Matkailu opettaa – housutko vaarallinen vaate?

Goodbye Ural Beauty🤗 – Messut messuiltu ja aika palata kotiin useita kokemuksia rikkaampana. Messuille lähteminen on aina jonkin sortin ponnistelu. Asiat kotona ja hoitolassa on järjestettävä ja matkaan on muistettava pakata kaikki tarpeellinen. Järjestelmällisestä,  pilkunviilaaja luonteesta olisi tässä kohden rutkasti apua. Tuon puuttuessa,  onneksi kokemus tuo varmuutta pakkaamisessakin ja lopulta aina onnistumme luovimaan tilanteesta kuin tilanteesta👍.

IMG-20171116-WA0006

Minun osaltani nämä olivat hiljaisimmat messut ikinä🙊, sillä nyt olisi tarvittu venäjänkielen taitoa. Viittomakielellä pärjää kun on pakko ja  se olikin minulla ainoa kommunikoinnin keino👍👌👎💪. Onneksi saimme nauttia Tanjan erinomaisesta venäjänkielen taidosta ja kulttuurin ymmärtämisestä. Messuvieraiden kontaktointiin ilman venäjää oli minimaaliset mahdollisuudet. Tapasin messuilla korkeintaan kymmenen englantia puhuvaa asiakasta.  Turhauttavaa oli myös etten messujen aikana oppinut ymmärtämään keskustelusta mitään. Tutummissa kielissä ymmärtämistä alkaa messuilla tapahtua koska keskustelu pyörii yleensä Skin Candyn ympärillä.

IMG_20171118_224345

Karvanpoisto ja sokerointi oli messuvieraille tuttua. Hämmentävää oli kuulla,  että useimmat koulutetut kosmetologit sokeroivat kotona ”freelancerina” kuten he asiaa kuvasivat.  Oikeastaan salonki tuntui olevan vain kampaajilla, kynsientekijöillä tai vastaavilla.  Sokerointia opetetaan useassa alueen koulussa vahauksen lisäksi. Opetuksessa oli suuria eroja ja saimmekin tehdä muutaman onnelliseksi tekniikkaopetuksella. Erikoisin epäonnnistuja oli opetettu koulussa tarttumaan peukalon avulla sokerin reunaan repäisemään. Minun asiakkaan iholle levittämä pehmeä massa lensikin tuolla tyylillä hienossa kaaressa täysin hallitsemattomasti, osan jäädessä iholle. Repäisymenetelmässä on käytettävä todella jäykkää massaa ja sillähän se karva irtoaa heikosti,  kuten asiakas kertoi.  Toki tapasimme myös edistyneitä,  käteväkäsisiä master- sokeroijia sekä opettajia. Erikoisin kuulemani asia oli laki?!, joka velvoittaa hygieniasyistä vaihtamaan sokerin siirryttäessä ihoalueelta toiselle. Ei auttanut sairaanhoitajakoulutukseen vetoaminen eikä kertomus siitä, että Euroopan sokeroijat ja Candääjät kyllä siirtyvät samalla massalla seuraavaa ihoalueeseen ongelmitta. Laista kertonut sokerointiopettaja oli myös sairaanhoitaja ja suhtautui kyseenalaistamiseen lentoemäntämäisesti hymyilemällä ja toistelemalla ettei asialle voi mitään,  Venäjällä laki on laki eikä sille voi mitään🙈🙉🙊. Paluumatkalla lentokoneessa pohdimme housujen pukemista. Huomasimme housut melko vaaralliseksi vaatteeksi,  sillä niitä pukiessa kyllä sekoittuu säärten, reisien ja jopa nivusalueen ihon normaaliflorat.  Pitäisikö vinkata Venäjän fiksuille päättäjille, sillä vaaran ymmärrettyään määräisivät varmasti kiellettäviksi tuollaisen mikrobilingon.  Tulisi mekkokansaa naapurimaasta ja tietysti niitä käytettäisiin ilman sukkahousuja, sillä ne ovat pukemistavan vuoksi vaarallisimmat mahdolliset housut. Tässä kohtaa tiedän miksi minulle syntyminen Suomeen ei ole lottovoitto vaan keino pysyä hengissä, järjissään sekä vapaana.

