Rakas Suomi tänään 100 vuotta

dav

dav

Miten totta onkaan, että tarvitsee mennä kauas nähdäkseen lähelle. Matkailu on avartanut maailmankuvaani siinä, että asiat joita Suomessa pitää itsestäänselvyytenä saa arvon.

Meillä on mahdollisuus ihmisten väliseen tasavertaisuuteen  ja  samanarvoisuuteen sukupuolen, seksuaalisuuden, ihonvärin tai syntyperän osalta. Arvostan yhteiskunnallista avarakatseisuutta jossa jokainen voi olla oma itsensä ja tämän heijastumista yksilötasolle. Erilaisten ihmisten kohtaaminen arvokkaina on meille luonnollista.  Harvoissa maailman maissa voidaakin hallitustasolla käyttää energiaa keskusteluun sukupuolineutraalista kohtelusta. Samoin kuin yksilötasolla kummastella miksi tyttö istuu ja poika seisoo kaupan kuvastossa tai miksi vain pojalla on avaruusasu päällä. Osallistumatta tähän keskusteluun toivoisin ymmärrettävän keskustelun kornius kun sitä katsotaan globaaleista mittasuhteista. Jään miettimään voisiko meidän selvästi ylimääräista tasa-arvo voimavaraa lähettää maailman naisten avuksi?

Minulla on mahdollisuus naisena yrittää ja omistaa yritys, pyörittää omaa perhettä ja olla perheen pää, hoitaa omia pankkiasioita ja varallisuutta.  Mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin sekä optio opiskeluun.  Kovin monissa maissa yksinhuoltajaäiti ei voisi itsenäisesti yrittää, hoitaa perhettä ja samalla kouluttautua.

Meillä on mahdollisuus rehellisyyteen ja avoimuuteen niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Minulla on mahdollisuus sanoa mitä ajattelen ja sallin sen myös toisille. Usein voin luottaa vastapuolen kertomaan, koska meillä rehellisyys on tärkeä arvo niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnallisestikin. Yhteiskunnassamme asioista kerrotaan totuudenmukaisesti ja aikoinaan alakouluikäisten lastenikin oli jo mahdollisuus ymmärtää valtiovelkakäsitettä. Keskustelukulttuurissamme on mahdollista sanoa EI. Emme siis pue sitä myönteiseen kieltolauseeseen, kuten naapurimaassamme jossa ”kyllä, mutta…” lauseen loppuselitys pitää kuunnella tarkkaan. Samoin tapanamme ei ole sulkea luuria siinä kohden kun pitäisi kieltää asia tai tunnustaa virhe.

Minulla on mahdollisuus liikkua ulkona, naisena, yksin, iltayön pimeinä tunteina lenkkivetimissä. Monessa maassa jäisi kaupungin ylle laskeutuva yön sininen taivas minulta ihailematta ellei seurassani olisi mieshenkilö. Lenkille en myöskään ehtisi lainkaan, sillä aina on pimeää kun lopetan työt. Kaikissa maailman maissa en edes saisi kuntoilla julkisesti, koska naiset eivät niin tee.

Sinivalkoinen Suomi on minulle siis monien mahdollisuuksien maa. Suomen rakentajille suuri KIITOS, sillä kasvaminen tällaiseksi avaramieliseksi yhteiskunnaksi  ei ole ollut helppoa. Satavuotiaan itsevarmuudella voimme nyt pitää huolen Suomen tulevaisuudesta maana, jossa rehellisyys, tasavertaisuus, yksilön mahdollisuudet ovat turvattu.

dav

Onnea SUOMI 100 VUOTTA ja Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Elämää pilkkumekon matkassa…

davTaas mennään kohti taivasta ✈Skin Candyn matkassa. Käsimatkatavara on piukassa punaista ja pilkullista vaatetta sekä makeaa punaraidallista Mariannea. Tällä kertaa myös matkalaukku on täynnä makeaa, likimain 20 kg verran. Toivottavasti pääsemme onnellisesti illaksi Jekaterinburgiin ja huomenna voinkin Candäillä asiakkaita Ural Beauty ammattilaismessuilla.

