Täyttä elämää – kaikilla väreillä

Kenellä meistä on varaa mustavalkoiseen ajatteluun – oikeasti, ei kenelläkään. Onko minun ajatteluni oikeampaa kuin sinun – tuskin. Siksi varmaankaa ei minun seksuaalinen suuntautuminenkaan voi olla sen parempaa kuin jonkun toisen, saati minun rakkaus.

sydanMeidän valitsema eduskunta päätti, että kaikilla Suomessa on oikeus mennä naimisiin – värivalot on siis sytytetty ja mustavalkoinen ajattelu lopetettu, vihdoin on siirrytty 2000-luvulle. Minulle rakas nuori nainen sai siis tietää, että hän voi sitoutua kumppaniinsa avioliitolla eikä rekisteröinnillä. Onnea heille ja koko Suomelle – suvaitsevaisuus on rikkautta ja sielun sivistystä.

Avioliitto instituutiona on varmasti kärsinyt inflaation ja pahan sellaisen. Vuosien saatossa lisääntyneet avioerot puhuvat karua kieltä – onnellisuutta ei taata sanomalla tahdon. Homoseksuaaleille on tarkeää saada samanvertainen kohtelu parisuhdeasioissa kuin heteroille ja siksi rekisteröityminen parisuhteeseen rinnastaa heidät paremminkin koiriin,veneisiin tai muihin rekisteröitäviin asioihin. Tämä ei tietenkään ole oikein – rakkaussuhteiden erilaistaminen yhteiskunnan taholta on väärin. Tosin minun, agnostikon maailmassa, olisi oikein sopivaa, että kaikki liitot yhteiskunnassa rekisteröitäisiin ja vain ne joille papin amen olisi tärkeää sanoisivat tahdon avioliitolle. Rekisteröimällä parisuhteen osoittaisi olevansa tosissaan toisen kanssa ja rekisteröidä voisi sitten myös avoliiton kaltaisen suhteen avioliiton lisäksi. Olisiko rekisteröinti kaiken kaikkiaan nykyaikaisempi juttu? Sitoutumisen osoitus toiselle olisi yhtä merkittävä ja kenenkään ei koskaan tarvitsisi vastaanottaa ”tuomitaan avioeroon” kirjettä. Yhteiselämän voi lopettaa  rekisteri-ilmoituksella paljon sopuisammin. Mutta olisiko rakkaussuhteen rekisteröinti sittenkin liian kliininen juttu… ehkä.

Suvaitsevaisuus viikonloppu aloitettu, elämää värivaloissa!

 

 

Villinä rehoittava ripsi- ja kynsibisnes taas median hampaissa…

ennen ja jälkeen kanadaAlamme on taas median hampaissa, terveysriskien vuoksi. Lehdestä voimme lukea kauhutarinoita halvaantumisista ja sekavuudesta, voimakkaista iho-oireista ja hengitysvaikeuksista – surullisen pelottavaa luettavaa. Eipä ihme, että kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen voikin kysyä: ”onko yhteiskunnallamme varaa tähän?”

