiakkaan kanssa. Olen mukana asiakkaan arjessa ja siinä olevissa tilanteissa – niin iloisissa kuin surullisissakin. Iloja, onnistumisia ja vaikka rakastumisia on ihana jakaa. Vauvoja syntyy, löydetään ihana pakkaus – rakkaus, saadaan vihdoin ostetua jotain kauan haluttua tai työelämässa onnistutaan, valmistutaan ammattiin tai parannutaan… myös uusi takki voi olla ihana juttu, siis ihan ihku! En olekkaan lainkaan ihku-allerginen vaikka tuota sanaa paljonkin jokin aika sitten netissä parjattiin. Miten hyvin se kuvaakaan tilannetta kun kaikki on ihasti tai uusi takki on tosi ihana eli IHKU! hymynaama surullinen.

Valitettavasti elämä on oikeasti välillä kaikkea muuta kuin ihkua. Haluistamme riippumatta elämä heittää kylmiä rättejä kasvoillemme ja silti pitää jatkaa matkaa. Surujen, pettymysten ja epäonnistumisten jakaminen on raskasta, mutta tärkeää ja niitä jakaessa kuorma kevenee. Omaisia kuolee ja sairastuu, parisuhteet päättyvät, sairastutaan ja loukkaannutaan, epäonnistutaan työssä, joudutaan työttömäksi, menetetään jotain suurta tai pientä rakasta, haaveemme eivät toteudukkaan. Näiden surullisten asioiden kuunteleminen on raskasta ja liikuttavaa, mutta kiitos ”pitkän selkärangan” minulla on hyvä kantokykyluokka ja oma taakkani ei kasva kuuntelemisesta. Liikutun ja muistan miksi olen onnellinen ja rakastan taas tulisemmin – lapsiani, elämääni ja itseäni.

Kantokykyluokka on hyvä keskustelunaihe ja muistankin Bravan pikkujoulut muutaman vuoden takaa. Vietimme siis tyttöjen kanssa pikkujouluja ja olimme sopivassa ilojuomavaiheessa kun aloimme jutella omista yksityisyyden rajoistamme – niistä mitä emme halua ylittää työssämme. Hämmentävä keskustelu ja niin avartava minulle. Ymmärsin että oma tyylini on toisessa ääripäässä ja siellä toisessa päässä on sitten aivan jotain muuta. Kun työtä tehdään persoonalla tämä on sallittua ja oikeasti toivottavaa. Ammattilainen osaa asettaa rajat keskustelulle ja niitä ei ylitetä, mikäli silloin joudutaan hallitsemattomalle epämukavuusalueelle. Omat rajani ovat niin laveat ettei raja-aidoilla ole käynyt kolkuttelemassa koko kymmenen vuoden aikana kuin yksi keskustelu ja luulempa ettei tuokaan keskustelu enää rajalla olisi. Hallitsisin nykyään tuon tilanteen paremmin.

Jos voisin, puristaisin voimaa kaikille niille asiakkaille, joilla nyt on suruja. Lapsilleni välillä pumppaan voimaa kättä puristamalla ja se kuulema toimii – voimaa siirtyy. Ihkua ja onnellista lapsenuskoa. Voimia kaikille virtuaalipuristuksella ja uskoa elämään, kevätauringon voimalla. Oman elämäni suuri ristiriita taitaa olla nämä naisen aivot, joiden keskelle on piilotettu helposti herätettävä putkiaivo-osio. Tuo putkiaivo minussa ei tarvitse kovinkaan paljon stimulaatiota kun hetkessä koko aivokapasitetti on putkipuolella. Seuraukset ovat sitten sen mukaiset. ”Kotoinen hetki” oman sirkkelini kanssa autotallissa ei vaadi seurakseen kuin yhden tekstiviestin ja niin koko aivojärjestelmä kääntyy tuonne putkipuolelle. Hetkittäin ymmärrän siis miessukupuolta oikein hyvin.

Työssäni piiloputkiaivoisuudesta ei ole haittaa vaan todellakin hyötyä ja asiakkaillekin iloa. Rakastan kaikkia uusia laitteita ja juttuja ja testaankin niitä mielelläni. Tänään tulikin hoitolaan testattavaksi Vital Injektori hoitolaite. Tuolla laitteella pystytään tekemään edistyksellisiä nuorennushoitoja injektoimalla ihon alalle jopa tuhat pisaraa hoitavaa hyaluronihappoa. Hoidoilla on saatu erinomaisia tuloksia ja nyt siis meillä testattavana. Innokkaat voivat ilmoittautua mukaan suoraan minulle. Testihoitojen kustannukset riippuvat käytetyn juonnetäytehoitoaineen määrästä (alk 95€, norm 220€). Erinomainen hoito siis mm. juonteisille alueille, joiden taustalla on ihon kakkoskerroksen kosteusköyhyys…

Pian on  taas siis viikko takana ja  lauantaiksi on luvattu aurinkoa – nyt aurinkosuojat kasvoille ja ulkoilemaan. Mukavaa viikonloppua!

hiukan lisää Vital Injektorista http://www.hoitolatukku.fi/laitteet/kosmetologin-laitteet/vital-injector-tehokkain-anti-age-hoito.html

Me olemmekin onnellisia!

Elokuun Kauneus&Terveys-lehti pohtii myös onnellisuutta, kuten minäkin. Lehden kannessa kysytään, onko onnellisuus oma päätös?

Mukavaa luettavaa kun artikkelin naiset kertovat miten he ovat toimineet, sen jälkeen kun ovat päättäneet olla onnellisia. Monia pieniä ja hiukan suurempiakin tekoja onnellisuuden puolesta.

Puhuttelevaa on onnellisuustutkija Markku Ojasen kirjoitus. Siinä kerrotaan , että 90 prosenttia suomalaisista valitsee kyllä vastauksen, kysymykseen oletko onnellinen. Melko onnellisiksi ilmoittautuu yli 70 prosenttia suomalaisista. Kirjoituksen mukaan erikoisinta kuitenkin on, etteivät suomalaiset tahdo hyväksyä sitä, että ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista. Suomalaiset haluavat väen väkisin olla melankolisia ja muutenkin surkuteltavia.

Saavatko onnellisiksi ilmoittautuvat ihmiset Suomessa hiukan yksinkertaisen ja jopa tyhmän ihmisen maineen? Voisiko meillä vakavasti otettava henkilö leimautua onnelliseksi? Minusta tuntuu, että juuri nämä seikat pitävät suomalaisia mieluummin siellä melankolian puolella. Onhan myös toisaalta muistettava, että minunkin lapsuudessa lastenkasvatuksen kultaisena ohjenuorana pidetyt sanalaskut, opettavat myös ettei onneaan missään pidä julistaa. Näinhän se meni,  Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.

Nyt on mukava olla kosmetologi ja näin hiukan vähemmän vakavasti otettava henkilö. Saa reilusti olla onnellinen! Mielestäni ”onnellisuuden näyttöoikeus” voisi kyllä kuulua kaikille, asemasta riippumatta, eikös?

Tämä onnellinen ihminen on nyt pakannut matkalukut ja aamulla lennän Mumbaihin. Siellä koulutan päänahan pigmentointia isohkon kauneusketjun työntekijöille. Mahtaakohan intialaiset pohtia onnellisuutta, vai mikä on heidän tapansa kokea asioita myönteisesti. Siitä kuulette seuraavaksi…