mde

Viime viikolla pyörähtelin pilkkumekossa Jyväskylässä, Kosmetologiyhdistyksen messuilla.  Ammattilaisten tapaaminen on aina mielenkiintoista ja tietysti erityisesti kun kohtaan karvanpoisto kolleegoja.  Monenlaisia työtapoja,  ongelmia, onnistumisia ja turhautumisiakin tuli pohdittua.  Monen monta käden asentoa ja tuotevalintaa tuli yhdessä katsottua ja Xylitolin saloihin sukellettua. Meitä kosmetologeja on moneksi ja hyvä niin, sillä niin on asiakkaitakin. Käsityöläisyys ja sydämellä tekeminen yhdistää kuitenkin meitä kaikkia.

Itsevalitun, kiireisen ja jatkuvasti muuttuvan arkeni keskellä havahdun nykyään liian usein todellisuuteen, ettei tällaisen elämän mahdollisuus ole itsestään selvyys. Murto-osa eräiden asiakkaitteni sairauksista riittäisi lopettamaan tällaisen säntäilyn. Samanlaisia havaintoja tuntuu tehneen vanhempi lapsistani, jonka kanssa pähkäilemme jatko-opintojen parissa. Tiedämme, että mahdollisuus valita on. etuoikeus. Kiitollisuus on saanut hänet suunnittelemaan kiitos-puhetta peruskoulun päätöshetkeen. Mahtavia ”tyyppejä” kuulema heidän koulussa. Mahtavia tyyppejä on myös minun elämässä ja eräille sitkeille,  haluaisin lähettää erityistä viikinkivoimaa arjessa jaksamiseen.

davSateinen ja luminen Moskovan lentokenttä,  jossa koneesta asemalle ajellaan useita kilometriä.

Tämänkin matkan onnistuminen vaati joustoa asiakkailtani.  Kiitos kaikille❤. Mita täältä tuliaisena hoitolaan on vielä epäselvää,  mutta yhtä kokemusta rikkaampi olen varmasti tämän pilkkumekko pyörähtelyn jälkeen.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

 

Kiireiden keskellä- nostaisinko jalkaa kaasulta?

Tämä viikko on ollut yhtä menoa ja meininkiä – tuntuu että olen ollut enemmän menossa kuin jossain paikallaan. Vaudikkaan päätöksen viikolle antoi Skin Candy koulutus Oulussa. Aivan ihanat, innostuneet ja taidokkaat kurssilaiset kruunasivat viikkoni. Kuvissa otteita kurssilaisten työstä -nämäkö ensikertaa sokeroimassa? Erityiskiitos myös VR:lle rauhaisasta matkasta. Kun säntäsin torstaina pitkästä päivästä, puolen tunnin kotipyrähdyksen jälkeen yöjunaan, oli takki tyhjä. Hämmentävän rauhaisa juna ja makuuvaunu, jossa tiesin voivani loikoilla seuraavat 10,5 tuntia (!!!) tuntuivat luxukselta.  Oikeasti siinä minä sitten loikoilin, koko annetun ajan, jopa kiitollisena. Täydellistä on kun koulutuksen päätteeksi pääsen vielä illaksi kotiin, VR:n pehmeällä kyydillä.

Elän elämääni, jossa on paljon tekemistä – asiakaspalvelua, hoitoja, tuotekehittelyä, hoitojen testausta, kouluttamista, messumatkoja, remonttia, kotitöitä, lasten asioiden hoitoa, sähköposteja, verkkotaitojen opiskelua, kodin kunnostusta, veneen laittoa, sauvakävelyä, kuitteja ja laskuja, ihmissuhteita… elämäni saa kuulema jotkut hengästymään pelkästä kuuntelemisesta.