mde

Matkailu avartaa ja niin tämäkin reissu.  Venäjällä on erilaisia.  Pelkästään kulkeminen oli haasteellista,  kun tavallisen taksin saamisen tarvitaan venäläinen puhelin liittymä.  Taksiasemista tai messukeskuksessa edessä odottavista autoista voi vain haaveilla – tutuksi tulikin Über ja Gett ja kiitos messujärjestäjien saimme isoautoisen luottokuskin lentokenttäkyyteihin. Matkalaukkujen kanssa kun Uberin kaltaisissa oli haasteita.Englanninkielen taitoista henkilökuntaa löytyi ihanasti ravintoloista,  mutta ei aina edes hotellimme vastaanotosta.  Selitä siinä sitten mitä sieltä minibaarista tuli juotua ja milloin. Parasta vaan maksaa mitä pyydetään ja pakata eväät.

IMG-20171118-WA0009

Jekaterinburgissa nautimme lumisesta maisemasta ja pikkupakkasesta,  joka oli ihanaa vaihtelua Lounais-suomen pimeyteen. Näimme myös kauniita rakennuksia ja ”sähköpiuhoihin” katosta kytketyt linja-autot saivat minut ymmälleen. Raitiovaunun 🚎käsitän,  mutta en tätä. Yllätyin myös siitä miten erinomaisia ravintoloita löysimme, sillä jokainen ravintolailta oli makuelämys. Ensimmäisen illan pihviravintolassa saimme mureat ja taitavasti paistetut pihvit maukkailla kasviksilla ja heidän pestokastikkeensakin oli täydellistä. Viinipullon ”aukioloaikaa” tiedustellessamme,  viini vaihdettiin välittömästi uuteen. Seuraavana iltana suuntasimme suosittuun Georgialaiseen ravintolaan, jonka leikkinurkasta muovautui hetkessä meille erinomaisesti soveltuva päivällispöytä.  Saimme tutustua alueen herkkuihin tarjoilijan ammattitaitoisella ohjauksella.  Alueen viini oli jo luku sinänsä,  todellakin täydellistä.  Illan aikana näimme myös tarjoilijoiden pukeutuvan synttärisankarin kunniaksi karvaisiin heimohattuihin ja onnittelevan sankaria laulamalla. Viimeisenä iltana valitsimme Uzbekistanilaisen ravintolan Shopping Centerin vierestä ja taas meitä onnisti.  Istuimme pirttipöydässä ja söimme lukuisista pikkusannoksista koostuvaa paikallista ruokaa,  loistavaa kalaa,  maukkaita shaslikkeja,  munakoisoleipäsiä ja runsaasti kasviksia. Onnistuimme myös valitsemaan viinin,  jota kukaan muu ei ollut vielä tilannut.  Jälkeenpäin ymmärrämme sen hyvin,  sillä mausta tuli nuoruus mieleen. Viinivalinnasta huolimatta ilta oli täydellinen kokemus.  Iltatähdeksi päädyimme vielä saksalaiseen olutkellariin🍺,  jossa saimme jopa puuharannekkeet. Rannekkeiden anti jäi suurelta osalta selvittämättä,  mutta ehdimme nähdä tirolilaisasuisten tarjoilijoiden tanssinäytöksen. Hauskaa,  saksalaista menoa, kertakaikkiaan.

sdr

Väsyneenä, oppineena ja monia kokemuksia rikkaampana on hyvä laskeutua tuttuun ja turvalliseen Helsinkiin. Maailmalla riekkumisen jälkeen arki tuntuu aina niin mukavan helpolta. Kiitos matkaseurasta Irene, Harri,  Tanja sekä Skin Candy & Calcagni Diffusion😘.