Lähes kaikelle voi allergisoitua herkistymisen kautta ja näihin herkistymisoireisiin tulisi reagoida ajoissa. Luettuani tuon kauneusalalla toimivien nuorten naisten haastattelun huomasin yhteiseksi tekijäksi juuri tuon. Allergisoitumisesta kertoviin oireihin ei ollut kiinnitetty huomiota vaan töitä on jatkettu ja oireita jopa kielletty ja näin reaktiot olivat voimistuneet. Voimakkaasti tuoksuvat ilmakovetteiset akryylikynnet tuoksuvat todellakin niin vaaralliselle, että puhdas maalaisjärkikin sanoisi niiden olevan vaarallisia. Muutamia vuosia sitten tutustuin tuohon tuoksuun hoitolamme ovella – ensin ajattelin taloyhtiössämme tehtävän jonkinlaisa remonttia, mutta ei – liuottimen haju leijaili meidän hoitolaamme toisesta hoitolasta rappukäytävän kautta. Tuolloin oli helppo uskoa Työterveyslaitoksen suositusta – tietynlaisten ilmakovetteisten akryylituotteiden kanssa toimivien tulisi käyttää A1-luokan kaasunaamaria työskennellessään. Työterveyslaitos teki meidänkin hoitolan työoloista ja tuotteista arvioinnin kun osallistuimme Pienetkin Pinnalle- hankkeeseen. Hennan kynsihuoltoa seurasi Työterveyslaitoksen tutkija ja useampi ”anturi” oli kiinnitetty Hennaan huollon ajaksi. Näin saatiin tietoa pölynpitoisuuksista ja käytetyt aineet tutkittiin sitten vielä erikseen. LCN:än kynsituotteet saivat kiitosta tutkijoilta ja samoin hoitolamme imurijärjestelmät. Meidän kynsiä on turvallista tehdä FFP2 hengityssuojainta käyttäen – näin siis Työterveyslaitoksen mukaan. Susanna Takala, joka artikkelissa kuvailee monenlaisia vakavia oireita, olisi siis saattanut välttyä allergisoitumiselta mikäli olisi suojautunut Työterveyslaitoksen suosittelemalla A1 – luokan kaasunaamarilla. Eri asia sitten on – onko kynsien tekeminen kaasunaamarilla enää mielekästä. Mielekästä tai ei niin uskon noiden tuotteiden käyttämisen syynä olevan taloudelliset tekijät. Saksan ammattimessuilla seikkailleena voin kertoa, että kun kynsituotteiden myyjiä on ison messuhallillisen verran niin sadan millilitran kynsigeelin hinta vaihtelee alle kahdesta kympistä yli kahteen sataan euroon. Kiusaus tuollaiseen 16, 99€ maksavaan purnukkaan voi olla suuri, kenelle vaan ja varsinkin heillä joilla palvelun hinnoittelu ei ole kohdillaan. Itse arvostan terveyttäni niin, ettei meillä Bravassa kukaan voi käyttää A1-luokan kaasunaamaria eikä siis näitä  16,99€ geeliä.

Kynsituotteita voi helposti tilata internetistä kuka vaan ja oikeastaan tarjolla on ihan mitä vaan. Meillä Euroopassa on tiukemmat geelin koostumusta säätelevät kriteerit kuin Amerikassa ja sitten Aasiassa ei kriteereitä taida ollakaan. Poistin kerran Thaimaassa tehdyt ”lomakynnet” ja terveeellistä ei siinä ollut mikään. Istuimme asiakkaan kanssa erikoisessa lannan tuoksussa ja jokaiseen kynteen tarvittiin oma viila – niin  vahvaa geeli oli. Tuosta internetin tarjonnasta, jos joku omaa tuotettaan etsii, niin hinta ei ainakaan saa olla ratkaiseva tekijä. Olisi ymmärrettävä myös tuotesisällöstä. Mielestäni tuotteet onkin tässä avainasemassa kun asioista keskustellaan – rakennekynsituotteet eivät kaikki ole samalla viivalla ja esimerkiksi meillä Bravassa on lähes kokonaan luovuttu liiman käytöstä kynsien teossa. Maahantuojalta saamme myös tietoa tuotteista ja myös kuluttaja voi lukea asiasta vaikka tältä sivustolta https://www.facebook.com/KauneuttaSinulle.

Kynsiä ja ripsiä tehdään runsaasti ”kotipajoissa ja kavereille vaan” – periaatteella. Kotona tehdessä harvoin on käytössä pöytäimuria tai minkäänlaista keskusimuria, saati edes omaa, helposti siivottavaa tilaa kynsienteolle. Kotikeittiössä kun sitten viilaillaan akryyleitä ja kovetetaan niitä, niin riskit on melkoisesti ammattityötä korkeammat. Kotona tehdessä kaikki siellä asuvat altistuvat akryyleille ja pahiten varmasti perheen pienimmät, jotka liikkuvat lattiantasossa.  Ilmakovetteisista akryyleistä irtoavat liuotintuoksut ovat myös niin voimakkaita, että ne kulkeutuvat myös ilmanvaihdon kautta muihinkin asuntoihin. Nämä tekijät eivät kuluta yhteiskunnan uudelleen työllistymisen varoja, kun he allergisoituvat, sillä he eivät ole oikeutettuja minkäänlaiseen ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Heidän sairaskulut näkyvät sitten vallan muissa tilastoissa.

