Hyvää Vappua -Glada Vappen!

latausKevään herääminen on aitoa todellisuutta kun ollaan päästy vappuun. Nyt edes sitkeimmätkään yöpakkaset eivät enää voi estää kevään tuloa – kevät on valonmuodossa meidän kaikkien sielussa ja mielessä. Pimeys on takana ja valoa edessä – on aika herätä kesään. Luottamusta siihen ettei aamun tunteina kurveissa ole jäätä alkaa myös olla ilmassa – jospa siis minäkin, innokas kaasuttelija, uskaltaisin jättää jäähyväiset talvirenkaille.

Onnekkaana saan viettää työpäiväni  niin monen erilaisen ihmisen kanssa. Asiakkainani on nuoria ja vanhempia, naisia ja miehiä, opiskelijoita sekä työelämässä olevia, eläkeläisiä unohtamatta. Kuluneen keväisen viikon aikana olen hypännyt opiskelijoiden maailmaan ja kuunnellut vappujuhlien suunnittelua, olen pohtinut työelämän koukeroita sekä esimiesten vastuuta, miettinyt asiakkaan kanssa nykyihmisten taitamattomuutta kohdata kuolemaa ja surua, tuumaillut sairaalayksinäisyyden yleisyyttä sekä mustalaisten ja valkolaisten kulttuurieroja, viettänyt kiinnostavia hetkiä lomatarinoiden merkeissä, kuunnellut erään synnyksen tarinan, pohdiskellut elämää eron jälkeen ja eheytymisen avaimia, miettinyt naisen ja miehen euron eroja ja mahdollisuuksia muuttaa tätä eroa. Tehnyt remonttisuunnitelmia ja miettinyt asiakkaan asuntokauppoja. Onpa viikon aikana puhuttu myös politiikasta ja yrittäjien asemasta. Kaikkien näiden kiinnostavien juttujen keskellä on hoidettu kasvoja ja vartaloa, geelattu kynsiä, hoidettu arpia, täytetty juonteita, pigmentoitu, rusketettu sekä tehty kotikäyntiä ja koulutettu sokeroijia. Melkoisen tavanomainen työviikko joka kertoo miksi kaipuuta entiseen elämääni ei ole – ”hömppähoitajan” arki on kiinnostavaa ja motivoivaa. Erilaisia ihmisiä arkielämässäni pohtiessa en voi unohtaa työkaveitani Bravassa. Miten meitä voi ollakin niin joka junaan – rauhallinen ja järkevä Emmi, puhelias ja avoin”kaikkien kaveri” Jenni, vanhasielu luonnonlapsi Henna sekä tasaisen turvallinen, ikinuori Sirpa. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan viettää arkeni juuri näiden ihmisten, asiakkaiden ja työkavereiden kanssa – kiitos!

Ajatuksia pitkälle kesään on aika heittää ilmaan – nyt suunnitellaan kesälomaa ja kaikkia kesän tapahtumia juhlineen. Mietitään milloin perheinä vietämme yhteistä aikaa ja miten. Minun kesääni liittyy purjehdus omalla ”tosirakkaudellani”,mutta meillä kaikilla on onneksi omat intohimomme ja rakkautemme. Onnea on varmasti se, että on löytänyt sen oman jutun, mansikkapaikan eli smultronställetin tai tekemisen, asian joka antaa työnteolle vastapainoa ja merkitystä.

Vapun rientoihin tarvitsemme juhlahumun fiilista ja motivaatiota – itselläni motivaatio on veneen kunnostusjumpan suunnalla ja siksi vappua siis siellä vähemmän nättinä. Kukin siis tavallaan – juhlien tai rauhallisemmin. Juhlijoille iloa ja riemua juhlahumun merkeissä, toisin priorisoiville – onnea valitsemallanne tiellä ja niille joiden juhlatunnelman on kadottanut suru tai elämän karikot voimia mennä eteenpäin – suurimmankin surun jälkeen jonain päivänä on  luvassa valoisampi päivä, kaunis ja lempeä kuin kesäinen aamun hetki.

Näihin tunnelmiin ja mietteisiin – Hyvää Viikonvaihdetta ja Vappua!

Keväisenä postauksena kaksi vuotta sitten kirjoitin omasta smultronställetistä seuraavan blogikirjoituksen, joiden tunteita tunnistan edelleen tuntevani https://wordpress.com/post/bravablogi.com/642

Puukkoa vai pigmentointia päänahkaan?

Päänahanpigmentointi antaa mahdollisuuden hoitaa kaljuutta ja ohuthiuksisuutta huomaamattomasti, melkeinpä voisin sanoa luonnollisesti. Tähän tietysti monilla voisi olla sana sanottavana, mutta melkein neljä vuotta kaljuuden ongelmiin paneutuneena voin sanoa ettei ainakaan kirurgin veitsellä luonnollisuutta saavuteta – läheskään aina sillä ei saavuteta myöskäään sitä mitä tavoitellaan, luonnollista hiuskauneutta.

20140816_093913arpi takaraivollaKirurgin veitsen tekoja on joskus jopa hurjaa seurata. Surkein näkemäni tulos on tullut yrityksestä venyttää pään sivuosien hiukselliset alueet peittämään koko päälaki. Tämän venytysyrityksen seurauksena asiakkaalla on päälaella isohko arpi, jota ei ainakaan ole kauneudella pilattu. Kuvan arven hyväksyisi lääketieteellisistä syistä, hengen pelastamiseksi, mutta ei kosmeettisista syistä…

Perinteisessä hiussiirrossa  taas asiakkaan takaraivolta leikataan 1 – 1,5 cm levyinen ja   10 – 20 cm pituinen pala, josta siirrettävät hiukset irroitetaan. Hukset istutetaan sitten yksitellen päälaen kaljuuntuneelle alueelle. Toimenpiteestä luvataan jäävän noin 1 – 3 mm levyinen huomaamaton arpi. Lukuisia hiussiirteissä käyneitä nähneenä hämmästelen – miksi arvet niin kovin usein ovat leveitä ja paksuuntuneita, eikä todellakaan huomaamattomia. Varsinainen hiussiirrealue on kuitenkin sitten niin harvahkoa, ettei siihen kukaan asiakas voi olla tyytyväinen.

Pigmentoinnilla ei taiota hiuksia, mutta illuusio hiuksista on mahdollista luoda. Pigmentoinneilla saadan hiuspohjaan tihukka ”sänki” joka lisää mahtavasti volyymiä omiin hiuksiin toisaalta jos hiuksia ei lainkaan ole, näyttää hiuslook ajetulta sängeltä.

Vaikka pigmentointia ei ajattelisikaan luonnolliseksi hoidoksi hiuksettomuuteen, niin ehdottoman turvallinen hoito sen ainakin on sekä hoito, joka kaunistaa eikä kauhista!

HFS KUVA