IMG-20171117-WA0005

 

YleX:n toimittajaa kompaten – puoluejohtajiamme hämmästellen

DSC_0503Tällä viikolla minulla on ollut aikaa ajatella, auton ratin takana. Kouluttaminen vei minut Suomen keskelle ja vähän ylikin – kävin Kemissä messuamassa ja Oulussa sekä Vaasassa kouluttamassa. Takana siis kolme koulutusta ja päivä messuja sekä runsaat 1500 kilometriä autoilua. Reipas reissu, josta jäi hyvä mieli!

Ainoa viihdyke autoilessa taitaa olla radio ja sen tahdissa hummailu. Onneksi radiossa on myös erinomaisia keskusteluja ja niitä kuunneltuani olen enmmän kuin hämmästynyt. Tiistaina pitkän työpäivän päätteeksi suuntasin illan pimeydessä kohti Vaasaa ja kuuntelin Ylex:n kanavaa, tarjolla musiikkia ja puhetta sopivassa suhteessa. Nuori miestoimittaja pudotti minut korkealta – hän kertoi suureksi hämmästyksekseni, että puoluejohtajamme kaikista puolueista pitävät maahanmuuttoa Suomen suurimpana ongelmana. Tuo nuori toimittaja heitti ilmaan kysymyksen – onko todellakin näin, että 30 000 maahanmuuttajaa on suurin ongelmamme kun maassamme on yli 380 000 työtöntä työnhakijaa. Teki mieli melkein huutaa – minusta meidän suurin ongelma on Suomen valtion hurja velkataakka, olemme niin ylivelkaantuneita ettei noita lukuja edes käsitä ja ilman tuota velkataakkaa eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa. Suomessa valtion kassaa mieletään vieläkin valtavaksi rahasäiliöksi, josta Roope Ankan tavoin valtio yrittää olla antamatta rahaa. Jos näitä sarjakuvahahmoja nyt käyttäisi selventämään Suomen tilannetta niin kyllä Suomen valtio rahatilanteensa kannalta olisi hyvin Aku Ankan kaltaisessa tilanteessa. Aku kun on kroonisesti velkaa ja onnistumisten hetkellisestikin tuoma helpotuskin kääntyy lopulta negatiiviseksi. Ajaessani yön pimeällä tiellä mietin – minusta minä ja YleX:n toimittaja ollaa priorisoinnissa nyt johtajiamme taitavampia.

Pohdiskelin, onko Suomen tilanne niin toivoton ettei edes johtavat poliitikomme jaksa sitä ajatella? Onko helpompi puhua maahanmuutosta ja nojautua samaan suuntaan kuin tunnettu jääkiekkoilija. Tuota kansallisikonia kun kaikki rakastavat. Presidenttimmekin on ottanut selkeästi kantaa maahanmuuttoon valtiopäivien avajaisissa ja media on kärkevästi leikannut puheesta paloja, mediaystävällisemmäksi. Media nosti jakkaralle maahanmuuton, isoimmaksi ongelmaksi. Jospa leikkaan presidentin puhetta itsekin.” Talous on tärkeä asia, muttei elämän tärkein asia. Siksi se on juuri nyt vaikeista ongelmistamme se helpompi. Sauli Niinistö puhuu viisaita ja kun vielä jaksaa muistella uudenvuodenpuhetta samaan hengenvetoon, olen onnellinen – presidenttimme on onneksi oikealla linjalla. Erityisesti rakastan hänen toivettaan neuvottelijoille – ”menossa on nuorten yrittäjien tuoma annos uutta, antakaa sen, hyvät neuvottelijat tuulahtaa kammareihinne”.