Rakastan elämääni, jossa on täysillä elämisen tunnelma. Parasta on monipuoliset työtehtävät, vaihtelevat päivät ja ihanat asiakkaat sekä kirjava kerho työkumppaneita, joiden joukossa mahtavia tyyppejä, enemmän kuin ehkä ansaitsen. Tälläkin viikolla olen tehnyt 14 tuntisen työpäivän, jonka päätteeksi vielä nopeasti käväisin veneellä, sydänyön tunteina. Kouluttanut suomeksi ja ruotsiksi, etsinyt ”viikingille vaatteita”, pigmentoinut, injektoinut, candännyt, opiskellut ja tehnyt remonttia. Hoitolapäivästä voin hypätä suoraa venepuuhiin tai hoitolaremonttiin. Koulutuspäivänkin jälkeen hoidan vielä mielelläni asiakkaita tai sitten voin suihkia meneemään, ulkona, pilkkopimeässä…

8A291888@57E26712.FB4E0159-1 (2)Ikuinen kapinallinenko minussa huutaa vai omien rajojen kokeilija, hullu työnrakastaja vai työhön pakenija, tavoitteettomasti säntäilijä vai saavuttamattoman tavoittelija… aivan sama miten tämä määritellään, jos itsestäni tuntuu hyvältä. Meitä kaikkia kun ei ole luotu samalla muotilla ja minä olenkin löytänyt melko voimakkaan sisäisen viikinkini. Mieleni tekee levolliseksi ja täysin arvosteluja vastaanottamattomaksi tunne, että elän juuri itseni näköistä elämää ja tavalla, jossa olen rehellisempi itselleni kuin ehkä koskaan. Mielenrauha saa minut hymyilemään ja hulluinpana hetkenä jopa nauramaan, itselleni.

 

Ja siitä kaasusta? Ei, en nosta – en vaikka joskus väsyttää. Itseasiassa, rehellisesti tuntuu, että tarvittaessa voisin polkaista tuota poljinta vieläkin hiukan syvempään ja erityisen intensiivisesti.

Lue loppuun

Sammaloituminen estetty…

IMG-20170702-WA0000Pihanurmen hoidossa sammaloitumisen estäminen on esteettinen juttu, vihreän terhakka nurmikko ilman sammalpeitettä koetaan kauniiksi. Sammaloitumisen estämisessä on tärkeää kuulema estää happamoituminen ja tiivistyminen, sillä silloin maa lakkaa hengittämästä. Hengetön nurmikko kuulostaa todellakin surulliselta ja siksi kannattaa jopa lannoittaa, hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vierivään kiveen ei sammal tartu – ei vaikka kivi on kuinka tiivis ja hengittämätön. Liikkeelläkin on siis merkitystä, sammaloitumisenkin kannalta.

Liikkuva, vähähapokas ja hengittävä minä ei myöskään ehdi vihertyä. Syvään hengitys onkin välillä tarpeen, jotta taas jaksaa juosta. Meille kaikille on tärkeää välillä hengähtää ja heilutella itseään vaikka tuulen tahtiin, jotta tiivistyminen estyy.  Hetken kun katsoo maailmaa vaikka ylösalaisin huomaa kyllä happojen kadonneen. Maailma on hassun näköinen toisinpäin ja erityisen hauskalta näytän minä, pää jalkojen välissä. Kaiken työn ja touhun keskellä on hyvä muistaa, että hengettöminä ei meistäkään ole mitään iloa kenellekkään, vaikka elossa olisimmekin.

Nautitaan kesästä, auringosta🌞 ja hengittämisestä – lennetään vertauskuvallisesti välillä tuulen matkaan ja etsitään jotain, mikä joskus pääsi karkuun. Merkityksellistä ei ole edes löytää vaan kokea onnellinen etsintä.

Lähestyvän lomani kynnyksellä suunnittelimme jo hoitolan uutta syksyä – ”nyt kaatuu seinät” teemalla aloitamme siis elokuun. Suurten suunnitelmien juuria miettiessäni löysin vanhasta blogitekstistäni jotain, joka sopii niin syksyn uutuuksiin kuin nyt kaikille, loman kynnyksellä💗.