Kaikissa ammateissa on omat riskinsä ja meillä kauneusalalla riesana on allergisoitumisen riski. Onneksi yrittäjinä voimme itse valita kaikki tuotteet ja hoitomenetelmät, joita käytämme. Riittävä suojautuminen, asianmukainen työskentelytila  ja  oman terveyden seuraaminen on tärkeää. Herkistymisoireet kyllä huomaa, jos haluaa ja keuhkojen tilannetta kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti työterveydessä (spirometria ja PEF-mittaus).Terveydestä huolehtiminen on kaikkien yrittäjien tärkein asia – vain terveenä ja hyväkuntoisena jaksamme…

Päivittäin, kun lopetan työt ja siirryn suoraa töistä kotiremonttini keskelle – kotiini jossa on käynnissä putkiremontti ja minun oma remontti-hullunmylly. Siellä kun katselen ympärilleni ja pohdin työnriskejä niin kylläpä tuntuu tuo hoitolamaailma pieniriskiseltä. Samalla en voi olla pohtimatta entistä työtäni teho-osastolla – tartuntavaarallisten potilaiden hoitoa erityksessä, voimakkaiden lääkkeiden käsittelyä ja fyysistä ja psyykkistä ylikuormitusta.  Onko siis ripsi- ja kynsikohussa oikeasti kyse yhteiskunnallisesti merkittävistä riskeistä vai siitä miksi noita riskejä otetaan? Kaunistautumista pidetään turhamaisena  ja tarpeettomana, mutta onhan nuo vesiputket pakko korjata ja meningiitti potilaat hoitaa…

Linkkejä:

http://yle.fi/uutiset/rajuja_iho-oireita_oksentelua_tyokyvyttomyytta__taman_hinnan_ammattilaiset_maksavat_kauneudestasi/7620062?ref=leiki-uu

http://yle.fi/uutiset/kansanedustaja_kauneusalan_terveysriskeista_onko_yhteiskunnalla_varaa_olla_puuttumatta/7642027?ref=leiki-uu

Kaksi kättä ja Black&Decker – toimii myös kosmetologin työssä…

Tuollainen mainos pyöri aikoinaan TV:ssä mainostaen pienkoneita, joiden avulla homma kuin homma tuli tehtyä käden käänteessä. Tarvittiin siis vain kone ja kädet, jotka sitä konetta sitten heiluttaa. Mainoksen myötä monen käsikäyttöinen pora sai jäädä eläkkeelle ja koteihin ostettiin hieno sähkökäyttöinen käsipora. Sitten alkoikin hommat sujua tai siis ainakin reikiä tuli nopeammin…

Kosmetologin työssä tarvitaan kahta kättä, mutta tarvitsemmeko me koneita ja laitteita, jotta hommat alkavat sujua? Minulla on tähän ehdoton kanta – tarvitsemme! Käden kosketusta ja kosketuksen tuomaa tunnetta en vähättele ja uskon myös tuotteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kuitenkin  – meille annetaan yhä useammin haasteeksi tehdä iso muutos eli tavoitellaan merkittävästi parempaa, ulkonäköä kasvoilla tai vartalolla. Asiakkaat toivovat myös nopeita muutoksia ja kestäviä vaikutuksia, tietenkin. Haluan ottaa haasteen vastaan ja siksi tarvitsen kättä pidempää, siksi siis käsieni jatkona usein heiluu jokin kone. Millään muulla kosmeettisella hoitokeinolla ei kuvassa oleva muutos olisikaan mahdollista – takana neljä hoitoa ja neljä viikkoa ja tiedämme vielä, kaiken lisäksi, muutosten vielä paranevan lähikuukausien aikana. Kuvat puhukoot nyt puolestaan…

3 deep aloitus ja 4.kerta

Asiakas oli jo ensimmäisen kerran jälkeen vaikuttunut ja kyseli mistä asiakkaat löytävät minut? olenko hiukan piilossa? olen ja kuitenkin – tästä on aihetta puhua ja kertoa niille joiden ihon pääongelma on veltostuminen. Kirurgin veitsen sijaa kannattaa antaa minun heilutella konetta – 3Deepiä.

