Bravassa tuulee – taitaa olla pasaatituuli

Lempeä ja lämmin muutoksen tuuli puhaltaa hoitolassa  – lieneekö siis pasaatituuli? Muutoksia on siis todella luvassa, mutta vain hyviä sellaisia. Hoitolamme jo ennestään taitava, moniammatillinen tiimi saa uuden jäsenen. Joukkoomme liittyy kokenut ja ammattitaitoinen kosmetologi, jonka repertuaariin kuuluu kaikki perushoidot, mutta myös koko joukko ”uusia” hoitoja. Luvassa on mm. pysyvää karvanpoistoa valoimpulssilla, korvien rei’itystä ja ripsipermanenttiä ja tyvikohotusta. Lähipäivinä kuulette hänestä lisää.

20150126_175840Bravaan on noussut seinä, viikonloppuna aikana – ei käy siis eloni tylsäksi kun voin rakentaa ja rakentaa. Nyt vuorossa uusi hoitohuone,  katse siis hoitolan aulassa vasemmalle, entiseen kynsipajaan. Kahden jumppapäivän tulos – nyt vielä pakkelia, silotusta ja maalailua sekä ikkunan sovitusta paikalleen. Ensi maanantaina, valmis!

Yksinäinen remonttiviikonloppua antaa aikaa ajatella ja siksi tuntuu hyvältä, ihana maanantai! Koin itseni niin  onnelliseksi viikonloppuna  – voin valita mitä teen ja tehdä sitä mitä haluan. Asiat voisivat olla hyvinkin eritavalla. Olen onnellinen, että olen terve ja vahva  – jaksan nostaa Cyprok- levyt seinälle ja vain typerää peukun tyviniveltä kolottaa. Lapseni ovat terveitä ja vahvoja – kuka olisi muuten kantanut kaikki remonttitavarat ullakkokerrokseen mukisematta. Olen onnellinen aina valmiina olevista ystävistäni, jotka jaksavat juttujani sekä tietysti konsultistani, puhelinsoiton päässä olevasta rakennusmestaristani. Onnellisuutta koen myös erinomaisesta suhteesta ex-mieheen – kun minun kodissani on lapsille viime aikoina ollut tarjolla vain remonttia, rahtausta ja kotitöitä niin siellä on ehditty keskittyä esiteinien elämään  kuten tietokoneeseen ja lasketteluun. On tässä jo syitä iloita uuden viikon alkamisesta  – taitaa tulla hyvä viikko!

Kosmetologi vai Remontti-Reiska vai molempia…

20141009_161240Elämäni on kiireistä ja liian kiireistä, jälleen  kerran. Kymmenen rautaa tulessa ja eipä taida nyt kymmenen riittääkään. Oma valinta ja onnellinen sellainen…

Keväällä ostamani asuntoni on putkiremontin kourissa ja samalla teen remontin, jossa keittiö muuttaa paikkaa, kylpyhuone kasvaa ja seiniä kaatuu. Ostaessani asunnon näin mahdollisuuden saada toimivan kokonaisuuden ja valoisan avaran kodin. Tieto putkiremontin alkamisesta vain lisäsi innostustani – kaikki menee joka tapauksessa sekaisin niin mitä sitten, sekoitetaan hiukan lisää.

Remontti on nyt alkanut minun putkilinjassani, elämäni on siis  osittain paketoituna ja osittain evakuoituna. Viikonlopun aikana kaadoimme ja kannoimme roskalavalle kolmen kuution verran tiiliseinää. Muksut ja minä rullasimme kuorman jos toisenkin Sulo-roskakärryn avulla alakertaan ja miesvoima hyrrytti piikkausvasaraa ja timanttisahaa.  Lekaa ja hakkuuvasaraa heilutimme vähän jokainen vuorollamme ja saimme huomata niiden pysähtyvän todellakin kuin seinään. Hurjan kuuloinen homma, mutta sujui helpommin kuin uskoinkaan ja jopa nopeammin kuin ajattelin. Hajoitustiimimme on siis loistava – mutta kuulema ei vuokrattavissa,  kukaan ei tainnut olla unelma-ammatissa.

Rakentaminen ja remontointi on mukavaa… näkee kättensä teokset ja toisaalta olo on välillä kuin kuntosalilla. Eilen kun nostelin,  hiukan liian suurta ja painavaa Gyproc- levyä, laajentuneet kylpyhuoneen uuteen seinään, muistelin yhden tutun miehen sanoja vuosia sitten. Olin silloinkin lähdössä ostamaan tuota Gyproc-levyä ja mainittuani asiasta hän kertoi minulle, ettei tuo Gyproc ole mitään levyä vaan kipsiä ja ihan täyttä kipsiä, pelkkää kipsiä ja se on painavaa, todella painavaa. Totta puhui -painavia ovat ja harmittavinta on, ettei niissä ole kahvoja kuten kahvakuulassa. Siellä ne nyt kuitenkin, tälläkin kertaa, paikallaan ovat – painavat kipsilevyt. Kuntosalia siis kerrakseen…

Illan tunteina voisin siis katsoa Tv:tä tai juosta ympäri jokiranta,  mutta nyt rehkin ja huiskin remonttia. Onneksi minulta tunnetusti puuttuu se palanen, joka saisi tämän tuntumaan stressaavalta.  Taitaa olla ymmärryksenkin puutetta – tieto kun tuntuu lisäävän painetta, remontissakin.  Kun ei näe kaikkea eikä ymmärrä työn lopullista määrää niin on kepeä suunnitella vaikka lasikuituista laivanikkunaa lastenhuoneeseen. Tuollaisen lukunurkka-ikkunasyvennyksen kun tänään keksin laminoivani, ihan vaan perusremontin lisäksi. Olisihan se täydellinen poikien laivanhytti-nukkumahuoneeseen, eikö?