Rakkaudesta vartaloon mennään siis eteenpäin arkipäivässä. Ehkä hiukan ”anti personal trainerina” suosittelen kaikille rääkkäyksen sijaan, annoksen rakkautta itseään kohtaan. Vaikka siis treenamme ja mietimme mitä syömme, puristamme hikeä, kohisutamme verenkiertoa ja häädämme selluliittia niin sitten on se toinen hetki – kädet omalle iholle ja vain kauniita ajatuksia. Lupaan vain positiivisia vaikutuksia ja nimenomaan sinne rakkauspuolelle ja vaikka lakanoiden väliin, sillä samoissa lakanoissa kannattaa olla vain hyvässä seurassa!

 

Mikäli haluat lukea tuon kirjoituksen kokonaan löydät sen tästä linkistä Rakkaudesta vartaloon.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta ja tehkää jotain hullun hauskaa, jokainen…

 

Keskikesän juhlamme…

DSC_0121Keskikesän valoisuus oli seuranamme tänäkin koleana juhannuksena. Kesäiset auringon säteet tekevät niin hyvää mielelle ja sielulle, että koleudenkin voi melkein unohtaa. Voisipa tätä aurinkoa ladata talven varalle tai saisinpa ostaa tätä jostain varastosta keskitalvella. Mahdollisen Midsummersun app:sin laittaisin heti tilaukseen, tämä siis kaikille bisnesideaa etsiville nörteille tiedoksi. Säänmukainen pukeutuminen oli juhannuksen valttikorttina ja niin selvittiin myös sateisesta juhannuspäivästä. Riittävästi vaatetta päälle niin voi vaikka seilata huoletta, vaakaan satavasta sateesta välittämättä.

Keväiset kiireet ovat hiljentäneen Bravanblogia… tämä ei siis todellakaan tarkoita, että vauhti muuten olisi hiljentynyt – oikeastaan päinvastoin.  Bravan palveluihin on tullut muutoksia kevään aikana, kampaajamme Jennin siirryttyä muihin töihin. Hiuspalvelut Bravassa ovat siis tältä erää loppuneet, mutta paikka on toki auki jos jollakin kiinnostusta ilmenee.

Jonkun loppu on  uuden alku,  näin sanotaan ja miten usein tuo onkaan totta. Luottamus tämän toteutumiseen vain kasvaa omassa elämässäni, kun kokemus on osoittanut näin aina tapahtuvan. Bravan syksyyn onkin luvassa pientä remonttia ja palvelumme laajenevat terapia ja elämyspuolelle. Tästä uskomme olevan paljon apua ja iloa useille asiakkaillemme. Palvelukonsepti on työnalla ja luomisen tuskaa emme ole vielä kokeneet eli pahin on varmastikin vielä edessä. Keskeneräistä on vaikea jakaa, mutta itse haluaisin kannustaa kaikkia Eeva Kilven sanoin kannustavalle iltateelle itsensä kanssa…

”Kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.” -Eeva Kilpi

mansikkaNyt on aika nauttia kesästä – meidän bravalaistenkin kesälomat pyörivät, mutta hoitala on silti auki koko kesän. Toivon kaikille onnellista kesää, ollaan hyviä itsellemme ja kanssakulkijoille, nautitaan valosta sekä kesäisistä mauista ja tuoksuista…