Mukavaa torstaita – pimeää ja koleaa on vielä hetken, mutta pian mennään jo valoa päin!

”Onnen etsintä” on harhaa – todellakin

sydanOnnen etsintä on harhaa ja ajanhukkaa, sillä pitää vain avata silmät –  onnellisuus on kaikissa meissä itsessämme, sisäänrakennettuna. Tänään olen erityisen onnellinen siitä, että voin olla ihan oma itseni – hyvässä ja pahassa.  Tiedän itsestäni niin monta hyvää asiaa, mutta myös koko joukon huonoja ominaisuuksia. Suuria vahvuuksiakin löydän mutta on varmaankin saman verran juttuja, joissa toivoisin olevani vähintäänkin tuplasti parempi ellen jopa triplasti. Onnellinen kuitenkin olen ja tiedän sen – onnen etsintä on siis turhaa – kun minulla sitä jo on. Kun törmään tilanteeseen, jossa minun tulisi tehdä toinen onnelliseksi hänen antamilla ehdoillaan, olen mahdottoman edessä. Onneani voin jakaa surutta – se ei lopu jakamalla, mutta minun onneni ei toimi toisella ellei hänellä ole omia ”onnen varastoja”. Tiedän nyt, että onnen löytymisen avain on siinä, että näkee sitä itsessään ja ympärillään. Täytyy ymmärtää mistä voi olla onnellinen ja osata nauttia siitä. Riittämättömänä ihmisenä en voi olla kenenkään ainoa onnen lähde.

Voisiko ihmiset määrätä pakko-onnellisiksi uhkavaatimuksilla? Määrättäisiin jokainen etsimään itsestään onnea, kunnes sitä sieltä löytyy. Määrättäisiin, että jokaisena päivänä on oltava onnellinen isompi osa vuorokaudesta, armoa tästä saisi vain oikeasti suurten surujen aikana. Määrättäisiin kielletyiksi kaikki typerät henkilökohtaiset periaattteet, jotka estävät onnellisen elämän. Määrättäisiin ettei itseään saa kiduttaa eikä rääkätä missään muussa tarkoituksessa kuin kuntoilumielessä.  Määrättäisiin etteivät onnettomasti yhdessä olevat saa olla yhdessä – onnettoman parisuhteen jatkajat saisivat ankaran rangaistuksen. Kiellettäisiin katkeruus kokonaan ja tarjottaisiin vaihtoehdoksi positiivisuuden kadehtimista, heille jotka voimaantuvat negatiivisuudesta. Onnellisuus määrättäisiin elämän päätavoitteeksi – vain onnelliset saisivat naimaluvan, luvan tehdä lapsia, toimia esimiestehtävissä/yletä, saisivat pankkilainaa , rakennusluvan, toimen ja pääsivät lopulta eläkkeelle… tässä kohtaa jo havahdun pilvilinnastani -mission impossible, valitettavasti. Vaikka tarjolla olisi kaikille onnettomille terapiaa ja kuntoutusta sekä onnellisuuskoulutusta niin silti joillekkin itsensä rääkkääminen, ahtaiden periatteiden kanssa eläminen ja katkeruus on se elämän suola ja voima, jotakin jota he tarvitsevat jaksaakseen. Diktatuurilla ei kuitenkaan taidettaisi kansalaisonnellisuutta tavoittaa…

Tänään olen myös tietysti erityisen onnellinen ystävistä – kaikista heistä ja tietysti erityisesti hänestä kenen sohvalla nytkin istun. Lapseni sanoin – hänen täytyy olla erityisen hyvä ihminen, kun me kaikki voimme olla hänen luonaan putkiremonttievakossa.

Mukavaa rentoa viikonloppua kaikille – minun viikonloppu on työntäyteinen, täynnä rakastamaani remontttia!