”Entisen elämäni mies” – on siis voimissaan, piiloputkiaivot on lujilla ja kaikki miehisen rakentajan elkeet ovat esillä. Vaikka siis uskon edellisessä elämässäni olleeni mies,  niin tiedän etten ollut insinööri, vaan ihan duunari – veneen rakentaja – puuseppä – ”tee se itse mies”. Mittaan, suunnittelen ja lasken kuulema liian heikosti – toisaalta, kuitenkaan, lopputuloksen kärsimättä. Minulle tärkeintä onkin hyvä lopputulos, ei se, miten siihen on päästy. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että oma oikea ”duunariammattini” on kauneuden parissa. Kosmetologina näen myös käteni työ, mutta suuri osa työtä on vuorovaikutusta ihanien asiakkaiden kanssa. Kipsilevyjen kanssa ei vitsailla saati sitten kommunikoida…

Syysvoimaa kaikille… koitetaan punnertaa ja nauttia siitä, kiireestä ja raskaasta elämästäkin. Vanhainkodissa sitten viimeistään on pakko hiljentää kaasua…

Olen pohtinut uskallanko ja jaksanko?

logoBlogini on joutunut odottelijaksi kun olen ”painiskellut” ajatustasolla isojen juttujen keskellä. Uskallanko, on ollut huulillani tämän viikon… samoin jaksanko? Noihin kysymyksiin olen siis vastanut myöntävästi ja antanut itselleni luvan hulluuteen. Eilen nuo ajatukset saivat pisteen, kun pääsin onnellisesti kahden asunnon loukkoon. Olen siis ostanut ”pommin” eli asunnon josta tulee vielä koti-, putki-, sähkö- ja kylpyhuoneremontin jälkeen oikein kiva. Aloitan alusta – nykyinen asuntoni kun onkin jo muutamaa listaa ja pientä maalaamista vaille valmis. Lapseni eivät välttämättä rakasta remonttia kuten äitinsä, mutta muutoksessa lohduttaa, että muutamme vain pari korttelia keskustaan päin.

Osaaminen ja itseensä uskominen on tärkeää minun kaltaisessa käsityöammatissa. Ilman taitoa ja uskoa ei voi edes aloittaa tekemistä. Ammattitaito ja tekemisen osaaminen ei kuitenkaan tule ilmaiseksi vaan ankaralla harjoittelemisella, joka vaatii toistoa ja toistoa. Kukaan ei ole seppä syntyessään – eikä tarvitsekkaan, sillä on oikeus harjoitella. Itselleni on tyypillistä ajatella, että eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Siksi olenkin elämäni aikana aloittanut useita hankkeita, joissa tekemisen halu ja tahto on ollut taitoja suurempi. Usein melko nöyrän koulun kautta on sitten päästy toivottuun lopputulokseen ja olen saanut aikaiseksi jotain mielestäni hienoa ja minulle tärkeintä, että olen samalla aina oppinut jotain uutta.  Minulla on siis ymmärrystä sille, että uusien kädentaitojen oppiminen vie aikaa ja samalla tieto siitä ettei oikotietä onneen useinkaan ole, vaan ainoa keino oppia on harjoitella. Lohdullisinta minusta on se, että kun jatkuvasti opettelee jotain uutta taitoa niin alkaa oppia miten oppii parhaiten. Olen siis tullut nopeammaksi oppijaksi ja näin uskon käyvän kaikille – opettelijoille! Kosmetologin työssä uuden oppimisen halu on välttämätöntä ja mukavinta siinä on huomata, että asiakkaat ovat usein innokkaina mukana. Parhaillaan teen 3Deep-hoitosarjaa asiakkaalle, joka kärsii merkittävistä pigmenttimuutoksista ja suunnitteilla on varsin kokeellinen hoito rintaleikkausarpien keloidimuutosten (liikakasvu muutosten) pienentämiseksi. Kiitos ihanat innokkaat asiakkaat!

Bravan kevään uutuus on Bravashop-verkkokaupan aukeaminen – monien viivästysten ja mutkien kautta Se on valmistunut vihdoinkin! Nyt voit siis shoppailla kotoa käsin kaikessa rauhassa. Toivon tuosta kaupasta olevan monille iloa ja pahoittelen siellä vielä olevia puutoksia. Näpyttelen sitä aina kun mahdollista.

Nyt oikein mukavaa keväistä torstaita ja nautitaan auringosta aina kun mahdollista

PS.Oheisesta Bravashop-kuvasta voit napsauttaa itsesi kauppaan