Minulla on kuluneella viikolla ollut mahdollisuus tavata paljon yrittäjiä ja tulevia sellaisia. Ihania alastaan innostuneita nuoria naisia ja miehiä sekä jo konkareita, vuosia yrittäjänä toimineita ammattilaisia. Yrittäjä jaksaa kunhan työ tuntuu merkitykselliseltä ja sillä tulee toimeen. Suomalaisten yrittäjien toimeentulon turvaaminen on tärkeää, sillä tästä työstä kertyy verovaroja valtion velankin maksuun. Toimet yrittämisen kannattamiseksi ovat välttämättömiä ja toivoisin poliitikoiltamme näitä toimia. Erityisesti ruoho ei saisi olla Suomenlahden eteläpuolella niin paljon vihreämpää, koska yrityksen kotimaata on aivan liian helppo muuttaa ja jo nyt monet ovat sen tehneet ja yhä useammat harkitsevat

Tällaisia toiveita siis päättäjlle – viisaita päätöksiä Suomen parhaaksi!

Suomessa onkin onnellisuus verotus työnrakastajille

Bravan blogissa on ollut luvattoman hiljaista vaikka elämässä ei sitä todellakaan ole ollut. Kesäkuu on ollut hoitolassa työntäyteinen ja omassa arjessani on ollut hurjasti kiireitä muuton takia. Olen rempannut toista ja samalla tyhjentänyt toista asuntoa. Nyt vihdoin koko koti on saman katon alla ja onneksi vain parin korttelin päässä edellisestä kodista. Jäähyväiset ihanalle kodille on heitetty ja nyt kokka kohti uuden kodin mahdollisuuksia – odotan innolla, jopa syksyllä alkavaa putkiremonttia.

Yrittäjänä ei töistä oikein voi heivata vaikka arjessa oikeasti on kovastikin vääntöä, lomapäiviä ei halua hukata muuhun kuin siihen oikeaan lomaan. Töitä on siis tehty vaikka silmät ristissä ja kädet karheina, onnesi voi aina hieroa myös hanskat kädessä, jos kädet on remontin myötä hiekkapaperin kaltaiset. Jos olisin aikoinani jatkanut sairaanhoitajan töitä olisi minulla varmasti jo ”täydet lomat” eli tekemällä tuon 37,5 tuntia viikossa ansaitsisin varmastikin 38 lomapäivää vuodessa. Nyt yrittäjänä teen helposti pitkälti päälle 5o tunnin työviikkoa ja lomankertyminen ei mitenkään kumuloidu työntekemisen tai ikääntymisen myötä. Ajattelenko joskus, että miksi? Kyllä ja olenkin päättänyt, suorastaan sopinut itseni kanssa, että jos oikein alkaa ahdistamaan niin lopetan ja menen palkkatöihin lepäämään. Erityistä ahdistusta tunnen kun huomaan ettei Suomessa itsensä työllistämistä mitenkään tueta vaan päinvastoin. Luin tänään Pauliina Valtosen blogitekstin http://www.yrittajanaiset.fi/areena.php?aid=9563&k=7702 , joka sai taas erityistä ahdistusta aikaan ja samalla heitti ilmaan kysymyksen, miksi minua rangaistaan vai voiko oikeasti yhteiskuntamme päättäjät ajatella, että ihmistä joka pitää työnteosta voi kepittää miten sattuu? Yrittäjän tuloverotus kun on 4,8 prosenttia palkansaajaa korkeampi – tähän haluaisin perusteluja – oikeasti. Itse kun tunnen paljon yrittäjiä niin tiedä ettemme ainakaan tule tälle yhteiskunnalle palkansaajia kalliimmaksi – emmehän me edes sairasta?