Supersuudeltavat huulet ja pyöreät pakarat…

lips-220184_960_720Olipa kerra pieni tyttö , joka kasvoi naiseksi. Suloiset lapsen kasvot muuttivat muotoaan mutta ”lapsenpyöreys” tuntui jumittavan huuliin. Huulet tuntuivat hehkuvilta tai olikohan niissä valomainos – niin hyvin ne huomattiin. Olipa kerran tyttö, joka kasvoi naiseksi. Samalla tytön lihaksikas vartalo sai muotoja ja pakaroiden lihasten ympärille kehittyi naisellinen pehmeys. Pyöreät pakarat oli haasteellista pukea teinivaatteisiin ja ulospäin työntyvänä ulokkeena ne olivat kuin julkinen kutsu huomiolle ja ne jopa tuntuvat kehottavan ”taputa minua”. Olipa kerran tyttö, joka kasvoi naiseksi ja sai pyöreät rinnat. Mahtavat melonit, jotka tuntuivat marssivan kaikkialle ensimmäisenä. Rinnat, joista jopa aikuisten miesten oli vaikea nostaa katsetta kasvoihin. Olipa kerran siis tyttö, joka kasvoi naiseksi ja oli hyvin hämillää. Vartalon muodot harmittivat, saivat aikaan nimittelyä ja toimintaa, joka tuntui epämiellyttävältä.

Olisipa sillä tytöllä aikuinen, vanhempi tai ystävä,joka ottaisi kädestä ja auttaisi vaikeiden hetkien yli. Olisipa sillä aikuisella viisautta kertoa kuinka monta suudelmaa enemmän hän saa supersuudeltavien huulien ansiosta neljäkymmentävuotiaana ja miten hänen huuliaan ihmetellään kysyen – onko nuo oikeasti luonnonkauniit? Aikuiselta toivoisi myös vahvaa tarinaa pyöreiden pakaroiden ihanuudesta – 127 toivottoman kyykyn sijaan voi pyöreäpakarainen vain säädellä rasvan määrää lihaksen ympärillä ja treenaamatta pakaroiden muoto voittaa lattapakaraisen semitreenaajan. Pyöreät edellä marssivat rinnat soisi myös positiivista selitystä osakseen. Tissimiehiin vetoaminen tuskin tuntuu kenestäkään teinistä ihanalta, mutta naisellisuuden huippuilmentymä rinnat nyt kuitenkin ovat. Rinnoista soisi myös kerrottavan, että mikäli noista oikeasti aikuisena  on harmia niin leikkaushoidosta on apua.

Olipa kerran pieni lapsi, joka nuoruuden kynnyksellä oli hämillään ja epävarma.  Omat tunteet tutuvat sekavilta ja murrosikä sai hormoonit hyrräämään.  Joukon mukana erilaisuuksiin tarttuminen tuntuu oikeudelta ja ymmärtämättä loukataan pahasti. Maailmassamme, jossa kuvanpalvonta on jokapäiväistä, tuntuu kuin jokaista voisi arvioida samalla mittarilla kuin tuota Instagaramin suosituinta naista. Olipa tuolla nuorella vierellä vahva aikuinen, joka kertoisi mikä on oikein ja väärin, auttaisi ymmärtämään miksi ulkonäkö ei maailmassa ole kaikkein tärkeintä. Kertoisi ja selventäisi myös miksi henkinen ja fyysinen koskemattomuus on tärkeää, jopa niille herkkupepuille.

Olisiko meistä, aikuisista, nuorille tueksi? Olisiko meistä suunnannäyttäjiksi ja oikean ja väärän kertojaksi? Emmehän me itse sorru arvostelemaan ja mittaamaan kenenkään muotoja, saati vertamaan niin supermalleihin? Olisko meidän muistettava osoittaa että ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta? Olisiko meidän aika olla ylpeitä supersuudeltavista huulista, pyöreistä pakaroita ja naisellisista rinnoista? Olisiko koskemattomuuden lupaus ulotettavissa myös aikuisen miehen maailmaan, katseeseen ja kosketukseen ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla?

Kahden teinipojan äitinä tiedän ettei haaste ole helppo. Hormoonien, sosiaalisen median ja internetin kuvatulvan keskellä äidin ääni on kuin pientä kimitystä musiikin lomassa. Kuitenkin olen ääneen sanonut toivomuksen, että lapseni keskittyisi oikeassa elämässä tytöissä ensin korvien väliin ja sitten siihen mitä ja miten suusta tulee ulos sanoja. Vasta viimeiseksi, ikäänkuin bonuksena tulisi nuo muuta avut.

