Miten totta onkaan, että tarvitsee mennä kauas nähdäkseen lähelle. Matkailu on avartanut maailmankuvaani siinä, että asiat joita Suomessa pitää itsestäänselvyytenä saa arvon.
Meillä on mahdollisuus ihmisten väliseen tasavertaisuuteen ja samanarvoisuuteen sukupuolen, seksuaalisuuden, ihonvärin tai syntyperän osalta. Arvostan yhteiskunnallista avarakatseisuutta jossa jokainen voi olla oma itsensä ja tämän heijastumista yksilötasolle. Erilaisten ihmisten kohtaaminen arvokkaina on meille luonnollista. Harvoissa maailman maissa voidaakin hallitustasolla käyttää energiaa keskusteluun sukupuolineutraalista kohtelusta. Samoin kuin yksilötasolla kummastella miksi tyttö istuu ja poika seisoo kaupan kuvastossa tai miksi vain pojalla on avaruusasu päällä. Osallistumatta tähän keskusteluun toivoisin ymmärrettävän keskustelun kornius kun sitä katsotaan globaaleista mittasuhteista. Jään miettimään voisiko meidän selvästi ylimääräista tasa-arvo voimavaraa lähettää maailman naisten avuksi?
Minulla on mahdollisuus naisena yrittää ja omistaa yritys, pyörittää omaa perhettä ja olla perheen pää, hoitaa omia pankkiasioita ja varallisuutta. Mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin sekä optio opiskeluun. Kovin monissa maissa yksinhuoltajaäiti ei voisi itsenäisesti yrittää, hoitaa perhettä ja samalla kouluttautua.
Meillä on mahdollisuus rehellisyyteen ja avoimuuteen niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Minulla on mahdollisuus sanoa mitä ajattelen ja sallin sen myös toisille. Usein voin luottaa vastapuolen kertomaan, koska meillä rehellisyys on tärkeä arvo niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnallisestikin. Yhteiskunnassamme asioista kerrotaan totuudenmukaisesti ja aikoinaan alakouluikäisten lastenikin oli jo mahdollisuus ymmärtää valtiovelkakäsitettä. Keskustelukulttuurissamme on mahdollista sanoa EI. Emme siis pue sitä myönteiseen kieltolauseeseen, kuten naapurimaassamme jossa ”kyllä, mutta…” lauseen loppuselitys pitää kuunnella tarkkaan. Samoin tapanamme ei ole sulkea luuria siinä kohden kun pitäisi kieltää asia tai tunnustaa virhe.
Minulla on mahdollisuus liikkua ulkona, naisena, yksin, iltayön pimeinä tunteina lenkkivetimissä. Monessa maassa jäisi kaupungin ylle laskeutuva yön sininen taivas minulta ihailematta ellei seurassani olisi mieshenkilö. Lenkille en myöskään ehtisi lainkaan, sillä aina on pimeää kun lopetan työt. Kaikissa maailman maissa en edes saisi kuntoilla julkisesti, koska naiset eivät niin tee.
Sinivalkoinen Suomi on minulle siis monien mahdollisuuksien maa. Suomen rakentajille suuri KIITOS, sillä kasvaminen tällaiseksi avaramieliseksi yhteiskunnaksi ei ole ollut helppoa. Satavuotiaan itsevarmuudella voimme nyt pitää huolen Suomen tulevaisuudesta maana, jossa rehellisyys, tasavertaisuus, yksilön mahdollisuudet ovat turvattu.
Onnea SUOMI 100 VUOTTA ja Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Bravan blogi 