Minulla kuten niiiiin monella yrittäjällä jaksamisen perustelu löytyy työstä. Olemme onnellisia kun olemme löytäneet työn, jossa viihdymme ihan oikeasti. Tämä on siis varmaan se peruste miksi maksan tulostani nuo huikeat prosentit enemmän veroa… taitaa ollakin onnellisuus vero – ko työnrakastajille? Nyt voisin oikeasti haluta vastauksia viisailta päättäjiltä – otanko vastaan pölön palkkatyön ja alan kitistä työstäni, samalla ehdin helposti tuunailla taskuun näitä mukavia hommia tuon 20 tuntia viikossa – kuten niin monet muutkin alamme ”pimeät puuhaajat”. Taas voisin ehdottaa pakkoyrittäjyyttä pakkoruotsin sijaan ja pakolliseksi ainakin kaikille päättäjille…  muutama vuosi yrittäjyyttä muuttaisi ajatuksi kummasti ihan kaikilla.

Ajatukset ovat kiivaat, mutta nyt rentoudun oikeasti – viikonloppuna ei työtä, ei remonttia eikä mitään  – vain olemista ja sunnuntaina tanssia sateessa ruorin takana.

Maailman parhaat lapset…

helmi2014yllättävät äidin laittamalla hänelle ruokaa pitkän päivän päätteeksi. Olipa kerran yrittäjän työpäivä, jolloin aloitin työt heti kahdeksan jälkeen. Aamulla olin jo ennen töihin lähtöä puunannut huushollia ja imuroinut viimeiset murut  asuntonäyttöä varten. Puuhakkaasen päivään mahtui miehiä ja naisia, sokerointia, happohoitoa, SilkPeeliä, kasvohoitoa, kynsihoitoa ja viimeiseksi vielä pigmentointia. Iltapäivän aikana soitin lapsille, jotka tulivat luokseni jo tuona päivänä exän työmatkan takia – varoittelin päivän venyvän… Pigmentointi on työ jota ei voi hoputtaa vaan sitä on tehtävä ”hartaudella”, jotta asiakas saa mitä haluaa. Kun sitten suuntasin kotiin oli kello lähestymässä yhdeksää ja puhelu kotiin oli iloinen. Lapseni olivat kahdeksan aikaan päätelleet äidin pian tulevan, koska pianhan on jo yö ja aloittaneet ruuanlaiton. Soittaessani oli ruoka juuri valmistunut ja meillä oli vain yksi ongelma – Duudsonit tulevat telkkarista juuri meidän ruoka-aikaan. Näin huonon äidin oli vaikea kieltää tortilla-päivällistä TV:n ääressä. Nämä spontaanisti ruokaa laittavat lapset ovat yrittäjän lapsia ja se oikeastaan selittääkin kaiken  – samalla nämä omatoimiset ihanuudet, kaikessa pikkuvanhuudessaan,  sopivat äidilleen kuin nenä päähän.

Työelämän ja lasten yhdistäminen ei ole helppoa – oli sitten yrittäjä tai työntekijä. Työelämä asettaa runsaasti vaatimuksia ja kun siihen yhdistyy perheen tarpeet on koossa melkoinen palapeli. Viimeiset painavat palat tuohon peliin tuo monesti äidin itse itselleen asettamat vaatimukset – miksi me naiset asetamme itsellemme niin paljon turhia vaatimuksia? Hyvä äiti ja huono äiti – kisaavat päässämme. Kuitenkin lapsemme antavat meille täydellisen synninpäästön – kelpaamme ilman piparkakkulinnoja, rairuohon istutusta tai vuodenaika verhoja, saamme rakastaa työtä ja harrastaa pikakokkausta ilman täydellistä keskittymistä. Kaikki käy – oma äiti on heille aina paras äiti. Omat kodinhengetär-vuoteni olen viettänyt kauan sitten suurperheen äitinä. Oli vuodenaikaverhot, rairuohot ja juhlapäiväkakut ja kakkupäivät, oli home made simat ja joulukortit, siistit liinavaatekaapit ja kenkärivit ja tietenkin aikuisten laittamaa ruokaa. Nyt on kaikki toisin ja parempi näin – ainakin lapsillani on onnellisempi äiti.