Katkeamatonta kolmivuoroa – työtä, oppia ja remonttia…

Olipa mielenkiintoinen työrupeama viime ja edellisviikolla – paljon työtä ja kiinnostavia hoitoja. 3Deepillä kiinteytettiin niin  kasvoja kuin vartaloakin. Radiofrekvenssillä loihditaan kasvoille nuorempaa ulkonäköä ja vartalolla saamme vatsanahan vetäytymään samoin kuin allit kiinteytymään. Hienoa, että viime viikolla sain tehdä myös kahdelle nuorelle miehelle kiinteytyshoitoja – kiinteyttäminen on vaikeinta, sillä laihduttaahan useat osaavat. Nyt teemaksi olen ottanut myös valoterapian yhdistämisen kaikkiin mahdollisiin hoitoihin. Valoa olenkin antanut ennen ja/tai jälkeen 3Deepin, mikroneulauksen, Dermajetin ja kiinteyttävän kasvohoidon sekä vartalohoidon, aikaisemmin kun tuota valoterapiaa olen käyttänyt vain aknen hoitoon. Nyt testataan onko valosta lisävoimaa hoitoihin ja saako sillä kiinteytyshoitoihin kaivattua jäntevyyttä lisää kasvojen ihoon.

20141030_142807_resized_1Runsas viikko sitten sain taas nauttia taitavan miehen opeista – Moshe Alulin Suomen vierailulla. Suomen Hoitolatukku järjesti kaksi seminaaria lähinnä kulmapigmentoinnista ja loistavia kulmia taiteilimmekin mestarin ohjauksessa, kolmivärisesti ja kolmiuloitteisuus oli taattu.  Minulla oli myös ainutlaatuinen tilaisuus saada  ”kädestä pitäen” yksityisopetusta hfs-päänahanpigmentointien erityistilanteisiin. Valitettavasti Suomessakin on muutama asiakas, jolle on tehty epäonnistunut päänahan pigmentointi.  Värivirheellisten ja/tai laiskämäisten pigmentointien korjaamiseen on kyllä keinot ja nyt sain siitä ihan mestarin oppia. Asiakkaalle erittäin pahoiteltava tilanne, joka mielestäni useimmiten johtuu harjoituksen puutteesta tai hoitajan hermostumisesta. Onneksi nyt sain vielä erityisopetusta aikaisemman puhelinohjauksen tueksi. Päänahan pigmentointi on suosikkini ja taitojen karttuessa aina vain mukavampaa.

Kosmetologikoulun rehtorilta, Eija Rosenberiltä tuli myös mieluisa puhelu  viime viikolla – teräsnainen vaan jaksaa eikä eläkepäivistä tällä haavaa haaveilekaan. Asioiden kiteytys on aina ollut hänen vahvuus ja nopeasti hän minullekin hahmoitti ettei nuo eläkepäivät taida olla minunkaan juttu. No eipä – vaikka onhan niihin vielä matkaan, mutta tuski silloinkaan. Tylsyys on tappavaa ja eläkeikäisenä ei siihen ole varaa, töissä on paljon kiinnostavampaa. Eijalta olen kuullut koko joukon elämän viisauksia, mutta minulle pysähdyttävin on ollut hänen muistutus siitä, etten elä varsinaisen elämäni kenraaliharjoitusta. Tämä on ainoa elämäni ja se pitää elää sillä tavalla ja tavoitteena onkin olla elämäänsä tyytyväinen nyt ja tulevaisuudessa. Onnenmetsästykselle on siis syy…

Katkeamaton kolmivuoro kuvaa tällä hetkellä elämääni. Omassa rakkaassa ”keskiraskaassa päivätyössäni” käyn lepäämässä ja illat sekä viikonloput painan remonttia. Onneksi minulla on ihanat muksut, jotka nytkin lauantaina kuntoilivat aimo kasan ”kattokoolinki puita” viidenteen kerrokseen. Porrasjumpatessamme  kuulin kyllä, että minun vartalolleni olisi tehnyt hyvää jumpata nuo sinne ihan yksinkin – ajattele äiti mikä kiinteytyminen! No se äidin kiinteytyminen jäi sitten heikommaksi, mutta ehdimme onneksi poikien kanssa ostoksille. Talvi tulee ja talvivaatteet tulevat aiheelliseksi. Nyt sunnuntaina ”koolaamme” Isänpäivän kunniaksi  kattoa – mikäs sen parempaa – kaikkien ”tee – se – itse -isien” ja vaikka ”paperinpyörittäjä-isienkin päivänä on hyvä päivä remontoida ja kaksi ehkä tulevaa isää saa myös nauttia  remontin pyörteistä. Oikein hyvää Isänpäivää kaikille!