Teinihaasteiden keskellä, oma nuoruutta muistellen joskus mietiskelen miten helpolla pääsimme aikoinaan, kuitenkin.

 

 

Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Uusi vuosi ja uudet kujeet – on joskus ollut tunnelma, vaan ei nyt. Elämässä taitaa olla nyt uudet kujeet hiljemmalla ja jo aloitettuja suuria ja vähän pienempiäkin projekteja viedään eteenpäin. Tämä tuntuu nyt hyvältä näin – toisaalta tiedän kuitenkin ettei elämässäni uusien kujeiden syntyy tarvita kuin yksi hiukan hyökyvämpi aalto sivulta ja sitten on taas monta asiaa uudessa asennossa. Käytännössä vuoteni vaihtui hyvinkin minulle ominaiseen tyyliin, nikkaroiden kirvesmiespuuhissa.

Ihmisyyden tunnusmerkkeinä, jotka erottavat meidät eläimistä,  pidetään erilaisia tunne-elämän taitoja, jotka eläimiltä siis puuttuvat. Rehellisesti tuohon en uskalla ottaa kantaa, sillä taidan tietää useitakin eläinten ystäviä, jotka uskovat lemmikillään olevan hyvinkin syvä tunne-elämä. Omien nikkarointihimojeni keskellä pysähdyin pohtimaan asiakkaani kanssa itsensä toteuttamisen tarpeita ja tulimme johtopäätökseen, että ihmisilla on selvästi ominaista tarve tehdä jotakin, luoda, askarrella,  nikkaroida, maalailla tai vaikka kirjoittaa. Joillakin luomisen himo suuntautuu valokuvaukseen, käsitöihin tai vaikka pitsin nypläykseen mutta toisilla taas on tarve askarrella jotain suurempaa kuten mökkejä tai ihan kokonaisia taloja. Tässä kohtaa saattaa tulla mieleen se ystävä kaveripiiristä, jonka peukalo kasvaa hiukan keskemmällä kämmentä – mutta se ajatus viipyy päässä vain hetken. Heilläkin, joiden esikuvina ei ole Puuha-Pete eikä Marttaliiton kätevä emäntä on luomisen taitonsa – heidän joukossa on musikantteja tai runoilijoita ja saattaapa jonkun luomishimot suuntautua vaikka palapelin rakennukseen. Viikonlopun kun on punnertanut vinttikomeron kimpussa, säilytyshyllyjä nikkaroiden ja tavaroita siivoillen niin tuntuu kyllä siis oikein ihmismäiseltä.

dsc_0061Vuosi vaihtui myös hoitolassa ja tuntuu hyvältä – odottavaltakin jopa. Askartelin ala-aulan ikkunaan ison paketin tiedoksi siitä, että Scandinavian Skin on tulossa. Ihonhoitosarja, jonka luomisen esikuvana on ollut Viikinkiajan nainen. Tuo luonnonvoimiakin uhmaava, rohkea ja peloton esiäitimme, joka kuitenkin osaa olla myös lempeästi rakastava naisellinen nainen. Scandinavian Skin tuo ihonhoitoon taistelua, lempeää kosketusta, tavoitteita ja määrätietoisuutta – asiakkaan ihon parhaaksi. Tuon naisen perimä virtaa meissä, suomalaisisa naisissa – löydän hänet itsestäni ja niin monista naisista ympäriltäni. Odotan jo pääseväni Viikinkiajan viitoittamalle tielle, ihonhoidon tavoitteita toteuttamaan:).

Tuokoon  Uusi Vuosi tullessaan sopivasti kaikkea, tunne-elämän tuiskua, elämän menoa ja meininkiä, miekkojen kalsketta ja lempeämpää kosketusta. Olen valmis elämän matkalle Uuteen Vuoteen. Oikein Menestyksellistä Uutta Vuotta kaikille!