Taas pääsin siis rullaamaan tätä kulunutta aihetta – tämä sama asia vaan tuntuu olevan niin monta ihmistä lähellä…

Rakkaudesta lapsiin, työhön ja elämääni päätän taas olla vähemmän syyllinen vaikken saakkaan tehtyä kuin murto-osan kaikesta mitä haluaisin ja sitten pitäisi vielä nukkuakin joka yö kuusi tuntia…

Verovelkarekisteri, pikavippirekisteri vai kaverille velkaa -rekisteri?

sinulle vero.fiRekisterit lisäämässä yhteiskunnallista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä – vai?

Verovelkarekisteri on verottajan apuna harmaantalouden ehkäisyssä… olenko nyt käsittänyt koko termin harmaa talous jotenkin väärin?

Eikö harmaaksi taloudeksi kutsuta juuri tuota verottajan selän takana tehtyä työtä, siis sitä josta ei veroja makseta lainkaan. Miten siitä voi syntyä verovelkaa? Käsittääkseni harmaan talouden työstä jää niin työnantajakulut kuin 24 prosentin arvonlisäverokin maksamatta… miten siis ihmeessä yritys, joka teettää harmaata tai pimeää työtä, tuohon syntisten yrittäjien listaan joutuisi. Itseasiassa minusta oikeastaan päinvastoin… eikö tuolla listalla saada juuri aikaan tilanne, jossa yrittäjä saatetaan ajaa pimeään työhön? Jos verovelkaa on jo pohjalla ja samoin maksuvaikeuksia toimittajille ja kanssa yrittäjille niin hyvän diilin vastaanottaminen, jolla velkataakkaa voisi pienentää, mutta verovelka kasvaisi, vaikka hetkellisestikin (alv:n vuoksi), saattaa olla kannattamatonta ottaa vastaan – ainakaan rehdisti. Olenko ainoa joka näkee asian näin?

Mielestäni verottajan tai siis yhteiskunnan tulee kaikin tavoin tukea yrittäjiä ja oikeasti verottajan tulisi hyväksyä tilanne, että jos yrittäjällä on maksuvaikeuksia niin verottaja odottaa rahojaan. Mielestäni tavarantoimittajat ja kanssa yrittäjät tarvitsevat maksunsa yhtä kipeästi kuin velkainen yrittäjäkin. Kuka jää maksajaksi jos yrittäjä väsyy tai jos tuo rekisteri ajaa yrityksen konkurssiin – verottaja ei silloin ole ensimmäisenä saajien listalla ja loppuu myös se kaikki pienikin verotulo. Kenen etu….hyvät päättäjät? Tämän rekisterin voimaan tultua, kannattaa kaikkien yritysten suuret muutokset tehdä konkurssin kautta. Verovelkahan jää silloin usein verottajan tappioksi. Itse yritysrakennetta tänä kesänä muuttaneena, tiedän ettei kuukaudet muutoksen jälkeen ole helppoja. Tulot ovat hetkellisesti paljon pienemmät kuin taantuvasti maksettavat verot ja muut maksut – jos yrittäjä on siis epävarma muutoksen aiheuttamasta tulonmenetyksestä ja pelkää siis joutuvansa ko.nolausrekisteriin, niin hallittu konkurssi on parempi vaihtoehto.

Ehdotan sitten, että jos maksuvaikeuksellisia ja yrittäviäkin luusereita saa kerran yhteiskunnassamme julkisilla listoilla nolata, niin listataan ja nolataan sitten tasapuolisesti kaikki maksuvaikeukselliset ja tilapäisestikin epäonnistuneet. Seuraavat listat on ainakin mielessäni ja yksityishenkilöillä tuon nolausrajan tulee toki olla melkoisesti alempi, sillä viiden tonnin verovelka syntyy pienellekin yritykselle kuukaudessa. Miten siis olisi…

Vuokrarästirekisteri (rästissä vuokria 1500 euroa), vuokranantajana olisin tästä hyvin iloinen ja tietäisin kenelle en koskaan asuntoani vuokraisi. Pikavippirekisteri (vipattuna 2000 euroa), kenen täytyy kuukauden tulot vipata? – ei ole asiat kunnossa. Pitkäaikaistyöttömien nolausrekisteri. Ulosottorekisteri niistä luusereista ketkä ovat joutunut ulosottoon eli saaneet laskun ulosottoviranomaiselta. Tässä ei summalla ole mitää merkitystä – ulosottoonhan ei ketään asioitaan hoitava voi vahingossakaan joutua – eihän? Kaverille velkaa – rekisteri, sehän vasta olisi tarpeellinen…tietäisin kenelle en antaisi luottoa kukkaron kadottua pikkujoulun juhlinnassa. Tässähän näitä ja aivoriihellä muutama kymmenen lisää hyvinkin nopeasti. Sitten vaan listat nettiin kaikille tiedoksi. Näillä listoilla voisimme seurata kaikkien yksilöiden yhteiskunnallisten ja muiden velvoitteiden täyttymistä sekä edistää yhteiskunnallista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä – kohtuullista, eikö?

Kaikille, joilla on aikaa klikata tuota verohallinnon Sinulle kuva niin suosittelen – siellä kuulemme kahden minuutin ajan YouTube-videolla verottajan ajatuksia palveluistaan ja tavoitteistaan… muille tässä tiivistys.

Verohallinnollamme on neljä tavoitetta, joista ensimmäinen on, että verotus on kaikille vaivatonta. Seuraavana verotus ponnistelee sen eteen, että asiakkaat onnistuvat, myös yrittäjinä – näin mainitaan. He mainitsevat myös olevansa meidän puolella. Kolmantena tavoitteena verotus muistuttaa, ehkä itseään, että verotuksen ytimessä on ihminen ja he uskovat meidän haluavan toimia oikein. Neljäntenä tavoitteena mainitaan verotuksen oikeuden mukaisuuden edistäminen. Meidän Verotus haluaa olla yksi maailman parhaista!

Verotuksen halu olla yksi maailman parhaista, tilanteessa, jossa heidän itse laatimistaan tavoitteistaan kaksi neljästä jää toteutumatta, tuntuu todella kornilta. Tämä verovelkarekisteri on taas yksi osoitus yrittäjien epäoikeudenmukaisesta kohtelusta verottajan taholta ja samalla lauseelta, jossa verottaja kertoo ponnistelevansa sen eteen, että asiakkaamme onnistuvat – yrittäjinä – on pohja pois!

Tämän yrittäjävuodatuksen jälkeen en voi kuin todeta… Kiitos asiakkaat, ilman teitä en jaksaisi – olette paras osa työssäni, ehdottomasti!

Lue verovelkarekisteristä: http://www.vero.fi/fi FI/Tietoa_Verohallinnosta/Tiedotteet/Uutisia/Verovelkarekisteri_otetaan_kayttoon_vuod(30374)

Päänahka kuin tyhjä paperi…

Päänahka kuin tyhjä paperi on tilanne kun hiuksia ei ole päässä lainkaan. Sain asiakkaakseni tällaisen naisen, joka sairastaa alopeciaa. Tuo alopesia universalis vie ihokarvat kaikkialta ja näin siis myös hiukset päästä. Olipa hienoa tavata asian kanssa hyvässä tasapanossa oleva asiakas, jonka kanssa oli ilo päästä suunnittelemaan hfs-pigmentointia päänahkaan. Kun omat hiukset ovat kokonaan poissa voi suunnittelun aloittaa ihan toiveiden perusteella. Hiusrajan malli ja väri ovat tärkeimmät päätettävät asiat ja sitten pigmentoidaan. Hienosti tarttui väri ja niin muutaman tunnin kuluttua oli päänahka peittynyt pieniin hiussänkeä muistuttaviin pisteihin. Kuukauden päästä tehtävän vahvistus, tasoitus ja korjaus kerran jälkeen on pigmentointi todennäköisesti valmis. Kaljuus on epätoivottu tilanne, mutta onneksi on paljon vaihtoehtoja elää sen kanssa. Nykyään saa kauniita perukkeja aidoista hiuksista ja päänahan pigmetoinnilla voidaan luoda luonnollisen näköinen sänki niihin tilanteisiin, kun haluaa olla ilman tuota melko kuumaa pukinetta.

Millainen on yrittäjän maanantai – rentoa työhön laskeutumista viikonlopun jälkeen vai? Meillä hoitolassa oli täysi ”höyry” päällä kahdeksalta, kun kolme neljästä yrittäjästä oli jo aloittanut työt. Illalla odottelin sitten viimeistä asiakasta saapuvaksi ennen kahdeksaa ja samalla vaihdoin kuulumisia kollegan, Hennan, kanssa. Molemmilla meillä siis kello pyörähtänyt siinä vaiheessa täysympyrän siitä kun tulimme töihin. Väsyttää kyllä toki fyysisesti tuollaisen jälkeen, mutta kiitos mukavien asiakkaiden henkisesti oli helpompaa… Yrittäjän vapaus on siis käsite, joka tarkoittaa juuri valintoja siitä milloinkin tehdään töitä ei niinkään siitä milloin niitä ei tehdä. Silti… tietoisena tästä kaikesta – en vaihtais!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille… iloisesti sitä ollaankin jo keskiviikossa eli pian on taas viikonloppu.

Mitä löytyy tämän blogin takaa?

Tässä hoitola Brava nimeä kantavassa blogissa tulen jakamaan kanssanne elämää yrittäjyyden, kauneuden- ja terveydenhoidon, yksihuoltajuuden ja ruuhkavuosissa elävien kanssa. Haluan herätellä keskustelua ja siksi tarinoiden ja kommenttien keskelle on erittäin tervetulleita myös teidän kaikkien mielipiteet ja ajatukset.

Kauneuden- ja terveydenhoito on tietysti lähellä sydäntäni. Blogissani tulen kertomaan teille Bravan hoidoista ja tuotteista. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole keskittyä mainostamaan vaan jakaa tietoa minkä avulle te, lukijat, voitte arvioida erilaisia palveluita ja tuotteita. Asiakkailla kun on iso vastuu hoitopaikan valinnassa. Toivon teidän myös löytävän itsehoitoon sopivia ohjeita ja neuvoja blogistani.

Yrittäjyys on valinta ja minulle mieluinen sellainen. Elämäntapana en enää muuta haluaisikaan. Mahdollisuuksien laajuus ja oman valinnan vapaus on mukavia asioita. Keskustelun herättäminen yrittäjyydestä ja yleensä työelämästä Suomessa on myös mielessäni.

Olenko onnellinen ja muistanko/ehdinkö huomata sen? Ruuhkavuosissa elävien paineet lapsista, harrastuksista, työstä, kodinhoidosta ja sosiaalisesta tilanteesta on erittäin suuret. Tilannetta ei mitenkään helpota median rummuttamat vaihtoehtoelämänmallit, joissa yleensä elämää hidastamalla saavutetaan onni. Haluan uskoa, että ihan suorittamalla ja selviytymälläkin voi elää onnellisen elämän. Tämä varmasti herättää monessa tunteita ja saakin – niin minussakin!

Kuten huomaatte, haluan herättää ajatuksia ja sitä kautta keskustelua. Itse kuulun vahvojen mielipiteiden ihmisiin. Siksi muistutankin, että hyvä keskustelu alkaa usein mielipide-erosta.

Tervetuloa siis mukaani… tässa blogissa pääset kosmetologin, sairaanhoitajan, äidin, yrittäjän ja ”onnen etsijän” matkaan…